Itävallan Alankomaat

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Itävallan Alankomaat
Österreichische Niederlande (saksaksi)
Oostenrijkse Nederlanden (hollanniksi)
Belgium Austriacum (latinaksi)
Pays-Bas Autrichiens (ranskaksi)
1714–1794
Austrian Low Countries Flag.svg Coat of arms of the Austrian Netherlands.svg
lippu vaakuna

Austrian Netherlands 1789.svg
Itävallan Alankomaat vuonna 1789. Itävallan Alankomaat tummanvihreällä, Habsburgien monarkia vaaleanvihreällä.

Valtiomuoto kuvernoraatti
osa  Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa
Pääkaupunki Bryssel
  50°51′0″N, 4°21′0″E
Uskonnot roomalaiskatolisuus
Kielet saksa, ranska, hollanti, latina
Valuutta Kronenthaler
Motto Alles Erdreich ist Österreich untertan
Edeltäjä Espanjan Alankomaiden lippu Espanjan Alankomaat
Seuraaja Ranskan ensimmäisen tasavallan lippu Ranskan ensimmäinen tasavalta

Itävallan Alankomaat (saks. Österreichische Niederlande, holl. Oostenrijkse Nederlanden, lat. Belgium Austriacum, ransk. Pays-Bas Autrichiens) oli Habsburgien monarkiaan vuosina 1714–1794 tai 1795 kuulunut alue, joka käsitti suurimman osan nykyistä Belgiaa, Liègen hiippakuntaa lukuun ottamatta, sekä Luxemburgin. Se luettiin kuuluvaksi myös Pyhään saksalais-roomalaiseen keisari­kuntaan.

Kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itävallan Alankomaiden alueelliset pää­kielet olivat saksa ja sen murteeksi katsottu luxemburg, hollanti (flaami) sekä picard ja valloni. Hallinto­kielenä käytettiin myös latinaa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rastattin rauhan­sopimuksessa, joka vuonna 1714 lopetti Espanjan perimys­sodan, silloin vielä jäljellä ollut osa Espanjan Alanko­maista luovutettiin Habsburgien hallitsemalle Itä­vallalle.[1][2]

Itävaltalaiset suhtautuivat yleensä tämän provinssin hallintaan välinpitämättömästi, ja sopimuksen nojalla sen rajoilla sijainneet linnoitukset olivat hollantilaisten sotajoukkojen hallussa varuskuntina. Alue olikin luovutettu Itävallalle lähinnä Britannian ja Alankomaiden vaatimuksesta, jotta se ei joutuisi Ranskan hallintaan, jonka kasvavaa mahtia tuolloin pelättiin.

Itävallan Alankomaat, jonka Liègen hiippakunta jakoi kahtia

Kaarle VI yritti tehdä Itävallan Alankomaissa toimineesta Ostenden kauppakomppaniasta kilpailijan brittiläisille ja hollantilaisille kauppiaille.

Itä­vallan perimys­sodan (1740–1748) jälkeen seurasi pitkä rauhan kausi, jolloin Itä­vallan Alanko­maat kehittyivät sekä taloudellisesti että henkisesti.[2] Koko 1700-luvun loppupuolen ajan Itävallan Habsburg-sukuisten hallitsijoiden keskeisenä ulko­poliittisena tavoitteena oli kuitenkin saada tämä alue vaihdetuksi Baijeriin, jotta heidän valta­kuntaansa kuuluisi laaja ja pyöreähkö yhtenäinen alue Etelä-Saksassa. Versailles’n rauhassa 1757 Itävalta myöntyi itsenäisen, Parman kreivi Filipin hallitseman ja ranskalaisten sota­joukkojen puolustaman valtion perustamiseen Etelä-Alanko­maihin vastikkeeksi Ranskan avusta Sleesian takaisin­valtaamiseksi. Tämä sopimus kuitenkin kumottiin vuoden 1758 Versailles’n sopimuksessa, ja Itävallan Alankomaat pysyivät Habsburgien hallinnassa.

Antwerpen oli aikoinaan ollut huomattava kauppa­kaupunki, mutta se oli menettänyt yhteytensä merelle, kun Alankomaat oli sulkenut Schelden.[2] Vuonna 1784 Joosef II puuttui asiaan ja vaati Alanko­maita avaamaan joen. Hän ei kuitenkaan ryhtynyt suoranaisiin sota­toimiin, vaan kiista johti ainoastaan lyhyeen niin sanottuun kattilasotaan, jonka ainoaksi ”uhriksi” joutui muuan kattila. Vaikka Joosef II vuonna 1785 saikin Fontainebleaun rauhaan määräyksen, että Alanko­maiden olisi suoritettava hyvitystä Schelden sulkemisesta, tällä saavu­tuksel­laan hän ei saanut osakseen suurta suosiota.

Katso myös: Belgian historia

Brabantin vallankumous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itävallan Alankomaissa Joosef II:n yritykset saada aikaan vapaa­mielisiä uudistuksia herättivät ankaraa vastustusta.[1] Vuonna 1789 joukko Alankomaiden tasavaltaan siirtyneitä pakolaisia palasi maahan, ja he voittivat Pyhän saksalais-roomalaisen keisari­kunnan yhteiset sota­joukot Turnhoutin taistelussa pakottaen keisarilliset sota­voimat vetäytymään alueelta ja rohkaisten samalla väestöä kapinoihin useissa alueen kaupungeissa. Itävallan Alanko­maiden yksi­toista osa­valtiota, Luxemburgia lukuun ottamatta, julistautuivat itsenäisiksi ja perustivat Belgian Yhdysvallat. Vuoden 1790 lopulla keisarilliset sotavoimat kukistivat kapinat,[1] myös Liègessä puhjenneet, ja keisari Lepold II sai alueen uudelleen hallintaansa.

Liitos Ranskaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1794 käytiin Habsburgien ja vallan­kumouksellisen Ranskan välillä Sprimontin taistelu, jonka tuloksena Ranska valloitti Itä­vallan Alanko­maat ja liitti ne alueeseensa. Alueliitos vahvistettiin Campo Formion rauhansopimuksessa vuonna 1797 ja uudestaan Lunévillen rauhansopimuksessa 1801.[2]

Wienin kongressin päätöksen mukaisesti vuonna 1815 entiset Itävallan Alankomaat yhdistettiin Alankomaihin. Liitos jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä Belgia itsenäistyi jo vuonna 1830.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Austrian Netherlands

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Benedikt, Heinrich: Als Belgien österreichisch war. Wien: Herold, 1965.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c ”Belgia”, Otavan iso Fokus, 1. osa (A–El), s. 348. Otava, 1973. ISBN 951-1-00273-2.
  2. a b c d ”Belgia”, Otavan suuri ensyklopedia, 1. osa (Aakkoset–Cicero). Otava, 1976. ISBN 951-1-02233-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]