Maria Luisa (Espanjan kuningatar)
Maria Luisa Teresa, alunp. Luisa Maria Teresa Ana (9. joulukuuta 1751 – 2. tammikuuta 1819) oli Parman prinsessa, josta tuli Espanjan kuningatar.
Suku ja avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maria Luisa Teresa oli Parman herttua Filipin (1720–1765) ja Ranskan prinsessa Louise-Élisabetin (1727–1759) nuorin tytär, joka sai hyvän koulutuksen kotiopettajiltaan. Hänen isoisänsä olivat Espanjan kuningas Filip V ja Ranskan kuningas Ludvig XV. Hänet kihlattiin kolmetoistavuotiaana serkulleen, tulevalle Espanjan kuningas Kaarle IV:lle, ja he menivät naimisiin 4. syyskuuta 1765. Heidän poikansa, tuleva kuningas Ferdinand VII, syntyi vuonna 1784. Maria Luisa oli raskaana 14 kertaa, mutta vain seitsemän lapsista selvisi aikuisikään asti.[1]
Maria Luisan aviomies oli leskeksi jääneen Kaarle III:n poika ja perillinen, joka oli aiemmin ollut Parman herttua ja Molempain Sisiliain kuningas. Vaimo oli muodollisesti Asturian herttuatar eli kruununprinsessa, infanta. Koska Espanjassa ei tuolloin ollut kuningatarta, Maria Luisasta tuli hovin ensimmäinen nainen, kun kuningatar-äiti ja entinen kuninkaallinen valtionhoitaja, kuningatar Elisabet Farnese (joka oli myös Maria Luisan isänpuoleinen isoäiti) kuoli muutaman kuukauden kuluttua häistä.lähde?
Persoonallisuus ja kuningatar[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maria Luisaa kuvattiin älykkääksi, kunnianhimoiseksi sekä hallitsevaksi vaikka hän oli erityisen pienikokoinen. Häittensä aikaan häntä sanottiin sieväksi. Hänet tunnettiin tyylikkyydestään ja ylellisestä maustaan muodin ja korujen suhteen. Kuitenkin jo 30-vuotiaana hän oli kuulemma ennenaikaisesti ikääntynyt ja Venäjän suurlähettiläs Zinovjev kuvasi häntä: "Toistuvat synnytykset, huonovointisuus ja ehkä jotkut perinnölliset sairaudet ovat saaneet hänet kuihtumaan kokonaan; hänen ihonsa keltainen sävy ja hänen menettämänsä hampaat olivat hänen kauneutensa viimeinen kuolemanisku."[2]
.jpg)
Marian appi Kaarle III piti miniäänsä kevytmielisenä ja yritti hallita ja valvoa tämän yksityiselämää ja rajoittaa tämän henkilökohtaista vapauttaan siinä suuremmin onnistumatta. Suhdetta aviomies Kaarleen kuvailtiin hyväksi, mutta Maria Luisa kuulemma hallitsi miestään jo avioliiton alusta pitäen. Hänen appensa yritti vaikuttaa siihen etteivät Kaarle ja Maria Luisa puuttuisi valtion asioihin. Hänen aviomiehensä oli luonteeltaan passiivinen ja omistautunut metsästykselle ja mekaanisille laitteille, mutta Maria Luisaa kiinnostivat valtion asiat ja hän oli suhteen hallitseva osapuoli. Hänestä tuli johtava hahmo oppositiopiirissä, joka kokoontui kruununperillinen.lähde?
Kaarle nousi valtaistuimelle vuonna 1788 isänsä kuoltua.[1] Hän oli heikko kuningas, jonka aikana Espanja oli likimain Ranskan vasalli. Maria Luisa käytti paljon valtaa yhdessä rakastajansa Manuel de Godoyn kanssa.[3] Napoleon pakotti Kaarle IV:n ja Ferdinand VII:n luopumaan vallasta veljensä Joseph Bonaparten hyväksi vuonna 1808. Maria Luisa ja Kaarle lähtivät maanpakoon, ensin Ranskaan ja sieltä Italiaan, missä Maria Luisa kuoli vuonna 1819.[1]
Lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaarlella ja Maria Luisalla oli 14 lasta, joista seitsemän eli aikuiseksi.
