Ferruccio Parri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ferruccio Parri
Ferruccio Parri Senato.jpg
Italian pääministeri
Monarkki Viktor Emanuel III
Edeltäjä Ivanoe Bonomi
Seuraaja Alcide De Gasperi
Henkilötiedot
Syntynyt19. tammikuuta 1890
Pinerolo, Italian kuningaskunta
Kuollut8. joulukuuta 1981 (91 vuotta)
Rooma, Italian kuningaskunta
Tiedot
Puolue Liikkeen puolue
Tasavaltalainen demokraattinen konsentraatio
Tasavaltalainen puolue
Kansan yhtenäisyys

Ferruccio Parri (19. tammikuuta 1890 Pinerolo8. joulukuuta 1981)[1] oli italialainen toisen maailmansodan aikainen vastarintajohtaja ja poliitikko, joka toimi Italian pääministerinä kesäkuusta joulukuuhun 1945.

Parri oli alkujaan lehtimies. Hän osallistui sotilaana ensimmäiseen maailmansotaan ja haavoittui useasti. Fasistien noustua valtaan Italiassa hän liittyi fasisminvastaiseen Giustizia e Libertà (”Oikeus ja vapaus”) -ryhmään ja auttoi vuonna 1926 sosialistijohtaja Filippo Turatia pakenemaan maasta. Parri joutui viettämään vuosia vankilassa poliittisen toimintansa vuoksi. Toisen maailmansodan aikana hän toimi vastarintaliikkeessä salanimellä Maurizio ja edusti Kansallisen vapautuksen komitean sotilaskomiteassa Partito d'Azione (”toiminnan puolue”, PdA) -puoluetta. Saksalaiset onnistuivat pidättämään hänet Milanossa, mutta hänet vapautettiin Sveitsissä osana vankienvaihtoa. Sodan jälkeen Parrista tuli kesäkuussa 1945 pääministeri ja hän kokosi hallituksensa vastarintaliikettä tukeneista puolueista. Hän erosi jo saman vuoden marraskuussa, ja hänen seuraajakseen tuli kristillisdemokraatti Alcide De Gasperi.[2]

PdA:n toiminnan hiivuttua Parri osallistui keväällä 1946 Concentrazione Repubblicana -puolueen perustamiseen. Se sulautui pian uuteen tasavaltalaispuolueeseen (Partito Repubblicano Italiano, PRI). Parri oli PRI:n edustajana perustuslakia säätävässä kansalliskokouksessa vuosina 1946–1948 ja siirtyi sen jälkeen Italian senaattiin. Hän erosi PRI:sta vuonna 1953, koska ei hyväksynyt uutta vaalilakia. Hänet valittiin vuonna 1958 uudelleen senaattiin sosialistisen puolueen (PSI) edustajana. Vuonna 1963 presidentti Giuseppe Saragat nimitti hänet elinikäiseksi senaattoriksi.[2]

Parrin mukaan on nimetty Instituto Nazionale Ferruccio Parri, joka on julkaissut verkossa Benito Mussolinin aikaisten fasismin muistomerkkien luettelon Luoghi fascismo ('Fasismin paikat') -nimisellä sivustolla. Luettelossa on muun muassa Roomassa sijaitseva 36-metrinen marmorinen obeliski Mussolini Dux. Toisin kuin Saksassa, Italiassa ei fasismin symboleita ole hävitetty.[3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Parri Ferruccio Italian parlamentti. Viitattu 30.3.2014. (italiaksi)
  2. a b Biografia Parri Antifascismo. Viitattu 30.3.2014. (italiaksi)
  3. Italiassa dokumentoidaan fasismin aikaisia symboleita. Helsingin Sanomat 24.11.2022 s. B 3.
  4. Luoghi fascismo (italiaksi)