Sardinia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Regione autonoma della Sardegna

Regione autònoma de sa Sardìgna
Regio autonoma de Sardenya

Bandiera ufficiale RAS.jpg Sardegna-Stemma.svg
Lippu Vaakuna
Sardinia in Italy.svg
Pääkaupunki Cagliari
Väkiluku 1 642 528[1]  (2011)
Väestötiheys 69 asukasta/km²
Pinta-ala 24 090 km²
Maakunnat CagliariCarbonia-IglesiasMedio CampidanoNuoroOgliastraOlbia-TempioOristanoSassari
Kuntien lukumäärä 377
Presidentti Francesco Pigliaru[2]
Verkkosivu http://www.regione.sardegna.it

Sardinia (ital. Sardegna, sardiksi Sardigna) on Välimeren toiseksi suurin saari Italian länsipuolella ja Korsikan saaren eteläpuolella. Sardinia on Italian autonominen alue. Sen pääkaupunki on Cagliari. Foinikialaiset kutsuivat saarta "Ichnusaksi" ja kreikkalaiset "Sandalyoniksi" sen jalan jäljen muodon takia.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cagliari on Sardinian hallintoalueen pääkaupunki.

Sardinia on pinta-alaltaan 24 090 km² ja sillä asuu 1,65 miljoonaa ihmistä. Se jakaantuu kahdeksaan maakuntaan: Cagliari, Carbonia-Iglesias, Medio Campidano, Nuoro, Ogliastra, Olbia-Tempio, Oristano ja Sassari. Saaren suurin kaupunki on Cagliari, lähes 150 000 asukasta.[1]

Sardinia sijaitsee lähempänä Afrikkaa kuin Italiaa. Pääsaaren ympärillä on useita pieniä saaria; Palau ja Maddalenan saaristo idässä ovat kansallispuistona.[3] Kaksi muuta kansallispuistoa ovat Asinaran kansallispuisto ja Gennargentun kansallispuisto.[4]

Sardinian pinnanmuotoja halltisevat useat graniitti- ja liuskevuoristot. Korkein kohta on 1 834 metrin korkeuteen kohoava Punta La Marmora Gennargentun massiivissa. Sardinian joet ovat lyhyitä ja täynnä koskia. Huomattavimmat joet ovat Tirso ja Flumendosa.[5]

Sardinian ilmasto on subtrooppinen ja välimerellinen. Vuotuinen sadanta vaihtelee tasankojen 600 millimetristä vuoristojen 990 millimetriin.[5] Kesät ovat kuumia ja talvet leutoja.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sardinian kartta vuodelta 1888

Sardiniassa asui ihmisiä 2000-luvulla tehtyjen löytöjen mukaan ehkä jo 250 000-300 000 vuotta sitten.[6] Myöhemmällä kivikaudella tai kuparikaudella alettiin rakentaa megaliitteja. Monte Arcista saatiin obsidiaania kivisten terätyökalujen raaka-aineeksi. Noin 1800 eaa. alkaen saarella alettiin rakentaa nuragheja, mikä liittyi luultavasti uuden sotaisan kansan saapumiseen. Nuraghit olivat kivisiä tornimaisia taloja. Varhaisella Sardinialla oli kauppayhteyksiä Mykeneen ja Kreetan Kydoniaan[7]. Egyptiläiset mainitsevat mahdollisesti varhaiset sardinialaiset nimellä shardana teksteissään vihollisinaan.[8]

Foinikialaisten saapuminen tarkka ajankohta ei ole selvillä, mutta seemiläisten kirjoitusten perusteella Espanjasta peräisin olleet foinikialaiset olisivat perustaneet Sardinian pohjoisrannikolle Noraan siirtokunnan jo vuonna 1100 eaa. Foinikialaiset elivät alkuun rauhassa paikallisten nuraghien kanssa, mutta paikalliset loukkaantuivat, kun foinikalaiset tunkeutuivat sisämaahan ottivat haltuunsa kaakkoisosien rikkaat hopea- ja lyijykaivokset. Foinikialaisten ensimmäinen sisämaan tukikohta Monte Siraihin rakennettiin 650 eaa. Foinikialaisten saivat lopulta Karthagolta apua ja pystyivät valloittamaan lähes koko saaren.[9]

Sardinia oli Karthagon hallussa, kun roomalaiset kiinnostuivat siitä. Voittoisan ensimmäisen puunilaissodan jälkeen Rooma hyökkäsi 241 eaa. Sardiniaan. Roomalaiset valloittivat saaren, mutta he joutuivat jatkuvasti erityisesti vuoristoisella Gennargentun alueella taistelemaan levottomuuksien takia. Sardinialaiset heimolaiset liittyivät vuonna 215 eaa. päällikkö Ampsicoran alaisuudessa karthagolaisiin toisen puunilaissodan aikana, mutta lyhyt kapina kukistettiin nopeasti.[10]

