Preussin herttuakunta

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Preussin herttuakunta (raidoitus) vuoden 1575 paikkeilla.
Preussin herttuakunnan vaakuna.

Preussin herttuakunta oli uskonpuhdistuksen seurauksena perustettu herttuakunta itäisen Preussin alueella vuosina 1525–1701.

Herttuakunta kuului alkujaan Puolan kuninkaan läänitykseen. Hohenzollern-suvun brandenburgilaisten vaaliruhtinaiden haara peri sen vuonna 1618, jolloin muodostui Brandenburgin-Preussin personaaliunioni. Fredrik Vilhelm, Brandenburgin "Suuri vaaliruhtinas", irrotti Preussin Puolan kuninkaan alaisuudesta Wehlaun sopimuksella (1657) – herttuakunnan itsenäisyys vahvistettiin Olivan rauhassa (1660), joka päätti Pohjan sodan Brandenburgin osalta. Herttuakunta muuttui Preussin kuningaskunnaksi vuonna 1701, jolloin vaaliruhtinas Fredrik III kruunasi itsensä kuningas Fredrik I:ksi Königsbergissä.

Itä-Preussi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolan ensimmäisen jaon jälkeen herttuakunnan aluetta alettiin kutsua Fredrik Suuren käskystä Itä-Preussiksi erotukseksi Länsi-Preussin provinssista, joka muodostettiin Puolalta otetuista alueista (Ermland liitettiin Itä-Preussiin). Provinssit yhdistettiin ensin personaaliunionina (1824) ja lopulta kokonaan (1829) Preussin provinssiksi, mutta erotettiin uudelleen vuonna 1878. Itä-Preussi oli Saksan yhdistymisen jälkeen maan itäisin maa-alue vuosina 1871-1945.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.