Kaarle VII (keisari)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaarle VII Albrekt. Georg Desmaréesin maalaama postuumi muotokuva noin vuodelta 1766.

Kaarle VII Albrekt (16971745) oli Baijerin vaaliruhtinas vuodesta 1726 ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuodesta 1742 kuolemaansa saakka.[1]

Edellinen keisari Kaarle VI oli säätänyt pragmaattisen sanktion taatakseen tyttärensä Maria Teresian kruununperimyksen. Kaarle Albrekt oli keisari Joosef I:n vävy ja vaati Habsburgien maita itselleen Kaarle VI:n kuoltua. Hän liittoutui Ranskan ja Espanjan kanssa Itävaltaa vastaan ja aloitti näin Itävallan kruununperimyssodan. Kaarle Albrekt aikoi hyökätä Wieniin, mutta ranskalaiset liittolaiset valloittivatkin Böömin, ja niin hänet kruunattiin ensin Böömin kuninkaaksi, kuukautta myöhemmin Roomalaisten kuninkaaksi ja helmikuussa 1742 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi vaaliruhtinaiden äänestyksen jälkeen.

Pian kruunauksen jälkeen itävaltalaiset valtasivat jälleen tärkeitä osia Kaarlen maista, ja sota jatkui. Hän valtasi Münchenin takaisin lokakuussa 1744 ja palasi kaupunkiin kihdin ja sotaväsymyksen runtelemana. Kolme kuukautta myöhemmin hän kuoli.

Kaarle Albrektin kuoltua Maria Teresia sai miehensä Frans I:n kruunatuksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi ja alkoi nimittää itseään ”Rooman keisarinnaksi”, vaikkei häntä koskaan sellaiseksi kruunattu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Armoiries Saint-Empire bicéphale.svg
Edeltäjä:
Kaarle VI
Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija
 1742–1745
Seuraaja:
Frans I
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.