Maksimilian III Joosef

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maksimilian III Joosef, tuntemattoman taiteilijan maalaama muotokuva.

Maksimilian III Joosef (28. maaliskuuta 1727 München30. joulukuuta 1777 München) oli Baijerin vaaliruhtinas vuosina 1745–1777.[1]

Maksimilian Joosefin isä oli vaaliruhtinas Kaarle Albert, myöhempi pyhä saksalais-roomalainen keisari Kaarle VII. Hänen äitinsä oli keisari Joosef I:n tytär Maria Amalia. Maksimilian Joosef tuli isänsä seuraajana Baijerin vaaliruhtinaaksi vuonna 1745. Samana vuonna Baijeri irtautui Itävallan perimyssodasta Füssenin rauhansopimuksella, joka takasi hänen oikeutensa Baijerin alueeseen sillä ehdolla, että hän luopuisi kaikista vaatimuksista perintömaihinsa Itävallassa tai keisarin kruunuun.[1][2] Seitsenvuotisessa sodassa hän liittyi Preussin vastaiseen liittokuntaan.[2]

Maksimilian III Joosef oli valistusaatteiden kannattaja, joka pyrki edistämään maatalouden, kaivostoiminnan, koululaitoksen ja lainsäädännön kehittämistä. Hän perusti vuonna 1759 Müncheniin Baijerin tiedeakatemian ja lakkautti jesuiittojen käsissä olleen lehdistösensuurin.[1][2]

Maksimilian Joosefin puoliso oli Puolan prinsessa Maria Anna, mutta heillä ei ollut lapsia.[2] Maksimilian Joosefin kuolema vuonna 1777 merkitsi Wittelsbachin hallitsijasuvun baijerilaisen sukuhaaran sammumista, joten kruunu periytyi suvun sulzbachilaisen haaran päämiehelle Kaarle Teodorille.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Maximilian III Joseph (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 17.9.2017.
  2. a b c d e Nordisk familjebok (1912), s. 1321 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 17.9.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]