Kaarle Emanuel IV
| Kaarle Emanuel IV | |
|---|---|
 Kaarle Emanuel IV, Giovanni Panealbon maalaama muotokuva. | |
| Sardinian kuningas | |
| Valtakausi | 16. lokakuuta 1796 – 4. kesäkuuta 1802 |
| Edeltäjä | Viktor Amadeus III |
| Seuraaja | Viktor Emanuel I |
| Syntynyt |
24. toukokuuta 1751 Torino, Savoiji |
| Kuollut |
6. lokakuuta 1819 (68 vuotta) Rooma, Kirkkovaltio |
| Puoliso | Maria Clotilde |
| Koko nimi | Carlo Emanuele Ferdinando Maria di Savoia |
| Suku | Savoiji |
| Isä | Viktor Amadeus III |
| Äiti | Maria Antonia Ferdinanda |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
Kaarle Emanuel IV (24. toukokuuta 1751 Torino – 6. lokakuuta 1819 Rooma)[1] oli Sardinian kuningaskunnan kuningas vuosina 1796–1802.
Suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaarle Emanuelin vanhemmat olivat Viktor Amadeus III ja Espanjan infanta Maria Antonia Fernanda (1729–1785), joka oli kuningas Filip V:n ja Elisabet Farnesen nuorin tytär. Hänellä oli 11 sisarusta, joista nuorimmista veljistä Viktor Emanuel I:stä ja Kaarle Felixistä tuli vuorollaan Sardinian kuninkaita.[2] Nuorempi sisar Maria Teresa (1756–1805), avioitui Artoisin kreivi Kaarlen (1757–1836) kanssa vuonna 1773, josta tuli vuonna 1824 Ranskan kuningas Kaarle X, heillä oli neljä lasta, joista vanhin poika oli Ludvig XIX
Kuningas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaarle Emanuel tuli hallitsijaksi isänsä Viktor Amadeus III:n kuoltua 14. lokakuuta 1796.[1] Viktor Amadeus oli vähän ennen kuolemaansa joutunut luovuttamaan Savoijin ja Nizzan Ranskalle.[3]
Vuoden 1797 aikana Sardinian kuningaskunnassa syntyi useita Ranskan vallankumouksen innoittamia vallankumousyrityksiä. Kaarle Emanuel vastasi niihin teloituttamalla kapinajohtajia, mikä teki hänestä epäsuositun hallitsijan.[1]
Kenraali Barthélemy Joubertin komentama ranskalainen armeija pakotti lopulta 9. joulukuuta 1798 Kaarle Emanuelin luopumaan vallasta kaikissa valtakuntansa mantereenpuoleisissa osissa ja vetäytymään Sardinian saarelle. Napolinkin kukistuttua ranskalaisille seuraavana vuonna hän menetti toivonsa valtaanpaluun mahdollisuudesta. Hän luopui vaimonsa 7. maaliskuuta tapahtuneen kuoleman järkyttämänä kruunusta 4. kesäkuuta 1802 veljensä Viktor Emanuel I:n hyväksi ja vetäytyi asumaan Roomaan. Hän liittyi siellä vuonna 1815 jesuiittajärjestöön.[1][3]
Avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaarle Emanuelin puoliso oli vuodesta 1775 Ranskan prinsessa Marie Clotilde (1759–1802), jonka vanhemmat olivat Ranskan kruununprinssi, dauphin Ludvig ja Saksin prinsessa Maria Josefina Karolina (1731–1767), joka taas oli Saksin vaaliruhtinas Fredrik August II:n, Puolan kuningas August III:n ja Itävallan arkkiherttuatar Maria Josefinan tytär. Heillä ei ollut jälkeläisiä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Charles Emmanuel IV (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 21.6.2014.
- ↑ Nordisk familjebok (1921), s. 417 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 21.6.2014.
- ↑ a b Nordisk familjebok (1910), s. 1041 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 21.6.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaarle Emanuel IV Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
