Foinikia
| Foinikia 𐤊𐤍𐤏𐤍 Φοινίκη |
|
|---|---|
|
|
|
| Valtiomuoto | kuninkaiden johtamat kaupunkivaltiot |
| kuningas |
Abishemu I (n. 1800 eaa.) Hiram I (969-936 eaa.) Pygmalion (820-774 eaa.) |
| Pääkaupunki | ei ollut, mutta merkittävimmät kaupungit olivat Byblos (2500–1000 eaa.) ja Tyros (900–550 eaa.) |
| Väkiluku | n. 200 000 (1200 eaa.) |
| Uskonnot | kanaanilaisten uskonto |
| Historia | |
| – perustettu | n. 2500 eaa. |
| – Tyroksesta johtava kaupunki | 969 eaa. |
| – Karthago perustettiin | 814 eaa. |
| – Pompeius valloittaa Foinikian | 64 eaa. |
| Kielet | foinikian kieli, puunin kieli |
| Edeltäjä(t) | Kanaaninmaa, Heettien valtakunta, Uusi valtakunta |
| Seuraaja(t) | Syria (Rooman valtakunnan provinssi) |
Foinikia (foin.: 𐤊𐤍𐤏𐤍, m.kreik. Φοινίκη, Foinikē) oli vuoden 2500 eaa. tienoilla perustettu talassokratia.
Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Foinikialaiset
Foinikialaiset olivat Lähi-idässä itäisen Välimeren pohjukassa nykyisen Libanonin tienoilla noin 3500–146 eaa. vaikuttanut seemiläistä foinikian kieltä puhunut kansa, joka perusti myöhemmän Rooman kilpailijan Karthagon[1][2] vuonna 814 eaa. suojaisaan merenlahteen. Foinikialaiset olivat läheistä sukua kanaanilaisille, ja tällä nimellä he kutsuivat myös itseään.[2]
Foinikialaiset olivat kauppiaita ja merenkulkijoita, jotka perustivat kauppasiirtokuntia hyvinkin kauas kotimaastaan. Foinikia laajeni merelle, koska maa-alueilla oli jo muita kansoja. Toisaalta idässä oli vuoristo.[1] Ei tiedetä, miten varhain Foinikian rannikolta on purjehdittu vaikka joidenkin teorioiden mukaan olisi purjehdittu jo neoliittisella kivikaudella. Foinikian yhdistivät maa- ja merikaupan reitit. Idästä tuli kauppatavaraa, jota voitiin myydä edelleen merikaupan välityksellä.
Foinikialaiset olivat taitavia laivanrakentajia ja merenkulkijoita. Purjehdusmatkat ulottuivat muun muassa nykyisiin Espanjaan ja ehkä Englantiin asti.[3] Foinikialaisia siirtokuntia oli Karthagon lisäksi Kyproksella, Ródoksella, Kreetalla, Maltalla, Sisiliassa, Sardiniassa, sekä Marseillessa Etelä-Ranskassa ja Cádizissa Espanjassa.
Kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunnetuimmat Foinikian kaupunkivaltiot olivat Sidon ja Tyros. Muita olivat Arvad (Aradus), Byblos eli Gubla, Ugarit, Tripoli, Batrun, Beirut ja Baalbek.[4] Foinikian kaupunkivaltiot liittoutuivat yhteen yhteisten etujen vuoksi. Eri aikoina eri kaupunki oli johtavassa asemassa. Johdossa oli Ugarit 1600–1500, Byblos 1400–1300, Sidon 1200–1100, Tyros 1100–800 ja Tripoli viidennellä vuosisadalla (500–400) eaa.
Kuningas Salomon aikalaisen Hiramin isän Abibaalin aikana (900–800 eaa.) perustettiin kauppa-asema Kyprokselle, Sardiniaan sekä Tunisiaan Uticaan ja Hippokseen.[5] Tyros perusti kauppa-asemia Etelä-Espanjaan Cádizin lähelle mahdollisesti jo 1100-luvulla eaa.[6] Foinikialaisten perustama kaupunki Kyproksella oli Kition, nykyinen Lárnaka.[7]
Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Kanaanilaisten uskonto
Foinikian hallitseva uskonto oli läheistä sukua Välimeren itärannikolla Syyrian ja Palestiinan alueilla muinoin asuneiden kanaanilaisten uskonnolle. Sen ylijumala oli Ēl. Häntä aktiivisempi oli Baal, ’Herra’, joka yhdistettiin säähän ja sateeseen ja joka toi hedelmällisyyttä. Jumalattaria olivat muun muassa Athirat, Ēlin puoliso, sekä Astarte, rakkauden ja sodan raju jumalatar, Baalin sisar ja mahdollisesti myös puoliso. Baalin mahtavat vastustajat olivat Yamm sekä suuret merihirviöt Litan ja Tunnan (Raamatun Leviatan ja Tannin).[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Combi maailmanhistoria s. 86
- ↑ a b Kari 2001, s. 26–27
- ↑ Combi maailmanhistoria s. 87
- ↑ Ihmisen tarina, Suuri maailmanhistoria, osa 1, Kirjayhtymä 1971, s. 416–
- ↑ Holst, Sanford: Sea people phoenician.org. Viitattu 19.5.2018. (englanniksi)
- ↑ Iberia Eric Solsten and Sandra W. Meditz, editors. Spain: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1988.
- ↑ Ancient period Eric Solsten, ed. Cyprus: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1991.
- ↑ Smart, Ninian: Uskontojen maailma, s. 210–212. Otava, 2005. ISBN 951-1-18137-8.