Sardinian kuningaskunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sardinian kuningaskunta
Regno di Sardegna
1720–1861
Flag of Kingdom of Sardinia (1848).svg Coat of arms of sardinia (1815).svg
lippu (1816–1848) vaakuna (1815)

Kingdom of Sardinia 1815.svg
Sardinian kuningaskunta vuonna 1815

Valtiomuoto absoluuttinen monarkia (1324–1849)
perustuslaillinen monarkia (1849–1861)
Pääkaupunki Cagliari (1324–1720, 1798–1814)
Torino (1720–1798, 1814–1861)
Pinta-ala
– yhteensä 73 810 km² 
Väkiluku (1838) 4 650 368
– väestötiheys 66 / km²
Valuutta cagliarese (vuoteen 1813)
Sardinian scudo (vuoteen 1816)
Piemonten scudo (vuoteen 1816)
Ranskan frangi (1800–1814)
Sardinian liira (1816–1861)
Kansallislaulu S’hymnu sardu nationale
Edeltäjät Genovan tasavallan lippu Genovan tasavalta
Pisan tasavallan lippu Pisan tasavalta
Sassari
Savoijin herttuakunnan lippu Savoijin herttuakunta
Seuraajat Italian kuningaskunnan lippu Italian kuningaskunta
Ranskan toisen keisarikunnan lippu Ranskan toinen keisarikunta

Sardinian kuningaskunta (ital. Regno di Sardegna, myös Sardinia-Piemonte) oli historiallinen valtio nykyisen Italian ja osittain nykyisen Ranskan alueella vuosina 1720–1861.[1]

Sardinian saarta oli kutsuttu kuningaskunnaksi jo keskiajalla, mutta sillä ei ollut erillisiä kuninkaita, ellei sellaisiksi katsota saarella hallinneita piirikuntien mahtiherroja, joita Etelä-Euroopassa kuitenkin pidettiin lähinnä ruhtinaina, ei muiden valtioiden tunnustamina kuninkaina. Keisari Fredrik II antoi yhdelle pojalleen Sardinian kuninkaan tittelin. Aragonian ja myöhemmin Espanjan kuninkaat käyttivät pitkässä tittelistössään myös Sardinian kuninkuutta. Uudella ajalla sen niminen valtio varsinaisesti syntyi vuonna 1720, jolloin Savoijin herttua Viktor Amadeus II vaihtoi Espanjan perimyssodassa saamansa Sisilian saaren Sardiniaan vaihtaen samalla kuningastittelinsä niin, että se liitettiin nimenomaan Sardiniaan.[1]

Kuningaskunta oli Savoijin ruhtinashuoneen päähaaran hallussa vuoteen 1831 asti ja sen jälkeen Savoiji-Carignanin sivuhaaralla. Vuosina 1798–1814 manterenpuoleiset alueet olivat ranskalaisten hallussa, ja ensimmäistä kertaa Sardinian kuningas todellisuudessa asui Sardinian saarella, joka oli heidän ainut jäljelle jäänyt alueensa. Vuoteen 1858 asti kuningaskuntaan kuului Sardinian ja ranskanpuoleisen Savoijin lisäksi vain Piemonte, mutta vuodesta 1858 alkaen siihen liittyivät tai liitettiin lähes kaikki Italian osat. Vuonna 1861 laajentunut Sardinian kuningaskunta julistettiin Italian kuningaskunnaksi ja Viktor Emanuel II sen kuninkaaksi.

Sardinian kuningaskunnan pääministeriksi nousi 1850-luvulla Cavourin kreivi Camillo Benso (1810–1861). Hän teki Ranskan kanssa sopimuksen, jossa Napoleon III lupasi auttaa Sardiniaa tulevassa sodassa Itävaltaa vastaan ja vastineeksi Sardinia luovuttaisi Savoijin ja Nizzan Ranskalle. Tämä käynnisti tapahtumaketjun, joka vuoteen 1870 mennessä johti Italian täyteen yhdistymiseen.[2]

Luettelo hallitsijoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sardinia Encyclopaedia Britannica. Viitattu 18.3.2018.
  2. Umberto Marcelli: Camillo Benso, count di Cavour Encyclopaedia Britannica. Viitattu 18.3.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hannu Laaksonen et al.: Italia - vastakohtien maa. Helsinki: Painatuskeskus Oy, 1994.