Kaarle Emanuel III

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaarle Emanuel III
King Carlo Emanuele III held at the Palazzo Madama, Turin.jpg
Kaarle Emanuel III, Maria Giovanna Clementin maalaama muotokuva 1700-luvun puolivälistä.
Sardinian kuningas
3. syyskuuta 173020. helmikuuta 1773
Edeltäjä Viktor Amadeus II
Seuraaja Viktor Amadeus III
Tiedot
Syntynyt 27. huhtikuuta 1701
Torino, Savoiji
Kuollut 20. helmikuuta 1773 (71 vuotta)
Torino, Sardinia
Puoliso Anna Cristina del Palatinato-Sulzbach
Polissena d'Assia-Rheinfels-Rotenburg
Elisabetta Teresa di Lorena
Uskonto roomalaiskatolisuus
Allekirjoitus 1751 Carlo Emanuele III signature.JPG

Kaarle Emanuel III (27. huhtikuuta 1701 Torino, Savoiji20. helmikuuta 1773 Torino)[1] oli Savoijin herttua ja Sardinian kuningaskunnan toinen kuningas vuosina 1730–1773.

Kaarle Emanuel III tuli hallitsijaksi, kun hänen isänsä Viktor Amadeus II luopui kruunusta vuonna 1730. Viktor Amadeus II yritti palata valtaan seuraavana vuonna, jolloin Kaarle Emanuel vangitutti hänet. Hän kuoli seuraavana vuonna vankeudessa.[2] Kaarle Emanuel oli saanut sotilaallisen koulutuksen ja osoittautui taitavaksi sotapäälliköksi, jonka tukeen useat muut Euroopan hallitsijat nojasivat 1700-luvun alkupuolella käydyissä sodissa.[1] Puolan perimyssodassa (1733–1738) hän liittoutui Ranskan ja Espanjan kanssa ja ryhtyi henkilökohtaisesti Pohjois-Italian sijoitettujen ranskalaisten ja sardinialaisten joukkojen ylipäälliköksi. Vuonna 1734 hän löi itävaltalaiset Parman ja Guastallan taisteluissa sekä valtasi heiltä Milanon. Sodan päättäneessä Wienin rauhansopimuksessa Novara ja Tortona liitettiin Sardinian kuningaskuntaan.[1][2]

Itävallan perimyssotaan (1740–1748) Kaarle Emanuel osallistui aluksi Ranskan liittolaisena, mutta siirtyi vuonna 1743 Itävallan puolelle, koska katsoi Ranskan pääliittolaisen Espanjan kilpailevan Sardinian kanssa Milanon hallinnasta. Tämän sodan päättäneessä Aachenin rauhassa hän sai liitettyä valtakuntaansa vielä Vigevanon Lombardiassa.[1][2] Seitsenvuotiseen sotaan (1756–1763) Kaarle Emanuel ei enää osallistunut. Valtakautensa myöhempinä aikoina hän keskittyi hallinnollisiin uudistuksiin sekä kurinalaisen armeijan ylläpitoon.[1] Hän rakennutti myös uusia kanavia.[2] Kaarle Emanuelin kuoltua vuonna 1773 hallitsijaksi tuli hänen poikansa Viktor Amadeus III.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Charles Emmanuel III (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 21.6.2014.
  2. a b c d Nordisk familjebok (1910), s. 1040–1041 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 21.6.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]