Balduin I (Jerusalem)
| Balduin I | |
|---|---|
 | |
| Jerusalemin kuningas | |
| Valtakausi | 1100 – 1118 |
| Edeltäjä | Godefroy de Bouillon |
| Seuraaja | Balduin II |
| Syntynyt |
n. 1058 Ala-Lothringen |
| Kuollut |
2. huhtikuuta 1118 Arish, Egypti |
| Puoliso |
Godehilde Arda Adelaide |
| Lapset |
Rehabeam Tafat Basemat |
| Suku | Flanders |
| Isä | Eustace II |
| Äiti | Lorrainen Ida |
Balduin I (ransk. Baudouin I, n. 1058 – 2. huhtikuuta 1118) oli ensimmäisen ristiretken johtohahmoja ja nimellisesti Jerusalemin kuningaskunnan ensimmäinen kuningas. Balduin oli Bouillonin Godefroyn veli.
Balduin oli Boulognen kreivin Eustace II:n ja tämän vaimon Idan kolmas ja nuorin poika. Balduinin vanhemmat suunnittelivat pojalleen kirkollista uraa, joka kuitenkin myöhemmin kariutui. Balduin vietti nuoruutensa Normandiassa ja avioitui Godehilde de Toenin kanssa. Vuonna 1096 Balduin lähti veljiensä kanssa ensimmäiselle ristiretkelle. Matkalla Pyhälle maalle Godehilde sairastui ja kuoli.
Balduin jätti ristiretkeläiset hieman ennen Antiokian piiritystä mennäkseen Edessaan.[1] Hänet oli kaupunkiin kutsunut kaupungin armenialainen hallitsija Thoros, jonka kuoleman jälkeen Balduinista tuli Lähi-idän ensimmäisen ristiretkeläisvaltion, Edessan kreivikunnan hallitsija.[2]
Godefroy de Bouillon kuoli vuonna 1100, jolloin Balduinia pyydettiin seuraamaan Godefroytä Jerusalemin hallitsijana. Jerusalemin patriarkka Daimbert ja ristiretken johtaja Tankred vastustivat suunnitelmaa.[2] Balduin kuitenkin kruunattiin 25. joulukuuta Betlehemissä kuninkaaksi.[1] Hän oli Jerusalemin kuningaskunnan kuningas.[3] Hänen edeltäjänsä Godefroy ei ollut halunnut Jerusalemin kuninkaan arvonimeä, vaikka käytännössä toimikin valtakunnan hallitsijana.
Valintansa jälkeen Balduin pyrki vakiinnuttamaan paikkansa, mutta hänellä oli hyvin vähän valtaa, ennen kuin oli saanut haltuunsa viestintä- ja tavaraliikenteen kannalta tärkeät satamakaupungit. Balduin oli riippuvainen merkittävimpien vasalliensa tuesta. Saatuaan ritarien tuen Balduin pystyi valtaamaan satamat. Jerusalemin hallussa olikin vuonna 1113 Askalonia ja Tyrosta lukuun ottamatta kaikki merkittävimmät lähisatamat.[2]
Balduinin toinen vaimo oli armenialaisen hallitsijan tytär Arda; liiton ansiosta hän oli päässyt Edessan kreiviksi. Balduin hylkäsi kuitenkin Ardan ja meni naimisiin Sisilian normannikreivi Roger I:n lesken Adelaiden kanssa.[4] Vuonna 1113 solmittu liitto oli poliittinen, sillä Balduin sai sen myötä suuret myötäjäiset ja perijän kruunulleen, sillä hän lupasi Adelaiden pojalle Roger II:lle Jerusalemin kruunun. Balduin ei ollut kuitenkaan eronnut missään vaiheessa edellisestä vaimostaan, ja hän mitatöi liittonsa Adelaiden kanssa vuonna 1116.[2]
Balduin hyökkäsi 1118 joukkoineen Egyptiin, sillä ristiretkeläiset pelkäsivät Egyptin ja Syyrian liittoutumista. Balduin oli ollut vakavasti sairas jo pari vuotta aiemmin, ja hän sairastui uudestaan Niilillä. Häntä kuljetettiin kantotuolissa, ja hän kuoli Arishin rajakaupungissa. Balduinin seuraajaksi Jerusalemin valtaistuimelle nousi hänen serkkunsa Bourcqin Balduin.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gale Encyclopedia of Biography. The Gale Group, Inc, 2006. Answers.com (viitattu 25.11.2013). (englanniksi)
- Montefiore, Simon Sebag: Jerusalem – kaupungin elämäkerta. Suomentanut Lappalainen, Otto. Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-39614-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Edeltäjä: Godefroy de Bouillon |
Jerusalemin kuningas |
Seuraaja: Balduin II |
| ||||||||||||||||||
