Filip V (Espanja)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Filip V
Filip V, Jean Rancin maalaama virallinen muotokuva vuodelta 1722.
Espanjan kuningas
Valtakausi 16. marraskuuta 1700 – 15. tammikuuta 1724
Edeltäjä Kaarle II
Seuraaja Ludvig I
Valtakausi 6. syyskuuta 1724 – 9. heinäkuuta 1746
Edeltäjä Ludvig I
Seuraaja Ferdinand VI
Syntynyt 19. joulukuuta 1683
Versailles, Ranska
Kuollut 9. heinäkuuta 1746
Madrid, Espanja
Puoliso Maria Luisa
Elisabet Farnese
Lapset Ludvig
Filip
Filip
Ferdinand VI
Kaarle III
Francisco
Marianne Victoria
Filip
María Teresa
Luis Antonio
María Antonieta
Koko nimi Felipe de Borbón y Baviera
Suku Bourbon
Isä Ludvig
Äiti Maria Anna Viktoria
Uskonto roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus

Filip V (esp. Felipe, ransk. Philippe; 19. joulukuuta 1683 Versailles, Ranska9. heinäkuuta 1746 Madrid) oli Espanjan kuningas vuosina 1700–1746, lukuun ottamatta lyhyttä ajanjaksoa vuonna 1724. Hän oli Espanjan ensimmäinen Bourbon-sukuinen hallitsija. Hänen valtaantulonsa johti vuosina 1701–1714 käytyyn Espanjan perimyssotaan, jonka päätteeksi hän sai pitää valtaistuimensa mutta Espanja menetti eräitä alueitaan.

Filip V oli Ranskan kruununprinssin Ludvigin ja Baijerin prinsessa Maria Anna Viktorian (1660–1690) toiseksi vanhin poika ja siten Ranskan kuninkaan Ludvig XIV:n pojanpoika.

Espanjan kruununperimys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filip V 18-vuotiaana, Hyacinthe Rigaud, 1701.

Filip sai syntyessään Anjoun herttuan arvon. Hänet kastettiin vuonna 1687 ja hän sai kasvatuksensa valvojaksi vuonna 1689 Saint-Aignanin herttuan. Seitsemänvuotiaana hän menetti äitinsä.

Espanjan perimysongelma tuli ajankohtaiseksi 1600-luvun lopulla. Habsburg-sukuinen kuningas Kaarle II, lisänimeltään ”Noiduttu” (Hechizado), oli kivulloinen, rujo, terveydeltään hyvin heikko ja lisäksi lapseton. Jo ennen hänen kuolemaansa Euroopan suurvallat koettivat saada eri keinoin haltuunsa hänen kuningaskuntansa. Jos Espanja olisi joutunut Ranskalle ja Bourbon-suvulle, se olisi lisännyt jo ennestäänkin mahtavan Ludvig XIV:n suunnatonta vaikutusvaltaa. Mikäli Espanjan kruunu olisi siirtynyt Habsburgien itävaltalaiselle haaralle, se olisi merkinnyt Kaarle V:n valtakunnan uudelleenmuodostumista.

Lopulta Kaarle valitsi neuvonantajansa Portocarreron kardinaalin painostamana Ranskan Bourbonit. Hän teki 2. lokakuuta 1700 nuoresta Anjoun herttuasta perillisensä, joskin periaatteessa Espanjan kruununperillinen olisi ollut tämän isä kruununprinssi Ludvig, joka oli Kaarle II:n sisarenpoika. Mikäli Anjoun herttua kuolisi tai nousisi Ranskan valtaistuimelle, Espanjan kruunu periytyisi kruununprinssi Ludvigin kolmannelle pojalle Berryn herttualle, ja mikäli tämä ei jostain syystä voisi vastaanottaa kruunua, sen saisi arkkiherttua Kaarle, tuleva Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Kaarle VI.

Kaarle II kuoli 1. marraskuuta 1700 ja tieto saapui Ranskan Versailles’hin 9. marraskuuta. Ludvig XIV ilmoitti 16. marraskuuta hoville, että hän oli hyväksynyt Kaarle II:n testamentin. Ludvig XIV esitteli 17-vuotiaan pojanpoikansa, joka ei puhunut sanaakaan espanjaa, sanoilla ”Herrat, tässä teille on Espanjan kuningas!” Melkein kaikki muutkin Euroopan kuninkaalliset tunnustivat uuden hallitsijan, Itävaltaa ja keisarikuntaa lukuun ottamatta. Pariisin parlamentti vahvisti tunnustuskirjeellä 1. helmikuuta 1701 Filip V:n oikeuden myös Ranskan kruunuun. Päätös osoittautui merkittäväksi, kun Ranskan rojalistit Bourbonien päähaaran sammuttua 1880-luvulla kiistelivät Ranskan teoreettisesta kruununperimysjärjestyksestä.

