Lothringen (suku)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lothringen (ransk. Lorraine) on eurooppalainen hallitsijasuku, joka hallitsi Lothringenin herttuakuntaa vuosina 1473–1738. Se yhdistyi 1700-luvulla Habsburgin keisarisukuun, ja sitä myöhemmät Habsburgit ovat olleet Habsburg-Lothringen-sukua, joka on todellisuudessa Lothringenin suvun haara. Lothringenit taas ovat alkujaan keskiaikaisen Châtenois-suvun haara.

Châtenois’n suku (tunnettu myös Elsass- tai Metz-sukuna) hallitsi Lothringenin herttuakuntaa vuosina 1048–1431, ja sen sivuhaarat vuodesta 1070 lisäksi läheistä Vaudémontin kreivikuntaa.[1] Lothringenin herttuan Kaarle II:n kuoltua vuonna 1431 ilman poikaa kruunu periytyi hänen tyttärelleen Isabellalle ja tämän puolisolle René I Anjoulaiselle. René I naitti tyttärensä Jolanden Vaudémontin kreivi Antonin pojalle Ferrylle.[2] Kun René I:n suku sammui mieslinjalta vuonna 1473,lähde? Lothringenin herttuakunta periytyi Jolanden ja Ferryn pojalle René II:lle, josta tuli Lothringenin suvun kantaisä[3]. Ranskan politiikassa uskonsotien aikana vaikuttanut Guise-suku oli Lothringenin suvun haara, joka sai alkunsa, kun René II:n nuorempi poika Claude vuonna 1527 sai Guisen herttuan arvon. Guisen suvun päälinja sammui mieslinjalta vuonna 1675.[4][5] Sivuhaara Elbeuf sammui vuonna 1825.

Lothringenin herttuasta Frans III Stefanista tuli Habsburgien perillinen hänen naituaan Maria Teresian, joka oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan viimeisen Habsburg-sukuisen keisarin Kaarle VI:n tytär, sillä Kaarle VI oli vuoden 1713 pragmaattisella sanktiolla määrännyt valtakuntansa periytymään naislinjan kautta. Frans Stefan nostettiin ensin vuonna 1737 Toscanan suurherttuaksi, sillä kyseinen valtaistuin oli jäänyt tyhjäksi Medicin suvun sammuttua. Puolan perimyssodan päättäneessä Wienin rauhassa vuonna 1738 Lothringenin herttuakunta luovutettiin Puolan valtaistuimelta syrjäytetylle Stanisław Leszczyńskille.[6][3] Kaarle VI:n kuolemasta seuranneen Itävallan perimyssodan jälkeen Frans Stefan valittiin keisariksi nimellä Frans I. Maria Teresia jäi viimeiseksi aidoksi Habsburgiksi, ja hänen jälkeensä suku jatkui Frans I:stä polveutuneena Habsburg-Lothringenin sukuna.[6] Suku hallitsi Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa vuoteen 1806, Toscanan suurherttuakuntaa vuoteen 1860 ja Itävalta-Unkarin keisarikuntaa vuoteen 1918.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lorraine Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 6.10.2017. (englanniksi)
  2. René I Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 6.10.2017. (englanniksi)
  3. a b Nordisk familjebok (1912), s. 1137 Runeberg.org. Viitattu 6.10.2017. (ruotsiksi)
  4. House of Guise Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 6.10.2017. (englanniksi)
  5. Nordisk familjebok (1909), s. 563, 565 Runeberg.org. Viitattu 6.10.2017. (ruotsiksi)
  6. a b House of Habsburg Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 6.10.2017. (englanniksi)