Kison

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kison
Kisonjoen kartta
Kisonjoen kartta
Alkulähde Jisreelin tasanko
Laskupaikka Välimeri
Maat  Israel
Pituus 40 km
Valuma-alue 1 000 km²

Kison tai Kiison (hepr. ‏נחל הקישון‎, Naḥal ha-Kišon) on joki Israelissa. Joki virtaa Jisreelin tasangon läpi laskien Välimereen Haifan vieressä. Osa joesta on kesäisin kuiva ja vastaavasti joki tulvii talvisin.

Joen vartta Haifan lähellä.

Kison kulkee Jisreelin tasangon läpi laskien Välimereen hieman Haifan kaupungin keskustasta pohjoiseen. Joen kulkiessa siihen laskee useita pieniä puroja.[1] Joen latva yhdistyy yhdeksi joeksi Saridin kibbutsin kohdalla. Sen valuma-alue on noin 1 000 km².[2] Joella on pituutta kaikkiaan noin 40 kilometriä. Hieman ennen mereen laskemistaan joen leveys on noin 20 metriä. Joen yläjuoksu kuivuu kesäisin ja tulvii talvisin.[1]

Kisonjoki tunnettiin historiallisesti hyvin soisena alueena, mikä muodosti merkittävän esteen esimerkiksi matkustamiselle alueen poikki. Kison mainitaan Vanhassa testamentissa ensimmäisen kerran Tuomarien kirjassa, jossa Barakin ja Deboran mainitaan voittaneen kanaanilaisten päällikkö Siseran sotavaunuin varustellun armeijan soisella Kisonjoella lähellä Taborinvuorta. Sama voitto mainitaan sittemmin Psalmien kirjassa. Ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa mainitaan puolestaan Elian surmanneen karmelvuorella kukistetut Baalin profeetat joen varrella. Plinius vanhempi mainitsi joen teoksessaan Naturalis historia nimellä Pacida. Ristiretkeläiset viittasivat puolestaan jokeen Haifajokea tarkoittavalla nimellä Cyson- tai Flum de Cayphas. Haifajokeen eli Nahr Hayfa viittasivat myös sittemmin kirjoittaneet arabimaantieteilijät.[1]

Sittemmin itsenäisessä Israelissa joen suuta on syvennetty ja se toimii Haifan sataman apusatamana.[1] Kisonin satama on esimerkiksi Israelin kalastuslaivaston pääsatama.[2] Huomattava ongelma joella on ollut sen veden saastuminen. Joen puhdistustoimet aloitettiin vuonna 1994.[3]

  1. a b c d Fred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 12 Kat-Lie, s. 200. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2 (englanniksi)
  2. a b Qishon River Encyclopaedia Britannica. Viitattu 24.1.2020. (englanniksi)
  3. About Kishon River Authority. Viitattu 24.1.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]