Espanjaan saapuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anjoun herttua lähti Versailles’n palatsista 4. joulukuuta ja saapui Madridiin 22. tammikuuta 1701. Helmikuussa 1701 Ludvig XIV lähetti Espanjan sijaishallituksen pyynnöstä joukkoja valtaamaan Espanjan Alankomaissa olevia rajalinnoituksia. Nämä linnoitukset oli rakennettu vuoden 1698 kahdenkeskisen sopimuksen mukaisesti. Ranskalaiset ottivat haltuunsa myös kaikki tärkeät ja keskeiset asemat Madridissa. Näin ollen Ludvig XIV ohjaili myös Filip V:n avioliittoa Savoijin prinsessa Maria Luisan kanssa. Hän myös lähetti Ursinsin prinsessan Marie Anne de La Trémoillen, joka oli madame de Maintenonin hyvä ystävä, toimimaan ”camarera mayor” eli pääkamarirouvan tehtävissä tuoreelle avioparille. Tämän kaiken jälkeen eurooppalaiset hovit pelkäsivät Espanjan muuttuvan Ranskan protektoraatiksi. Tämä johti Espanjan perimyssotaan.

Filip V:n vallassa säilymisen pelastivat James FitzJames Berwickin voitto Almanzan taistelussa vuonna 1707 ja Louis Joseph Vendômen voitto Brihuegan taistelussa vuonna 1710. Utrechtin rauhassa Filip V:n ja hänen jälkeläistensä oikeudet Espanjan kruunuun vahvistettiin. Kysymys Ranskan mahdollisesta kruunusta jäi avoimeksi. Filip V:n valtakunta pieneni Espanjan perimyssodan myötä melkoisesti. Hän menetti muun muassa Gibraltarin ja Italiassa olleet alueensa. Espanja jäi kuitenkin Ranskan vaikutusvallan alaiseksi ja eritoten asiassa kunnostautui Jean Orry, joka toimi rahaministerinä ja loi voimakasta ranskalaismallista keskitettyä hallintoa. Eniten sodasta hyötyi kuitenkin Ranskan päävastustaja Englanti.

Hallituskausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filip V metsästysasussa, Miguel Jacinto Meléndez, 1712.

Kuningatar Maria Luisan kuoltua helmikuussa 1714 Filip V avioitui toisen kerran 24. joulukuuta 1714 Parman prinsessa Elisabet Farnesen kanssa. Avioliiton järjesti isä Giulio Alberoni, tuleva kardinaali. Uusi kuningatar lähetti tiehensä pääkamarirouva Ursinsin prinsessa Marie Anne de La Trémoillen ja ministeriksi tuli Alberoni, joka hallitsi heikkotahtoista Filip V:tä. Alberonin ohjauksessa Espanja joutui niin sanottuun kvadrupelalliansin sotaan Englannin ja Ranskan kanssa. Lopulta Alberoni erotettiin vuonna 1719.

Vuonna 1724 Filip V luopui kruunusta vanhimman poikansa Ludvigin hyväksi. Ludvig I kuitenkin kuoli vain seitsemän kuukauden hallitsemisen jälkeen, jolloin Filip palasi uudelleen valtaan. Vuonna 1725 Filip katkaisi suhteensa Ranskaan, sillä Ranska oli lähettänyt takaisin hänen tyttärensä Victoire de Bourbonin (1718–1781), joka oli ollut ehdolla Ludvig XV:n puolisoksi mutta todettu tarkoitukseen liian nuoreksi, koska hän oli vain seitsemän vuoden ikäinen, sillä Ranska tarvitsi kruununperijöitä mahdollisimman pikaisesti.

Tällöin Filip V lähestyi Itävaltaa ja solmi sen kanssa Sevillan sopimuksen vuonna 1729. Sopimuksessa Parma ja Piacenza luvattiin Filip V:n nuoremmille pojille. Puolan perimyssotaa Filip käytti vaihtokauppaan, jossa hän sai vuonna 1738 itselleen Napolin ja Sisilian, jotka oli menettänyt Utrechtin rauhassa. Suhteen Ranskaan paranivat ennalleen kun Ludvig XV:n tytär meni naimisiin Filip V:n pojan kanssa.

