Amintore Fanfani

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Amintore Fanfani
Amintore Fanfani.JPG
Italian pääministeri
Presidentti Francesco Cossiga
Edeltäjä Bettino Craxi
Seuraaja Giovanni Goria
Presidentti Sandro Pertini
Edeltäjä Giovanni Spadolini
Seuraaja Bettino Craxi
Presidentti Giovanni Gronchi
Antonio Segni
Varapääministeri Attilio Piccioni
Edeltäjä Fernando Tambroni
Seuraaja Giovanni Leone
Presidentti Giovanni Gronchi
Varapääministeri Antonio Segni
Edeltäjä Adone Zoli
Seuraaja Antonio Segni
Presidentti Luigi Einaudi
Edeltäjä Giuseppe Pella
Seuraaja Mario Scelba
Henkilötiedot
Syntynyt 6. helmikuuta 1908
Pieve Santo Stefano
Kuollut 20. marraskuuta 1999 (91 vuotta)
Rooma
Tiedot
Puolue Italian kristillisdemokraattinen puolue

Amintore Fanfani (6. helmikuuta 190820. marraskuuta 1999) oli italialainen poliitikko ja kirjailija. Hän edusti sodan jälkeen kristillisdemokraattista puoluetta (Democrazia Cristiana), kuuluttuaan sitä ennen 1930-luvun alusta fasistipuolueeseen.[1]

Hän toimi viisi eri kertaa Italian pääministerinä vuosina 1954, 1958–1959, 1960–1963, 1982–1983 ja 1987. Fanfani oli myös viisinkertainen senaatin puheenjohtaja vuosina 1968–1973, 1976–1982 ja 1985–1987.

Hän oli 1965–1966 YK:n yleiskokouksen puheenjohtaja. Fanfani toimi myös virkaatekevänä tasavallan presidenttinä kaksi kertaa, vuonna 1971 yhdeksän päivän ajan ja vuoden 1978 kesällä 25 päivää.

Fanfani oli koulutukseltaan kansantaloustieteen tohtori. 1930-luvulla hän julkaisi useita kansantaloutta ja politiikkaa sivuavia teoksia. Sodan aikana hän pakeni Sveitsiiin 17. syyskuuta 1943, saksalaisten komennettua kaikki miehittämällään alueella olevat italialaiset sotilaat ilmoittautumaan palvelukseen.[1] Palattuaan 1945 hän alkoi osallistua kristillisdemokraattien liberaalin siiven toimintaan. Puoluetoimistotehtävistä hänet nostettiin 1947 de Gasperin hallituksen työ- ja sosiaaliministeri, mistä alkoi hänen monipuolinen ministeriuransa. 1951 hänet nimitettiin maatalousministeriksi, 1953 sisäasiainministeriksi ja 1954 ensi kertaa pääministeriksi.[2] Fanfanin kristillisdemokraattinen hallitus nimitettiin 18. tammikuuta 1954 ja se jätti eronpyyntönsä alle kaksi viikkoa myöhemmin 30. tammikuuta.[3]

Presidentti Giovanni Leone nimitti Fanfanin Italian senaatin elinikäiseksi jäseneksi (senatore a vita) vuonna 1972 mikä on nähty hyvityksenä siitä että Fanfanin yritys tulla valituksi presidentiksi edellisenä vuonna oli epäonnistunut, jolloin hänen oli pakko luovuttaa ehdokkuutensa juuri Leonelle.[1] Fanfani jatkoi työtä senaatissa kuolemaansa saakka.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Formigoni, Guido: Fanfani, Amintore Dizionario Biografico degli Italiani. 2017. Viitattu 13.12.2018. (italiaksi)
  2. Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 49. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  3. Harjulehto, Seppo: Mitä Missä Milloin 1955, s. 23. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: it:Amintore Fanfani  –  (Versio 13.2.2011)
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.