Akko

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Akko
(Akka, عكّا‎)
עַכּוֹ
Näkymä Akkoon.
Näkymä Akkoon.
Vaakuna
Vaakuna

Akko

Koordinaatit: 32°55′40″N, 35°04′54″E

Valtio Israel
Hallintoalue Pohjoinen
Väkiluku (2016) 47 808









Akko (Akka, aiemmin Antiokia Ptolemais) oli yksi keskeisiä ristiretkeläisten tukikohtia ristiretkikaudella. Ristiretkeläiset kutsuivat kaupunkia Saint-Jean d'Acreksi tai vain Acreksi. Sen vanhakaupunki on Unescon maailmanperintöluettelon kohde. Kaupunki sijaitsee nykyisen Israelin alueella läntisessä Galileassa. Vuonna 2016 kaupungin asukasluku oli 47 808. Arabit muodostavat noin neljänneksen kaupungin väestöstä.

Mantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akko sijaitsee Haifanlahden pohjoisosassa pienellä niemimaalla Belusjoen suulla. Haifan kaupunki sijaitsee kymmenisen kilometriä Akkosta etelään ja Tyros Libanonissa noin 30 kilometriä pohjoiseen. Lähialueen rannikkotasanko on viljeltyä ja kaakossa sijaitsee Jisreelin laakso.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akko on yksi vanhimmista nykypäiviin saakka asutetuista kaupungeista. Kaupungin nimi Akko on peräisin kanaanilaisilta ja se tarkoittaa ehkäpä kuumaa hiekkaa. Ensimmäiset merkit asutuksesta Tel Akkolla ovat vuodelta 2 500 eaa. ja myöhemmin kaupunki mainitaan moneen otteeseen eegyptiläisissä ja ugaritilaisissa teksteissä. Plinius vanhemman mukaan lasi keskittiin Belusjoen suulla ja alue olikin tunnettu laadukkaasta lasihiekastaan. Akkosta muodostui Kanaaninmaan tärkein kaupunki ja Ramses II valtasi sen vuoden 1275 eaa. paikkeilla. Kaupunki vaihtoi käsiä sittemmin useaan otteeseen. Sen valtasivat Daavidin johtamat israelilaiset ja vuonna 700 eaa. assyrialaiset. Assyrialaisten lähteiden mukaan kaupunki kuului tuolloin [Sidon]]in kuninkaalle ja se hylättiin lähes tyystin kuningas Assurbanipalin valtakaudella. 500- ja 400-luvuiilla kaupunki oli persian alaisuudessa ja Artakserkses II käytti sitä tukikohtanaan sotaretkellään Egyptiin vuonna 374 eaa. Aleksanteri Suuri valtasi kaupungin ilman vastarintaa vuonna 332 ja Ptolemaios II valtasi sen 200-luvulla. Ptolemaios siirsi alkuperäisen kaupungin sen historialliselta paikalta nykyiseltä telliltä nykyiselle paikalleen. Seleukidit valtasivat kaupungin vuonna 198 eaa. ja antoivat sille nimen Antiokia. Jonatan Makkabi vangittiin ja teloitettiin Akkossa vuonna 142 eaa. Seuraavalla vuosisadalla kaupunkia vastaan hyökkäsi Armenian hallitsija Tigran II. Tällöin Akko oli ilmeisesti itsenäinen kaupunkivaltio ja sit johti sen foinikialainen yläluokka. Julius Caesar liitti Akkon Rooman valtakuntaan vuonna 48 eaa. ja se sai nimen Ptolemaïs Kleopatralta. Vuonna 54 jaa. kaupungista tehtiin colonia ja sai jälleen uuden nimen Germanica.[1]