Kuningas suositteli Espanjan kaupankäyntiä amerikkalaisten omaisuutensa kanssa. Tämän Atlantin kauppa kehittyi Espanjan merivoimien historian tärkeisiin lukuihin,selvennä muun muassa laivakaappari Amaro Pargo. Monarkki hyötyi usein yksityisyrittäjistä kaupallisissa ja kilpaurheilussaan.[1]

Avioliitot ja lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen puoliso Maria Luisa Gabriella, Savoijin prinsessa, Miguel Jacinto Meléndez 1712

Filip V avioitui vuonna 1701 kaksinkertaisen serkkkunsa, 13-vuotiaan Savoijin prinsessa Maria Luisan (1688–1714) kanssa, joka oli Savoijin herttua, Sardinian kuningas Viktor Amadeus II:n ja Anne Marie d'Orléansin (1669–1728) nuorempi tytär. Heille syntyi neljä poikaa:

  • Ludvig I (1707–1724), avioitui vuonna 1722 Orléansin herttua Filip II:n tyttären Louise Elisabetin (1709–1742) kanssa, kuoli 17-vuotiaana isorokkoon ilman jälkeläisiä
  • Filip (1709–1709), kuoli alle viikon ikäisenä
  • Filip Peter Gabriel (1712–1719), kuoli 7-vuotiaana
  • Ferdinand VI (1713–1759), avioitui vuonna 1729 Portugalin prinsessa, infanta Barbara de Braganzan (1711–1758) kanssa, kuoli 46-vuotiaana ilman jälkeläisiä

Maria Luisa sai nopeasti suuren vaikutusvallan pehmeäluontoiseen Filip V:een, mutta pääkamarirouva Marie Anne de La Trémoillella, ”Ursinsin prinsessalla" oli vähintään yhtä suuri vaikutusvalta kuningattareen ja siten epäsuorasti myös kuninkaaseen. Maria Luisa oli vuonna 1706 sijaishallitsijana Filip V:n ollessa Espanjan perimyssodan vuoksi sotaretkellä.[2]

Filip V:n perhe: Vasemmalta Mariana Viktoria, Brasilian prinsessa; Barbara, Asturian ruhtinatar; Ferdinand, Asturian ruhtinas; kuningas Filip V; Infante Luis Antonio (tuleva Chinchónin kreivi); kuningatar Elisabet Farnese; Infante Filip (tuleva Parman herttua); Ranskan prinsessa (Ludvig XV:n tytär) Louise-Élisabeth; Infanta María Teresa Rafaela; Infanta María Antonia Fernanda; Maria Amalia, Molempain Sisiliain kuningatar; Kaarle III, Napolin ja Sisilian kuningas. Etualalla lapset: Napolin ja Sisilian prinsessa Maria Isabel Anna ja Bourbon-Parman Isabella (tulevan Parman herttuan tytär). Taiteilija Louis-Michel van Loo, 1742.
Toinen puoliso Parman prinsessa Elisabet Farnese, Ilario Spolverini 1715-1724

Toisen vaimonsa, Parman prinsessa Elisabet Farnesen (1692–1766) kanssa Filip avioitui vuonna 1714, samana vuonna kun ensimmäinen vaimo oli kuollut. Heillä oli yhteensä seitsemän lasta:

Elisabet sai nopeasti henkisen otteen aviomiehestään, ja hänen on katsottu olleen Espanjan todellinen vallankäyttäjä aina tämän kuolemaan asti.[4][5] Tärkeimpänä neuvonantajanaan hänellä oli aluksi italialaistaustainen ministeri Giulio Alberoni, joka oli alkujaan tuonut hänen nimensä Ursinsin prinsessan eli Marie Anne de La Trémoillen tietoon, jonka Elisabet erotti heti tultuaan kuningattareksi.[3]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. El corsario de Dios. Documentos sobre Amaro Rodríguez Felipe (1678-1747)
  2. Kendall W. Brown: Marie Louise of Savoy (1688–1714) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 13.10.2017.
  3. a b Nordisk familjebok (1921), s. 417 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 21.6.2014.
  4. Nordisk familjebok (1907), s. 410–411 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 11.10.2017.
  5. Isabella Farnese (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 11.10.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanja Edeltäjä:
Kaarle II
Espanjan kuningas
17001724
Seuraaja:
Ludvig I
Espanja Edeltäjä:
Ludvig I
Espanjan kuningas
17241746
Seuraaja:
Ferdinand VI