Tripoli (Libanon)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia Libanonissa. Libyan pääkaupungista, katso Tripoli.
Tripoli
(Tarābulus)
طرابلس
Kuvakollaasi Tripolista.
Kuvakollaasi Tripolista.

Tripoli

Koordinaatit: 34°26′N, 35°51′E

Valtio Libanon
Alue Pohjois-Libanon
Piirikunta Tripoli
Väkiluku (2003)  (arvio) 212 900


















Tripoli (arab. طرابلس‎, Tarābulus, kokonaan Ṭarābulus Ash-shām eli itäinen Tripoli) on kaupunki ja satama Luoteis-Libanonissa. Vuonna 2003 kaupungissa oli arviolta 212 900 asukasta. Väestön valtaosa on sunnalaisia, mutta kaupungissa on myös kristitty- ja alaviittivähemmistö.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raimund de Saint-Gillesin sitadelli.

Tripolia on asutettu jo foinikialaisten aikana, mutta sen alkuperäistä foinikialaista nimeä ei tunneta. Ensimmäiset maininnat kaupungista historiallisissa lähteissä ovat peräisin Persian valtakunnan ajoilta. Sen nykyinen nimi on taustaltaan kreikkalainen ja viittaa alkuperäiseen kolmeen kaupunginosaan, joita erotti toisistaan muuri. Pian kristinuskon synnyn jälkeen Tripolista tuli hiippakunta, jonka perusti tarinan mukaan apostoli Pietari, joka nimitti kaupungin ensimmäisen piispan. Tuolloinen Tripoli sijaitsi sen nykyisen sataman alueella. Muslimit valoittivat kaupungin Bysantin valtaklunnalta umaijadien kalifi Muawija I:n lähetettyä sinne joukkonsa. Muslimien piirittäessä kaupunkia sen asukkaat pakenivat laivoilla. Muawija asutti tyhjentyneen kaupungin lähteistä riippuen juutalaisilla tai persialaisilla. Vuonna 1047 persialainen matkailija Nasir Khusraw kuvaili kaupungissa asuvan noin 20 000 henkilöä, joiden valtaosa oli tuolloin šiialaisia.[1]

Ristirekien aikana Tripolin kreivikunta annettiin Toulousen kreivi Raimund IV:lle. Ristiretkeläiset valtasivat kaupungin piirittämällä ja sen eristämiseksi rakennettiin linna Mons Peregrinus-nimiselle kukkulalle, jonka ympärille kasvoi ajanmittaan pieni kaupunki. Raimund itse kuoli ennen kaupungin kukistumista vuonna 1109. Vuonna 1170 kaupunki kärsi mittavia tuhoja maanjäristyksessä. Ristiretkeläiset menettivät Jerusalemin vuonna 1187, mutta Tripoli säilyi heidän hallussaan vielä toisen vuosisadan ajan. Mamelukkisulttaani al-Mansur Qalawun valloitti kaupungin vuonna 1289. Uutta Tripolia rakennettiin sittemmin Mons Peregrinuksen ympärille vanhan kaupungin kutistuessa mitättömäksi ja tullen tunnetuksi sittemmin nimellä al-Mina.[1]

Osmanien vallattua Syyrian Tripolista tuli ensin sancakin ja sittemmin oman eyaletinsa pääkaupunki. Kaupunki toimi sisämaassa sijanneiden Homsin ja Haman satamana. Sen taloudellinen merkitys kuitenkin hupeni Beirutin, Sidonin ja Akkon kustannuksella. Vuonna 1545 kaupungissa asui 1 743 perhettä (1 294 muslimia, 316 kristittyä ja 178 juutalaista) ja vuoteen 1623 mennessä heidän määränsä oli enää 1 320 (749 muslimia, 432 kristittyä ja 139 juutalaista). Sen alamäki jatkui aina 1800-luvulle saakka. Vuonna 1876 rakennettiin tie ja rautatie Homsiin. Tie Beirutiin avattiin vuonna 1909 ja vuonna 1911 kaupunki yhdistettiin rautatiellä Aleppoon. Samaan aikaan Tripolin asukasluku oli 24 000 ja al-Minan 8 500. Sunnalaisia muslimeja oli molemmissa yhteensä 24 100, kreikkalaisortodoksisia kristittyjä 6 800 ja maroniitteja 1 500. Ensimmäisen maailmansodan aikana emiiri Faisal valloitti Damaskoksen vuonna 1918 ja nimitti Tripolin muftin kuvernööriksi. Ranskalaiset joukot valtasivat kuitenkin Tripolin 12. lokakuuta samana vuonna.[1]