Rooman valtakunna jakautuessa Länsi-Roomaan ja Itä-Roomaan vuonna 395 kaupunki sai takaisin aikaisemman nimensä Ptolemaïs. Kaupunki kuului Itä-Roomaan eli Bysantin valtakuntaan ja 400-luvulla se sai oman hiippakuntansa. Arabit valtasivat kaupungin vuonna 636 ja sittemmin se oli umaijadien laivanrakennuksen keskus. Vuonna 1104 kaupungin valloitti Jerusalemin kuningas Baldwin I ja kaupunki toimi seuraavien 200-vuoden ajan ristiretkeläisten tukikohtana. Kaupunki rikastui idän ja lännen välisellä kaupalla, minkä lisäksi se oli tärkeä tukikohta johanniitoille ja temppeliherroille. Kaupungin sisäpolitiikka leimasi jatkuva levottomuus eri uskonnollisten ja kaupassa vaikuttaneiden tahojen välillä, mikä esti kaupunkia kasvamasta Kairon tai Konstantinopolin tapaiseksi suureksi kaupungiksi. Akkoa hallittiin Jerusalemista käsin vuoteen 1191 saakka, jolloin siitä tuli Jerusalemin menetyksen jälkeen Jerusalemin kuningaskunnan tynkävaltion pääkaupunki. Genovalaiset, pisalaiset ja venetsialaiset kauppiaat rakennuttivat omat korttelinsa kaupunkiin ja 1200-luvun alussa Akko oli Välimeren rikkaimpia satamia ja kaupungissa asui ehkäpä jopa 40 000 asukasta. Kaupungissa vierailivat esimerkiksi Benjamin Tudelalainen vuonna 1159, Maimonides vuonna 1165 ja Marco Polo vuonna 1271.[1]

Egyptiä ja Syyriaa hallinnut Saladin valtasi Akkon vuonna 1187, mutta Rikhard I Leijonamieli valtasi sen uudestaan neljä vuotta myöhemmin. Lopullisesti Akko kukistui mamelukkien piirityksessä vuonna 1291. Temppeliherrojen suuri palatsi oli viimeisiä kukistuneita rakennuksia kaupungissa. Mamelukit hävittivät suuren osan kaupungista ja myöhemmin alueelle saapuvat pyhiinvaeltajat velvoitettiin nousemaan maihin Jaffan kautta, mikä vähensi Akkon merkitystä. Mamelukkeja seurasivat Osmanien valtakunta osmanit vuonna 1517 ja Sidonin druusiemiiri Fakhr ad-Din alkoi jälleenrakentaa kaupunkia. Myöhemmin 1700-luvulla Dahir al-Umar johti osittain itsenäistä aluettaan Akkosta käsin. Häntä seurasi albanialaistaustainen Ahmed pašša al-Jazzar. Kaupungin väkiluku nousi jälleen noin 40 000:n henkilöön ja ksupunkiin rakennettiin moskeijoita, kirrkkoja, kylpylöitä ja eurooppalaistyylisiä hotelleja. Napoléon Bonaparte epäonnistui piirittäessään kaupunkia vuonna 1799. Nousujohdanne kääntyi jälleen myöhemmin, kun Egyptin hallitsija Ibrahim pašša valtasi kaupungin osmaneilta vuonna 1831. Vuonna 1840 osmanit palasivat Itävallan ja brittien tuella. Akko piiritettiin jälleen kerran ja egyptiläiset antautuivat kaupungin ruutivarastonräjähdettyä. Osmanit palasivat valtaan, mutta kaupunki ei enää toipunut lebottomuuksista.[1]

Britit valtasivat Akkon osmaneilta ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1918 ja siitä tuli sodan jälkeen osa Palestiinan brittiläistä mandaattialuetta. Britit tekivät vanhasta ristiretkeläislinnasta vankilan, jonne päätyi esimerkiksi monia varhaisia juutalaisia sionisteja, kuten Zeev Jabotinsky. Akkon rakentaminen jäi muuten vähäiseksi ja alueen kehitys keskittyi läheiseen Haifan kaupunkiin. Israelilaiset valtqasivat Akkon Israelin itsenäisyyssodan alettua vuonna 1948 ja sen palestiinalaiset asukkaat pakenivat. Yhdistyneiden kansakuntien Palestiinan jakosuunnitelman mukaan kaupunki olisi päätynyt arabeille. Sodan jälkeen kaupunkiin jäi vain 3 500 arabia, mutta sen juutalainen väestönosa kasvoi nopeasti. Vuonna 1948 juutalaisia oli muutama sata, mutta vain pari vuosikymmentä myöhemmin heitä oli jo 27 400. Kaikkiaan kaupunki on kuitenkin jäänyt suuremman naapurikaupunkinsa Haifan varjoon.[1]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akkon rautatieasema.