Raaka roomalaisvaltaus kesti 700 vuoden ajan. Sen jälkeen saari oli vandaalien, uudestaan roomalaisten, Bysantin ja saraseenien hallussa.[5] Arabien valta Välimerellä alkoi 1000-luvulla hiipua, ja vuonna 1015 Benedictus VIII kääntyi Pisan ja Genovan tasavaltojen puoleen. Nämä valtasivat saaren ja hallitsivat sitä. Seuraavan noin 300 vuoden ajan pisalaiset halltsivat erityisesti saaren pohjois- ja genovalaiset eteläosaa.[11]

Paavi Bonifatius VIII loi 1297 Sardinian ja Korsikan kuningaskunnan ja luovutti sen Aragonian kruunulle, jotta tämä luopuisi Sisiliaan kohdistuneista vaateistaan. Kuningaskunta oli olemassa vain paperilla, ja Aragon joutui valtaamaan saaren sen asukkailta. Sardinia oli jakautunut neljään kuningaskuntaan (giudicati), joista vahvin oli Arborean kuningaskunta. Se oli onnistunut vastustamaan Pisa ja Genovaa ja jopa laajentamaan vaikutuspiiriänsä. Vieraan vallan vastustamisen symboliksi nousi Arborean kuningatar Elianora de Arbarèe, joka taisteli Aragoniaa vastaan 1383–1404. Hän kuoli ruttoon 1404, ja hänen kuningaskuntansa kaatui pian tämän jälkeen. Aragonia kukisti sardinialaiset Sanlurin taistelussa 1404 ja sai kaikki maat haltuunsa 1420.[12]

Aragonian alaisuudessa Sardinia jäi köyhäksi saareksi, eikä Aragonia juurikaan kehittänyt sitä. Kaarle II:n kuolema aiheutti Espanjan perimyyssodan. Sen aikana englantilaisten tukemat itävaltalaiset valtasivat Sardinian 1708. Saaren hallinta vaihtui sodan aikana useita kertoja, kunnes 1720 se jäi Savoijin kuningashuoneelle. Sardiniaa hallitsi vuoteen 1847 saakka Savoijin asettama varakuningas. Vuonna 1847 Savoijin manneralueilla Piemontessa tapahtuneiden uudistusten takia Savoiji hyväksyi Piemonten ja Sardinian tasapäisen liiton, fusione perfettan. Samoihin aikoihin Sardinian kuninkaan Viktor Emanuel II:n tukema Giuseppe Garibaldi valloitti koko Italiaa. Sardinian kuningaskunta sai haltuunsa koko Italian, ja Viktor Emanuel otti 1861 käyttöön tittelin Italian kuningas.[13]

Väestö ja kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sardiniassa puhutaan italian lisäksi sen sukulaiskieltä sardia (sardiksi sardu). Vaikka italia on syrjäyttänyt sardin virallisissa yhteyksissä ja kielen asema hiipuu nuorten keskuudessa, sen asema erityisesti Cagliarin seudulla on vielä vahva. Saaren pohjoisosissa puhuttu murre ei ole sardia, vaan korsikan kielen muoto. Algheron kaupungissa on vanhastaan puhuttu myös katalaanin kieltä.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sardinian talous perustuu turismiin, teollisuuteen ja informaatioteknologiaan. Sardinia saa yhä suuremmassa määrin tuloja viininviljelystä. Saarella on myös kulta- ja hopeakaivoksia.

Sardiniaan on lauttayhteys useista kaupungeista manner-Italiassa ja Sisiliassa sekä Ranskan Korsikalta. Saaren pääasialliset lentopaikat ovat Cagliari, Olbia ja Alghero.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Christiani, Kelly & Garwood, Duncan: Sardinia. Lonely Planet Publications, 2014. ISBN 9781743602492.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sardena Citypopulation.de
  2. Francesco Pigliaru Regione Autonoma della Sardegna. Viitattu 7.6.2015. (italiaksi)
  3. Introduction Sardinia Lonely Planet
  4. Sardinia: 3 national parks Parks Italia. Viitattu 16.12.2012.
  5. a b c Sardinia Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 1.6.2015. (englanniksi)
  6. Ancient human and animal remains unearthed in Sardinia 11.10.2011. Jagran Post. Viitattu 27.12.2012.
  7. Welch, Richard: Roots of Cataclysm: Geopulsation and the Atlantis Supervolcano in History Viitattu 27.12.2012.
  8. Emanuel, Jeff: Sardinians in Central Israel? The Excavator of El-Ahwat Makes His Final Case 3.3.2012. RedState. Viitattu 27.12.2012.
  9. Christiani & Garwood, s. 660.
  10. Christiani & Garwood, s. 662.
  11. Christiani & Garwood, s. 664.
  12. Christiani & Garwood, s. 665–666.
  13. Christiani & Garwood, s. 667–668.
  14. Getting there and away Lonely Planet

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sardinia.
  • Wikivoyage-Logo-v3-icon.svg Matkaopas aiheesta Sardinia Wikivoyagessa (englanniksi)