Benedetto Cairoli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Benedetto Cairoli
Benedetto Cairoli iii.jpg
Italian pääministeri
Monarkki Umberto I
Edeltäjä Agostino Depretis
Seuraaja Agostino Depretis
Monarkki Umberto I
Edeltäjä Agostino Depretis
Seuraaja Agostino Depretis
Henkilötiedot
Syntynyt28. tammikuuta 1825
Pavia, Lombardia-Venetsia
Kuollut8. elokuuta 1889 (64 vuotta)
Napoli, Italian kuningaskunta
Tiedot
Puolue Historiallinen Vasemmisto

Benedetto Cairoli (28. tammikuuta 1825 Pavia, Lombardia8. elokuuta 1889 Napoli)[1] oli italialainen poliitikko, joka toimi Italian pääministerinä vuosina 1878 ja 1879–1881.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cairoli osallistui vallankumousvuoden 1848 aikana lombardialaisten opikelijoiden protesteihin Itävaltaa vastaan. Hän kuului 1859–1860 Garibaldin vapaaehtoisiin ja haavoittui Palermon valtauksen yhteydessä.[2] Hän oli vuosina 1860–1864 ja 1867–1870 Italian parlamentin edustajakamarissa Pavian edustajana ja kuului Garibaldin tavoin jyrkkään vasemmistoon.[1] Cairoli valittiin maaliskuussa 1878 edustajakamarin puhemieheksi, mitä hän siirtyi pian pääministeriksi Agostino Depretisin tilalle ja otti samalla itselleen ulkoministerin salkun.[2] Cairoli haavoittui Giovanni Passannanten kuningas Umberto I:ä vastaan 17. marraskuuta 1878 Napolissa tekemässä murhayrityksessä, kun hän yritti suojata kuningasta. Tämä lisäsi hänen suosiotaan, mutta hänen hallituksensa kuitenkin kaatui kuukautta myöhemmin hänen kilpailijoidensa muodostettua liittouman sitä vastaan.[2][1]

Toisen kerran Cairoli toimi pääministerinä heinäkuusta 1879 toukokuuhun 1881.[2] Hänen hallituksensa politiikka oli melko tehotonta ja sitä haittasi Italian vasemmiston eripuraisuus. Cairolin varsinaiseksi kompastuskiveksi muodostui ulkopolitiikka, jossa hänen syytettiin suhtautuvan liian luottavaisesti ja hyväuskoisesti muihin suurvaltoihin.[1] Ranskan toukokuussa 1881 suorittama Tunisian miehitys ja sen pikaisesti sinetöinyt Bardon sopimus tuli Cairolille ikävänä yllätyksenä, sillä hän oli luottanut ranskalaisten lupauksiin. Tunisian yllättävä päätyminen Ranskan protektoraatiksi nostatti Italiassa niin suuren ärtymyksen, että se kaatoi Cairolin hallituksen ja katkaisi hänen poliittisen uransa.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Benedeto Cairoli (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 26.3.2014.
  2. a b c d e Nordisk familjebok (1907), s. 964–965 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 26.3.2014.