Paolo Boselli
| Paolo Boselli | |
|---|---|
 |
|
| Italian pääministeri | |
| Monarkki | Viktor Emanuel III |
| Edeltäjä | Antonio Salandra |
| Seuraaja | Vittorio Emanuele Orlando |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. kesäkuuta 1838 Savona, Sardinian kuningaskunta |
| Kuollut | 10. maaliskuuta 1932 (94 vuotta) Rooma, Italian kuningaskunta |
| Tiedot | |
| Puolue | Liberaalinen puolue |
Paolo Boselli (8. kesäkuuta 1838 Savona, Piemonte – 10. maaliskuuta 1932 Rooma)[1] oli italialainen poliitikko, joka toimi Italian pääministerinä 1916–1917.
Boselli oli koulutukseltaan juristi.[2] Hän oli finanssitieteen ensimmäinen professori Rooman yliopistossa. Hän oli edustajainkamarissa keskustaoikeiston edustajana vuosina 1870–1921 eli yli puolen vuosisadan ajan.[1] Boselli oli opetusministerinä Francesco Crispin ensimmäisessä hallituksessa 1888–1891, valtiovarainministerinä Crispin toisessa hallituksessa 1893–1896 ja rahaministerinä Luigi Pellouxin hallituksessa 1899–1900.[1][2] Viimeksi mainitussa tehtävässä hän uudisti Italian kansallispankin.[1] Hän oli opetusministerinä myös Sidney Sonninon ensimmäisessä hallituksessa vuonna 1906.[3]
Boselli kannatti Italian liittymistä ensimmäiseen maailmansotaan ja toukokuussa 1915 Itävalta-Unkarille annetun sodanjulistuksen yhteydessä hän piti edustajainkamarissa tärkeän puheen, jossa kannatti täysien valtuuksien antamista pääministeri Antonio Salandralle. Kun Salandran hallitus kaatui Trentossa kärsityn sotilaallisen tappion seurauksena kesäkuussa 1916, 78-vuotias Boselli nimitettiin uudeksi pääministeriksi ja hän kokosi laajapohjaisen kokoomushallituksen. Hänellä oli kuitenkin vaikeuksia saada eri ryhmien yhteistyö sujumaan. Bosellin hallitus julisti 28. elokuuta 1916 sodan myös Saksalle.[1][4] Bosellin hallitus sai 25. lokakuuta 1917 epäluottamuslauseen, aivan sattumalta samanaikaisesti kun maa kärsi suuren tappion Caporetton taistelussa,[5][6] ja hän erosi viisi päivää myöhemmin.[1]
Boselli nimitettiin vuonna 1921 Italian senaattiin, jossa hän esiintyi Benito Mussolinin tukijana. Hän auttoi maaliskuussa 1929 Mussolinin hallitusta saamaan Italian ja Vatikaanin välejä koskeneen lateraanisopimuksen hyväksyttyä senaatissa. Boselli kuoli 93-vuotiaana Roomassa vuonna 1932.[1] Hän oli pitkään kaikkein vanhimmaksi elänyt Italian pääministeri, kunnes Giulio Andreotti rikkoi ennätyksen vuonna 2012.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Paolo Boselli (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 27.3.2014.
- ↑ a b Nordisk familjebok (1905), s. 1246 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 27.3.2014.
- ↑ Nordisk familjebok, täydennysosa (1922), s. 759 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 27.3.2014.
- ↑ Paolo Boselli (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 27.3.2014.
- ↑ Raffaele Romanelli: Boselli, Paolo Dizionario Biografico degli Italiani. Viitattu 24.6.2019 (italiaksi).
- ↑ Barbero, Alessandro: Caporetto, s. 437. Laterza, 2017. ISBN 9788858129807. (italiaksi)
| ||||||||||
| ||||||||||||||||||||||
