Bašar al-Assad

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bašar al-Assad
Bashar al-Assad (cropped).jpg
Syyrian presidentti
17. heinäkuuta 2000
Edeltäjä Hafiz al-Assad
Tiedot
Syntynyt 11. syyskuuta 1965 (ikä 50)
Damaskos, Yhdistynyt arabitasavalta
Puolue Baath-puolue
Puoliso Asma’ al-Akhras
Uskonto alaviitti

Bašar al-Assad (arab. بشار الاسد‎, s. 11. syyskuuta 1965 Damaskos) on Syyrian arabitasavallan presidentti ja Syyrian Baath-puolueen sihteeri. Hän on 1971–2000 hallinneen presidentti Hafiz al-Assadin poika. Assadin perhe kuuluu šiialaisiin alaviitteihin, joita on noin 11 prosenttia maan asukkaista. Hän on naimisissa brittiläisen Asma’ al-Akhrasin kanssa.lähde?

Nuoruus ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bašar al-Assad on Syyrian edellisen presidentin Hafiz al-Assadin poika. Bašar al-Assad kävi ranskalais-arabialaista koulua Damaskoksessa. Hän ryhtyi opiskelemaan lääketiedettä ja erikoistui silmätautioppiin. Vuonna 1988 hän palveli Tishrinin sotilassairaalassa Damaskoksessa ja valmistui 1992, minkä jälkeen hän jatkoi lääketieteen opintojaan Britanniassa.lähde?

Bašar al-Assad kutsuttiin takaisin Syyriaan, kun hänen isoveljensä Basil al-Assad kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1994. Bašar meni Homsin sotilasakatemiaan ja ylennettiin everstiksi tammikuussa 1999.lähde?

Valinta presidentiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun vanhempi Assad kuoli kesäkuussa 2000, perustuslakia muutettiin ja presidentin vaadittua ikää alennettiin 40 vuodesta 34:een. Bašar nimitettiin armeijan komentajaksi ja Baath-puolueen johtoon. Parlamentti nimitti hänet presidenttiehdokkaaksi muutamia viikkoja hänen isänsä kuoleman jälkeen, ja hän sai 10. heinäkuuta 97 % äänistä presidentinvaalissa ilman vastaehdokkaita. Häntä pidettiin parhaana takuuna Hafiz al-Assadin linjan ja vakauden säilymiseksi maassa.

Tultuaan valituksi presidentinvirkaan Bašar al-Assad lupasi taloudellisia ja poliittisia uudistuksia, joista on kuitenkin ollut vielä vähän merkkejä. Hänen valtaannousuaan seuranneen ns. Damaskoksen kevään aikana tehtiin varovaisia keskustelunavauksia, ja Bašar al-Assad vapautti satoja poliittisia vankeja ja sulki pahamaineisen al-Mazzan vankilan. Poliittinen liikehdintä kuitenkin tuotiin vuoden kuluessa päätökseen pidätyksin, vaikkakin paljon pienemmässä mittakaavassa kuin ennen.

Suhteet ulkomaailmaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bašar al-Assad pyrki parantamaan Syyrian välejä Egyptiin ja Turkkiin ja ehdotti Israelille neuvotteluja miehitettyjen Golan kukkuloiden asemasta. Hän vieraili Ankarassa, vaikka Turkki pitää hallussaan kiistelyä Hatayn aluetta. Bašarilla ei myöskään ollut isänsä traumaattisia kokemuksia vuosilta 1967 ja 1973, ja hän ilmoitti olevansa valmis normaaleihin suhteisiin Israelin kanssa.

Vielä 1990-luvulla Kuwaitissa vierailleessaan Bašar al-Assad oli nimittänyt Saddam Husseinia ”pedoksi”, mutta kun Yhdysvaltain johtaman liittouman hyökkäys Irakiin lähestyi, Syyria lähensi edelleen välejään maan kanssa ja toimitti aseapua. Irakin sodan vastustus nosti hallinnon suosiota kotimaassa ja lähialueilla mutta teki maasta Yhdysvaltain silmätikun. Yhdysvallat syytti Syyriaa terrorismin tukemisesta ja kemiallisten aseiden valmistuksesta.

Assad pyrki parantamaan Syyrian suhteita Eurooppaan. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy kutsui hänet kesän 2008 Euroopan unionin Välimeren kokoukseen, jossa hän tapasi myös Saksan liittokansleri Angela Merkelin. Assad oli myös kunniavieraana Bastiljin päivän paraatissa Ranskassa.[1] Kun Venäjän ja Yhdysvaltain suhteet huononivat elokuussa 2008 Venäjän–Georgian sodan vuoksi, Assad matkusti Moskovaan, jossa hän tarjosi Venäjälle laivastotukikohdan laajentamista Syyriassa sekä ohjuksien sijoittamista maahan vastineeksi Yhdysvaltain tutkalle ja ohjustukikohdalle Tšekissä ja Puolassa.

