Jisreelin tasanko

Jisreelin tasanko^[1] (hepr. ‏עמק יזרעאל‎, Emek Yizreel, m.kreik. Ἐσδρηλών, Esdrēlṓn, arab. مرج ابن عامر‎, Marj ibn ‘Āmir) on tasanko Israelin pohjoisosassa. Tasanko esiintyy esimerkiksi Vanhassa testamentissa ja siellä sijaitsi Jisreelin muinainen kaupunki. Strategisella reitillä sijaitsevan tasangon läpi kulkivat aikanaan monet armeijat. Alueen nykyinen keskus on Afula ja huomattava osa seudusta on viljelyaluetta.

Maantiede

Jisreelin tasanko on alue Kisonjoen alluviaalitasangolla Karmelvuorelta suurin piirtein Taborinvuorelle saakka. Suurpiirteisesti tasasivuisen kolmion muotoisen alueen sivuilla on pituutta noin 33 kilometriä ja pinta-alaa sillä on noin 250 km². Israelin sisämaan laaksoista se on toiseksi suurin Jordaninlaakson jälkeen. Jisreelin tasankoon on joskus sisällytetty myös Nahal Harod eli Harodinlaakso alueen kaakkoiskärjessä.^[2]

Historia

Jisreelin tasangolle alkoi syntyä linnoitettua kaupunkiasutusta jo neoliittisella kaudella ja osa näistä asutuksista, kuten Tel Megiddo, säilyivät raamatulliselle kaudelle saakka.^[3] Jisreel oli israelilaisten seudulle perustama muinainen kaupunki, jonka rauniot ovat nykyisen Afulan eteläpuolella. Raamatun Vanhassa testamentissa ensimmäinen maininta Jisreelin tasangosta on Joosuan kirjassa 17:16, jossa se mainitaan kanaanilaisten sotavaunuineen hallitsemana seutuna, mikä esti Joosefin heimon jäsenten asettumisen alueelle. Myöhemmin israelilaiset kuitenkin pakottivat seudun kaupungit maksamaan heille tribuutia ja itse Jisreelin kaupunki vallattiin. Edelleen myöhemmin Gideon voitti tasangolle edenneet midianilaiset. Filistealaiset hyökkäsivät tasangon poikki Saulia vastaan ja voittivat tämän Gilboassa käydyssä taistelussa. Myöhemmin alueen valtasi jälleen israelilaisille Daavid. Jisreelin kaupungista tuli Israelin kuningaskunnan talvipääkaupunki. Assyrian hallitsija Tiglatpileser III:n vallattua alueen Megiddosta tehtiin sen hallinnollinen keskus. Assyrian vallan romahdettua Josia kärsi tappion Egyptin farao Nekho II:lle Megiddon taistelussa vuonna 609 eaa.^[2]

Seudun valtasuhteita Babylonian ja Persian valtakausilla tunnetaan vain heikosti. Hellenistisellä kaudella seudun hallinnollinen keskus oli Itabyrionin eli Taborin linna. 1. makkabilaiskirja ja juutalainen historioitsija Josephus kutsuvat seutua yksinkertaisesti "suureksi tasangoksi", jonka aluetta ei oltu määritelty erityisen tarkasti. Alueen kylät olivat Hasmonealaisen dynastian omaisuutta. Myöhemmin alue päätyi Herodilaiselle dynastialle ja sen sammuessa suoraan osaksi Rooman valtakuntaa. Legio VI Ferratan leiri perustettiin lähelle Meggidoa ja paikka tuli tunnetuksi nimellä Legio, joka säilyi myöhempänä Lajjunin arabikylänä.^[2]

Ristiretkeläiset käyttivät nimeä Campus Fabae La Fèven linnoituksen mukaan. Egyptin mamelukkien kaudella laakso sai arabiankielisen nimen Mardž Bani Amir sinne asettuneen beduiiniheimon mukaan.^[2] Keskiaikaisissa lähteissä seutuun viitattiin usein hallinnollisten keskusten, kuten Jeninin, Baisanin tai Nablusin nimien mukaan. Se tunnettiin myös Ain Jalutin taistelupaikan mukaan.^[3] Osmanien valtakunnan kaudella alueen hallinnosta vastasivat heidän alaisensa Turabay-emiirit. Osmanien valtakunnan hallinnon jatkuessa keskusvallan vaikutusvalta väheni ajan kuluessa ja seutu kärsi beduiinien sodista. Vakinaiset asutukset hylättiin ja 1700–1800-luvun alueesta kirjoittaneet matkailijat kuvailivat seutua autioksi.^[3]

1800-luvun loppupuoliskolla suurimman osan maasta omistivat kaupungeissa asuneet maanomistajasuvut, josita suurin oli Beirutin Sursuk-suku. Eri juutalaiset järjestöt alkoivat ostaa maata tasangolta ja ennen ensimmäistä maailmansotaa suuren märään maata oli ostanut juutalainen kansallisrahasto. Britit valtasivat seudun maailmansodan aikana ja tasangolla käytiin Megiddon taistelu. Tasangolle perustettiin kollektiivitiloja ja sen soita kuivatettiin.^[3] Ennen soiden kuviattamista malaria oli tehnyt alueesta lähes asuinkelvottoman.^[2] Tasangosta tuli yksi Brittiläisen Palestiinan hedelmällisimmistä viljelyalueista.^[3]

Tasangosta tuli osa itsenäistä Israelia vuonna 1948. Afula tuli tunnetuksi alueen "pääkaupunkina".^[2]

Lähteet

↑ Kerkko Hakulinen ja Sirkka Paikkala: Pariisista Papukaijan nokkaan, s. 76. (Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet) Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7 suomi
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Fred Skolnik ja Michael Berenbaum (toim.): Encyclopaedia Judaica, s. 334-335. (2. painos, Volume 11 : Ja-Kas) Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2 (englanniksi)
↑ ^a ^b ^c ^d ^e C. E. Bosworth, E. van Donzel, B. Lewis ja Ch. Pellat (toim.): The Encyclopedia of Islam : Volume VI Mahk–Mid, s. 543. (2. painos, Volume 11 : Ja-Kas) Brill, 1990. ISBN 90 04 08112 7 (englanniksi)

[1] Kerkko Hakulinen ja Sirkka Paikkala: Pariisista Papukaijan nokkaan, s. 76. (Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet) Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7 suomi

[ejud-2] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Fred Skolnik ja Michael Berenbaum (toim.): Encyclopaedia Judaica, s. 334-335. (2. painos, Volume 11 : Ja-Kas) Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2 (englanniksi)

[eoi-3] C. E. Bosworth, E. van Donzel, B. Lewis ja Ch. Pellat (toim.): The Encyclopedia of Islam : Volume VI Mahk–Mid, s. 543. (2. painos, Volume 11 : Ja-Kas) Brill, 1990. ISBN 90 04 08112 7 (englanniksi)

[1]

[2]

[3]