Eyalet

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kartta Osmanien valtakunnan provinsseista Lähi-idässä vuonna 1802.

Eyalet (osmaniksi ایالت, lausutaan [ejaːˈlet]), beylerbeylik ja paššalik, olivat Osmanien valtakunnassa provinsseista eli suurimmista hallinnollisista alueista käytettyjä nimityksiä. Provinsseja hallitsivat korkea-arvoiset ja vaikutusvaltaiset kenraalikuvernöörit, jotka olivat usein arvoltaan paššoja.[1] Provinssit jakautuivat hallintopiireihin eli sancakeihin.[2] 1800-luvun jälkipuolella osmanien hallintojärjestelmä uudistettiin, minkä seurauksena provinsseja alettiin kutsumaan Vilayeteiksi.[3]

Aluksi osmanit eivät vielä jakaneet alaisuuteensa kuuluvia alueita provinsseiksi. Sen sijaan ensimmäiset sulttaanit Osman ja Orhan I jakoivat alueet hallinnollisina perintömaina pojilleen ja muille perheenjäsenilleen, sekä tärkeimmille alamaisilleen. Hallinnollisten perintömaiden jakamisesta prinsseille tuli todennäköisesti käytäntö 1300-luvun puolen välin jälkeen. Murad I:n ja hänen poikansa Bayezid I:n valloitusten vuoksi vuosisadan lopulla syntyi tarvetta valtakuntaan kuuluvien alueiden hallinnon muodolliseen organisoimiseen. Bayezid I:n ensimmäisinä hallintovuosina valtakunta jaettiin kahteen provinssiin; Euroopassa olevaan Rumeliaan ja Aasian puoleiseen Anatoliaan. Kolmas provinssi Rûm perustettiin vuosisadan vaihteessa ja sen pääkaupungiksi tuli Amasya. Vuonna 1527 kirjoitettuun luetteloon oli lisätty neljä provinssia: Egypti, Syyria, Diyarbakır ja Kurdistan.[1]

1500-luvulla eyaletit jaettiin pienempiin hallintopiireihin, sancakeihin. Sancakien määrä vaihteli provinssin koon ja väkiluvun mukaan, mutta yleensä kukin eyalet koostui useammasta sancakista. Poikkeuksia olivat muun muassa Bagdadin provinssi Irakissa ja Al-Hasan provinssi Arabiassa sekä osa Pohjois-Afrikan provinsseista, jotka eivät jakautuneet sancakeihin, vaan niissä käytettiin pienempiä osahallintoalueita.[2] Vuonna 1609 historioitsija Ayn-i Ali kartoitti vallinnutta järjestelyä ja hänen kirjoittamastaan luettelossa provinsseja oli jo 32. Osa näistä oli syntynyt entisten provinssien jaosta, mutta mukana oli myös uusia valloituksia, kuten Tripoli, Kypros ja Tunisia. [1]

Provinsseja hallitsivat korkea-arvoiset ja vaikutusvaltaiset kenraalikuvernöörit, joiden arvonimi oli osmanien ajan ensimmäisinä vuosisatoina beylerbeyi ("päälliköiden päällikkö"). Myöhempinä aikoina kuvernöörin arvonimi oli tyypillisesti pašša. Myös kenraalikuvernöörien keskuudessa vallitsi oma hierarkiansa ja Rûmin eyaletin pašša oli yleensä muiden esimies.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Imber 2002 s. 177-184
  2. a b Imber 2002 s. 184-195
  3. Cohen 1989 s. 19-22