Maria Teresia
| Maria Teresia | |||||
|---|---|---|---|---|---|
.jpg) Martin van Veytensin muotokuva keisarinna Maria Teresiasta | |||||
| Unkarin kuningatar | |||||
| Valtakausi | 20. lokakuuta 1740 – 29. marraskuuta 1780 | ||||
| Kruunajaiset | 25. kesäkuuta 1741 | ||||
| Edeltäjä | Kaarle VI | ||||
| Seuraaja | Joosef II | ||||
| Syntynyt |
13. toukokuuta 1717 Wien, Itävalta | ||||
| Kuollut |
29. marraskuuta 1780 Wien, Itävalta | ||||
| Puoliso | Frans I | ||||
| Lapset |
Maria Elisabet Maria Anna Maria Karoliina Joosef II Maria Kristiina Maria Elisabet Kaarle Joosef Maria Amalia Leopold II Maria Karoliina Johanna Gabriela Maria Josepha Maria Karoliina Ferdinand Marie Antoinette Maksimilian Frans | ||||
| |||||
| Suku | Habsburg | ||||
| Isä | Kaarle VI | ||||
| Äiti | Elisabet Kristiina | ||||
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus | ||||
| Allekirjoitus |
 | ||||
Arkkiherttuatar Maria Teresia (saks. Maria Theresia; 13. toukokuuta 1717 Wien – 29. marraskuuta 1780 Wien) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarinna vuosina 1745–1780 sekä Itävallan, Unkarin ja Böömin hallitsija vuosina 1740–1780.
Maria Teresia oli keisari Kaarle VI:n ja Elisabeth Christina von Braunschweig-Wolfenbüttelin vanhin tytär. Keisarilla ei ollut miespuolisia perillisiä, ja turvatakseen Habsburgien vallanperimyksen hän määräsi vuoden 1713 pragmaattisella sanktiolla Habsburgien perintömaiden jakamattomuudesta ja mahdollisuudesta naispuoliseen vallanperijään.[1] Sanktiosta huolimatta kiista Maria Teresian vallanperimyksestä johti Itävallan perimyssotaan Kaarle VI:n kuoltua vuonna 1740. Keisari Kaarle VII:n kuoltua vuonna 1745 Maria Teresia sai miehensä Frans I:n kruunatuksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi.[2] Maria Teresia alkoi nimittää itseään ”Rooman keisarinnaksi”, vaikkei häntä koskaan sellaiseksi kruunattu.
Valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun Marie Theresiasta tuli hallitsija Itävalta oli valtavassa talouskriisissä. Maria Teresia kuitenkin aloitti talous- ja koulutusuudistukset, aiheutti maatalouden edistymisen sekä armeijan uudelleenorganisoinnin jotka edistivät Itävaltaa. Wienin pörssi perustettiin hänen aikakaudellaan vuonna 1771. Jatkuva konflikti Preussin kanssa johti seitsenvuotiseen sotaan ja lopulta Baijerin perimyssotaan. Kun Maria Teresian aviomies, keisari Frans I, kuoli vuonna 1765, peri heidän poikansa Joosef II keisarin aseman, mutta Maria Teresia jatkoi poikansa kanssahallitsijana aina kuolemaansa saakka. Hän arvosteli monia poikansa toimia, mutta suostui Puolan ensimmäiseen jakoon vuonna 1772. Maria Teresia oli 1700-luvun Euroopan voimapolitiikan avainhahmoja ja yksi Habsburgien monarkian etevimmistä hallitsijoista. Hän sai kaikkiaan 16 lasta, joihin lukeutuvat Marie Antoinette ja keisari Leopold II. Hän naitti lapsiaan muihin eurooppalaisiin suursukuihin luodakseen liittoutumia ja hyödyntääkseen maataan taloudellisesti ja sotilaallisesti.
Maria Teresia oli viimeinen alkuperäistä Habsburg-sukua edustanut hallitsija. Hänen jälkeensä valtaan tuli periaatteessa hänen miehensä Frans I:n edustama Lothringen-suku, mutta heidän jälkeläisensä käyttivät nimeä Habsburg-Lothringen korostaakseen dynastian jatkumista.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Martin Mutschlechner: Maria Theresa – the heiress World of Habsburgs. Viitattu 25.4.2018.
- ↑ Martin Mutschlechner: The War of Austrian Succession World of Habsburgs. Viitattu 25.4.2018.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maria Teresia Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta - Barth, Reinhard: Historian suurnaiset. (Frauen, die Geschichte machten: Von Hatschepsut bis Indira Gandhi.) Suomennos Tuulikki Virta ja Katja Zöllner. Alkusanat Kaari Utrio. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005. ISBN 951-20-6762-5.
| Edeltäjä: Kaarle VI |
Unkarin kuningatar 1741–1780 |
Seuraaja: Joosef II |
| Böömin kuningatar 1743–1780 | ||
| Itävallan arkkiherttuatar 1740–1780 | ||
| Parman herttuatar 1740–1748 |
Seuraaja: Filip | |
| Piacenzan herttuatar 1740–1748 | ||
| Guastallan herttuatar 1740–1748 |
