Itä-Preussi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Itä-Preussin sijainti (punainen) osana Saksan keisarikuntaa (1871)

Itä-Preussi (saks. Ostpreußen) oli vuosina 1871–1945 Saksan valtioalueen koillisin osa. Tätä ennen se oli 1500-luvulta lähtien ollut Preussin itäinen provinssi. Nykyisin sen alue on jaettu Puolan, Venäjän federaatioon kuuluvan Kaliningradin alueen ja Liettuan (Memelin alue) kesken.

Itä-Preussi sijaitsee Itämeren rannalla ja sen pinta-ala on 36 990 km².

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Preussia asuttivat rautakaudella balttilaista kieltä puhuneet muinaispreussilaiset eli prussilaiset. Pitkällisen sodan jälkeen Saksalainen ritarikunta alisti ja pakkokäännytti heidät 1200-luvulla. Alueen merkittävimpiin kaupunkeihin lukeutui keskiajalta lähtien Königsberg eli nykyinen Kaliningrad. Ritarikuntavaltion hajottua 1500-luvulla perustettiin Preussin herttuakunta, joka oli vuoteen 1660 saakka Puolan kuninkaan ylivallan alainen, mutta sitten itsenäistyi. Tuolloin sillä ja Brandenburgin vaaliruhtinaskunnalla oli yhteinen hallitsija, ja nämä kaksi yhdistettiin Preussin kuningaskunnaksi vuonna 1701. Preussin kuningaskunnalta Itä-Preussi periytyi vuonna 1871 perustetulle Saksan keisarikunnalle.

Ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1914 Itä-Preussiin tunkeutuivat venäläiset, mutta Saksa voitti heidät Tannenbergin ja Masurian järvien taistelussa. Vuonna 1919 Saksa menetti Itä-Preussiin kuuluneet Memelin alueen ja Soldaun. Muu osa Itä-Preussista jäi Saksalle, mutta se jäi muusta Saksasta erilliseksi saarekkeeksi, koska suuri osa Länsi-Preussista liitettiin Puolan käytävänä tuolloin itsenäistyneeseen Puolaan. Itä-Preussiin liitettiin myös Saksalle jäänyt Länsi-Preussin koillisosa.

Maaliskuussa 1939 Saksa painosti Liettuan luopumaan Memelin alueesta. Näin tapahtunut Itä-Preussin laajentaminen oli Hitlerin viimeinen aluelaajennushanke, joka onnistui aiheuttamatta sotaa.

Toisen maailmansodan päättyessä vuonna 1945 Itä-Preussin alue oli Neuvostoliiton joukkojen hallussa. Sodan jälkeen Memelin eli Klaipėdan alue palautettiin Liettualle, joka oli tällä välin liitetty Neuvostoliittoon sosialistisena neuvostotasavaltana. Loput Itä-Preussista jaettiin Puolan ja Neuvostoliiton kesken siten, että Neuvostoliiton osuudesta muodostettiin Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan eksklaavi, Kaliningradin alue.

Itä-Preussin virallinen paikannimistö muutettiin 1940-luvun lopun aluejärjestelyjen myötä uusien valtasuhteitten mukaiseksi. Esimerkiksi Allensteinin viralliseksi nimeksi tuli Olsztyn, Königsbergin kaupunki nimettiin Mihail Kalininin mukaan Kaliningradiksi ja Memelin viralliseksi nimeksi tuli uudelleen Klaipėda. Näistä nimistä Puolan- ja liettuankielisillä oli historiallista taustaa, mutta venäjänkielinen nimistö luotiin neuvostoliittolaisten käytäntöjen mukaan, samaan tapaan kuin Karjalankannaksen nimistö.