Ranskalaiset perustivat Suur-Libanonin, joka erosi hallinnollisena alueena Syyriasta. Tripolin entisestä muftista tuli ranskalaisten vastaisen liikeen johtaja. Libanon itsenäistyi 1940-luvulla, mutta sen historiaa on leimannut sittemmin poliittinen epävakaus ja konflikti. Libanonin kriisi 1958 syttyi Tripolista käsin. Paikalliseen politiikkaan vaikutti nasserilaisuus ja arabimaailman yhtenäisyysliike, kun taas maan presidentti Camille Chamoun pyrki liittämään maan länsimaihin. Libanonin sisällissodan alkaessa Tripolissa perustettiin sunnalaisten islamistijärjestöjen liitto Harakat al-Tawhid al-Islami ja vuonna 1983 kaupungista tuli turvapaikka Beirutista karkoitetulle Palestiinan vapautusjärjestölle.[1] Kaupungin alaviitit olivat hallitsevassa asemassa Syyrian armeijan miehittäessä Libanonia 1980-luvulla ja sektariaaniset jännitteet ovat nousseet jälleen esiin Syyrian sisällissodan myötä sunnalaisen enemmistön kannattaessa Syyrian kapinallisia ja alaviittien Bašar al-Assadin hallintoa.[2]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tripoli on Beirutin jälkeen Libanonin tärkein taloudellinen keskus. Kuran tasangolla kaupungista etelään ja itään, sekä Akkarissa pohjoisessa viljellään hedelmiä ja vihanneksia. Maatalouden nykyaikaistamiseen on hiljattain tullut ulkomaalaisia sijoituksia. KTripolissa on myös teollisuutta. Sen pohjoispuolella sijaitsee öljynjalostamo, jonne päättyy yös nykyisin käyttämätön Kirkukista saapuva öljyputki. Chekkassa Tripolista etelään sijaitsee puolestaan Libanon suurin sementtitehdas.[1] Muihin aloihin lukeutuvat esimerkiksi saippuan ja puuvillatuotteiden valmistus, merisienten kalastus, sekä tupakan ja hedelmien jatkojalostus. Kaupunki on myös tärkeä satama.[3]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tripolin suurmoskeijan mminareetti.

Vuonna 2003 Tripolissa oli arviolta 212 900 asukasta.[3] Kaupungin asukkaiden enemmistö harjoittaa sunnalaista islamia. Noin 50 000 henkilön kokoinen alaviittivähemmistö asuttaa pääasiallisesti Jabal Muhsinin kaupunginosaa.[2] Kristityt muodostavat noin 6 % kaupungin väestöstä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e C. Edmund Bosworth: Historic Cities of the Islamic World, s. 526-529. Koninklijke Brill NV, 2007. ISBN 978 90 04 15388 2. (englanniksi)
  2. a b Neighbours at war in Lebanon's divided city of Tripoli BBC News. BBC. Viitattu 8.8.2017. (englanniksi)
  3. a b Tripoli britannica.com. Encyclopædia Britannica. Viitattu 8.8.2017. (englanniksi)
  4. Nada Homsi: How Rola Sleiman became the first Arab female pastor Al Jazeera. Viitattu 8.8.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]