Bašar al-Assadille myönnettiin vuonna 2009 Suomen korkein kunniamerkki, Suomen Valkoisen Ruusun suurristi ketjuineen.[2]

Libanon ja Hizbollah[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entinen Libanonin pääministeri Rafik Haririn kuoli Beirutissa autopommi-iskussa 14. helmikuuta 2005. Tapahtuneesta syytettiin Syyriaa, ja maa joutui Yhdysvaltain voimakkaiden syytösten kohteeksi ja joutui vetämään joukkonsa Libanonista. Lokakuun 2005 YK:n Detlev Mehlisin raportti nimesi syyllisiksi korkea-arvoisia Syyrian ja Libanonin johtajia, mukaan lukien Bašar al-Assadin veljen Mahir al-Assadin ja sisaren Bušra al-Assadin aviomiehen Asif Šaukatin, joka on tiedustelupalvelun päällikkö.

Israelin mukaan Syyria tukee Hizbollahin joukkoja. Israelin puolustusvoimien aloittaessa hyökkäyksen Gazaan kesäkuussa 2006, Israelin ilmavoimien koneet lensivät provokatiivisesti presidentin kesäpalatsin ylitse. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, sillä elokuussa 2003 sotakoneet lensivät niin matalalla, että palatsin ikkunat särkyivät.[3]

Syyrian sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Syyrian sisällissota

Tunisiasta alkanut arabikevään kuohunta levisi Syyriaankin. Assad yritti pienin myönnytyksin turhaan etsiä poliittista ratkaisua. Syntyi rauhanomaisia mielenosoituksia ja väkivaltaisia mellakoita, joihin virkavalta vastasi mm. ampumalla kovilla. Kansannousu muuttui asteittain sisällissodaksi, johon tuli mukaan eri ryhmittymiä.

Syyrian sisällä Assadia ovat tukeneet muun muassa monet kristityt, kurdit ja keskiluokkaiset sunnit, jotka pelkäävät kapinallisten luovan islamilaisen tasavallan.

Assadin hallitus on menettänyt joidenkin alueiden hallinnan eri kapinallisryhmille, mutta on yhä vallassa. Assadin mukaan Syyria on sodassa lännen tukemia terroristeja vastaan.

Assadia on syytetty ulkomailla siitä, että hallituksen armeija ja siihen kytköksissä olevat järjestöt pidättivät, käyttivät nälkäasetta, kiduttivat, tekivät joukkomurhia, pommittivat siviilien asuinalueita tavanomaisin ja joskus kemiallisin asein. Assad kiisti julkisesti esimerkiksi tynnyripommien käytön siviilejä vastaan.

Assadia ovat vastustaneet avoimesti muun muassa Yhdysvallat, Britannia, Ranska, Saksa, Australia ja Japani. Monet arabimaat ovat tukeneet kapinallisia. Suurvalloista Assadia ovat tukeneet Venäjä ja Kiina, jotka molemmat vastustavat mahdollista Yhdysvaltojen kasvavaa vaikutusvaltaa alueella. Myös Iran tukee Assadia.

Assad piti tammikuussa 2013 televisioidun puheen Damaskoksen täydessä Oopperatalossa. Hän syytti ulkomaita rikollisjoukkioiden ja terroristien rahoittamista ja vaati kansalaisia ponnistelemaan ulkomailta tulevan hyökkäyksen torjumiseksi. Assad vaati ulkomaita lopettamaan terroristien tukemisen. Assadin mukaan kriisin jälkeiseen hallintoon ei oteta niitä, jotka ovat pettäneet Syyrian. Puhe sai monipuolisen ja ristiriitaisen vastaanoton.[4][5]

Iranin tukema Hizbollah auttoi Assadia taistelussa kapinallisia vastaan vuonna 2013. Samana vuonna Assad suostui luovuttamaan maan kemialliset aseet Yhdysvaltain uhattua maata ilmaiskuilla.

Vuonna 2014 Syyriassa ja Irakissa nousi al-Qaidasta irtautunut ääri-islamilainen Isis, joka pyrki luomaan islamilaisen valtion, kalifaatin. Isisin voittokulku johti siihen, että länsimaat ja YK ovat hieman lieventäneet Assadin vastaisia kantojaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]