Akkon eteläpuolella on suuri teollisuusalue ja sen itäpuolella on maalitehtaita.[2] Muut tehtaan tuottavat esimerkiksi terästä, muovia ja tulitikkuja.[1] Akko on myös Galilean arabien asutuskeskuksien kaupan keskus ja hiljattain myös turismin merkitys opn kasvanut.[2] Vanhankaupungin pääosin arabitaustaiset asukkaat ovat pärjänneet selkeästi juutalaista väestöä huonommin. Arabit saavat elantonsa pääosin kaupanalalta, palveluista ja kalastuksesta, kun taas suuri osa juutalaisista työskentelee Akkon teollisuusalueilla.[1]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2016 lopussa Akkon asukasluku oli 47 808.[3] Noin kolme neljäsosaa kaupungin asukkaista on juutalaisia.[2] Akko on yksi kahdeksasta Israelin kaupungista, jossa Israelin arabit muodostavat huomattavan vähemmistön. Suurin osa arabeista asuu kunnissa, joissa arabit muodostavat selvän enemmistön. Arabit ovat keskittyneet etenkin Akkon vanhaankaupunkiin, jossa he muodostavat noin 95 % väestöstä.[4]

Kaupunkikuva ja nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ristiretkeläisten raunioita.

Akko on luokiteltu Israelissa keskisuureksi kaupungiksi. Kaupunkiin on rakennettu Israelinitsenäisyyden aikana kaksi uutta kaupunginosaa itään ja pohjoiseen, mutta valtaosa sen väestöstä asuu mandaattialueen aikana rakennetussa kaupunginosassa. Kaupunkiin kuuluu lisäksi muurien suojaama vanhakaupunki.[1] Akkon vanhakaupunki on ollut vuodesta 2001 Unescon maailmanperintöluettelon kohde. Vanhakaupunki käsittää rakennuksia ja linnoituksia Osmanien valtakunnan ja ristyiretkeläisten ajoilta.[5] Ristiretkeläsiten rakennuttama ritarien halli oli pitkään hautautuneena ja se löydettiin vahnigossa tietöiden yhteydessä ja se on nykyisin Akkon tunnetuimpia nähtävyyksiä. Osmanein valtakudella rakennettu sitadelli on puolestaan yksi parhaiten säilyneistä Istanbulin ulkopuolella ja topinen tunnettu rakennelma on al-Jazzarin moskeija ja sen piha. Khan al-Umdan on rakennus, jonne karavaanit toivat aikanaan viljaa ja muita tuotteita. Bahai-uskon perustaja Baha’ullah karkotettiin Akkoon vuonna 1868[1] ja hänen hautansa sijaitsee hieman kaupungista pohjoiseen.[2] Kaupungin souk on Souq Al Abiad ja se on rakennettu Osmanien valtakunnan aikana.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Michael R. T. Dumper ja Bruce E. Stanley: Cities of The Middle East and North Africa, s. 4-7. ABC CLIO, 2007. ISBN 1-57607-919-8. (englanniksi)
  2. a b c d ʿAkko Encyclopædia Britannica. Viitattu 4.11.2017. (englanniksi)
  3. List of localities, in Alphabetical order Population 31.12.2016 (pdf) Central Burau of Statistics. Viitattu 4.11.2017. (englanniksi)
  4. Nurit Yaffe ja Dorith Tal: The Arab population in Israel (pdf) Central Bureau of Statistics. Viitattu 4.11.2017. (englanniksi)
  5. Old City of Acre World hertiage Lists. NESCO World Heritage Centre. Viitattu 4.11.2017. (englanniksi)
  6. Souq Al Abiad Lonely Planet. Viitattu 4.11.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]