- Carlos Clemente (1771–1774), kuoli alle kolmivuotiaana
- Carlota Joaquina, Portugalin ja Algarven kuningatar (1775–1830), avioitui serkkunsa Portugalin kuningas Juhana VI:nkanssa, ja heille syntyi lapsia, joista yhdestä tuli Brasilian keisari Pedro I.
- Maria Luisa (1777–1782), kuoli alle viisivuotiaana
- María Amalia (1779–1798), avioitui 25 vuotta vanhemman setänsä, Espanjan kruununprinssi Kaarle III:n pojan Antonio Pascualin kanssa. Ainoa poika juuttui hartioista synnytyskanavaan kahdeksi vuorokaudeksi ja kuoli. Infanta María Amalia kuoli synnytyksessä tulleeseen infektioon 19-vuotiaana.
- Carlos Domingo (1780–1783), kuoli kolmivuotiaana
- Maria Luisa, Etrurian kuningatar ja Luccan herttuatar (1782–1824), avioitui serkkunsa Etrurian kuninkaan Louis I:n (k. 1803) kanssa, ja heillä oli jälkeläisiä, Parman herttua Kaarle II. Hän oli Luccan herttuatar omalla oikeudellaan 1817. Kaksi hänen tyttäristään nai María Luisan veljen eli oman setänsä.
- kaksospojat Carlos Francisco de Paula ja Felipe Francisco de Paula (1783–1784), kuolivat kuukauden välein hieman yli vuoden ikäisenä
- Fernando, Espanjan kuningas Ferdinand VII (1784–1833), avioitui 1. serkkunsa Molempain Sisiliain prinsessan Maria Antonian kanssa 1802, ei jälkeläisiä. Avioitui 2. sisarentyttärensä Portugalin prinsessan Maria Isabelin kanssa 1816, ei jälkeläisiä. Avioitui 3. Saksin prinsessan Maria Josepha Amalian kanssa 1819, ei jälkeläisiä. Solmi avioliiton 4. sisarentyttärensä Molempain Sisiliain prinsessan Maria Christinan kanssa 1829, ja heillä oli jälkeläisiä, kuten Espanjan kuningatar Isabella II.
- Carlos María Isidro Benito, Molinan kreivi (1788–1855), avioitui 1. sisarentyttärensä Portugalin prinsessan Maria Franciscan kanssa 1816, ja heillä oli jälkeläisiä. Avioitui 2. sisarentyttärensä Beiran prinsessan Maria Teresan kanssa 1838, ei jälkeläisiä. Karlistien kruununtavoittelija nimellä "Carlos V".
- Maria Isabella de Bourbon, Molempain Sisiliain kuningatar (1789–1848), avioitui serkkunsa Molempain Sisiliain kuninkaan Frans I:n kanssa 1802, ja heillä oli jälkeläisiä, kuten Molempain Sisiliain kuningas Ferdinand II.
- Maria Teresa (1791–1794), kuoli kolmivuotiaana isorokkoon
- Felipe Maria (1792– 1794), kuoli alle kaksivuotiaana
- Francisco de Paula (1794–1865), nai sisarentyttärensä Molempain Sisilian prinsessa Luisa Carlottan 1819 ja heillä oli jälkeläisiä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Maria Luisa Teresa Of Parma (1751–1819) (Women in World History: A Biographical Encyclopedia) Encyclopedia.com. Viitattu 10.3.2018. (englanniksi)
- ↑ Diccionario Biográfico. Real Academia de la Historia María Luisa de Parma (espanjaksi)
- ↑ The Napoleonic Era Spain: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1988 (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
