Viktor Emanuel I

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viktor Emanuel I
Viktor Emanuel I, Luigi Berneron maalaama muotokuva.
Viktor Emanuel I, Luigi Berneron maalaama muotokuva.
Sardinian kuningas
Edeltäjä Kaarle Emanuel IV
Seuraaja Kaarle Felix
Tiedot
Syntynyt 24. heinäkuuta 1759
Torino, Sardinia
Kuollut 10. tammikuuta 1824 (64 vuotta)
Moncalieri, Sardinia
Puoliso Maria Teresa d´Asburgo-Este
Uskonto roomalaiskatolisuus

Viktor Emanuel I (24. heinäkuuta 1759 Torino10. tammikuuta 1824 Moncalieri)[1] oli Sardinian kuningaskunnan kuningas vuosina 1802–1821.

Viktor Emanuel oli kuningas Viktor Amadeus III:n nuorempi poika ja sai aluksi Aostan prinssin arvon. Hän kannatti osallistumista Ranskan vallankumoussotaan ja myötävaikutti siihen, että Sardinia julisti vuonna 1793 sodan Ranskalle. Hän myös vastusti vuonna 1796 rauhan solmimista Ranskan kanssa. Viktor Emanuel tuli kuninkaaksi, kun hänen veljenä Kaarle Emanuel IV luopui kruunusta hänen hyväkseen 4. kesäkuuta 1802. Valtakunta oli tuolloin supistunut käsittämään pelkän Sardinian saaren, sillä kaikki mantereella sijainneet alueet oli jouduttu vuosien 1796 ja 1798 rauhansopimuksissa luovuttamaan Ranskalle. Viktor Emanuel kykeni säilyttämään valtansa Sardiniassa pääasiassa Englannin sotilaallisella tuella vuoteen 1814, jolloin hän Napoleonin kukistumisen jälkeen saattoi palata pääkaupunkiinsa Torinoon. Vuoden 1814 Pariisin rauhassa Ranska joutui palauttamaan Sardinian kuningaskunnalle Nizzan ja osan Savoijia. Seuraavan vuoden uudessa rauhansopimuksessa se joutui palauttamaan loputkin Savoijista. Wienin kongressi päätti kesäkuussa 1815 lisäksi liittää Sardiniaan myös entisen Genovan tasavallan alueet.[1]

Palattuaan valtaan valtakuntansa pääosassa Viktor Emanuel kumosi Napoleonin aikana tehdyt hallinnolliset uudistukset, palautti pääosiltaan aatelin ja katolisten sääntökuntien oikeudet sekä erotutti liian radikaaleina pidetyt oppineet Torinon yliopiston oppituoleilta. Hän käynnisti vuonna 1819 joitain vaatimattomia poliittisia uudistuksia, jotka eivät kuitenkaan tyydyttänet liberaaleja. Napolissa Molempain Sisiliain kuningaskunnassa vuonna 1820 puhjennut vallankumousyritys johti maaliskuussa 1821 sotilaskapinaan myös Sardiniassa. Kapinalliset vaativat vapaamielistä perustuslakia. Viktor Emanuel ei suostunut vaatimukseen, mutta hän luopui kruunusta nuoremman veljensä Kaarle Felixin hyväksi.[1]

Viktor Emanuel oli vuodesta 1789 naimisissa Itävallan arkkiherttuatar Maria Teresian kanssa. Heillä oli neljä tytärtä, mutta ei yhtään poikaa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Nordisk familjebok (1921), s. 422–423 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 21.6.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]