Olivan rauha
.jpg)
Olivan rauha oli yksi Pohjan sodan päättäneistä rauhansopimuksista, jonka allekirjoittivat keisari Leopold I, Brandenburgin vaaliruhtinas Fredrik Vilhelm, Puola-Liettuan kuningas Juhana II Kasimir ja Ruotsin alaikäisen kuninkaan Kaarle XI:n holhoojahallituksen päämies Magnus Gabriel De la Gardie Olivan luostarissa lähellä Danzigia 3. toukokuuta 1660.
Rauhansopimus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olivan rauhassa Juhana II Kasimir luopui vaateistaan Ruotsin kruunuun, jonka hänen isänsä Sigismund oli menettänyt 1599, ja tunnusti Preussin herttuakunnan suvereniteetin. Puola-Liettua luovutti Ruotsille Liivinmaan ja Riian, jotka olivat olleet ruotsalaisten hallinnassa jo 1620-luvulta. Puola-Liettualle puolestaan palautettiin eräitä Länsi-Preussin kaupunkeja. Olivan rauha lopetti vihollisuudet myös Brandenburgin ja keisarin kanssa. Lisäksi siinä vahvistettiin Westfalenin rauhan määräykset.[1][2]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hohenzollernin suvun vasallisuhde Puolan kuninkaaseen loppui, kun Preussin herttuakunta, jota Brandenburgin vaaliruhtinaat olivat hallinneet lahjoitusmaana, irrotettiin kuninkaan lääninherruudesta. Olivan rauha merkitsi yhdessä Kööpenhaminan ja Kardisin rauhansopimusten kanssa Ruotsin suurvalta-ajan huippukohtaa. Puola-Liettualle Olivan rauha teki mahdolliseksi sotimisen Venäjää vastaan[3].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mäntylä, Ilkka: Suurvaltakausi, s. 219. Teoksessa Suomen historian pikkujättiläinen. WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0
- ↑ Hiedanniemi, Britta: Uskonsodat ja itsevaltius, s. 535-536. Teoksessa Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-30602-4
- ↑ Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 15. Venäjä - Puola, s. 324-325. WSOY, 1983. ISBN 951-0-09743-8
| Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset |
|---|
