Emmanuel Macron

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Emmanuel Macron
Macron vuonna 2019.
Macron vuonna 2019.
Ranskan tasavallan 25. presidentti
14. toukokuuta 2017 –
Pääministeri Édouard Philippe
Edeltäjä François Hollande
Andorran ruhtinaskumppani
14. toukokuuta 2017 –
Pääministeri Antoni Martí
Edeltäjä François Hollande
Ranskan talous- ja elinkeinoministeri
24. elokuuta 2014 – 30. elokuuta 2016
Pääministeri Manuel Valls
Edeltäjä Arnaud Montebourg
Seuraaja Michel Sapin
Henkilötiedot
Syntynyt 21. joulukuuta 1977 (ikä 41)
Amiens, Ranska
Kansalaisuus Ranska
Puoliso Brigitte Macron (2007–)
Vanhemmat Jean-Michel Macron
Françoise Nogués
Tiedot
Puolue La République En Marche! (2016–)
Muut puolueet Sosialistinen puolue (2006–2009)
sitoutumaton (2009–2016)
Tutkinnot Université Paris-Nanterre
Institut d’études politiques de Paris
Kansallinen hallintokoulu
Uskonto katolinen
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
en-marche.fr/emmanuel-macron

Emmanuel Jean-Michel Frédéric Macron (ranskaksi: [ɛmanɥɛl makʁɔ̃]; s. 21. joulukuuta 1977 Amiens, Ranska) on ranskalainen poliitikko ja Ranskan 25. presidentti. Macron astui Ranskan presidentin virkaan 14. toukokuuta 2017. Hän on EU-myönteinen presidentti ja kannattaa EU:n yhteisiä puolustusvoimia ja euroalueen reformia. Macron tekee eron patriotismin (isänmaanrakkaus) ja ulossulkevan nationalismin välille. [1] Macron on ajamiensa uudistuksiensa vuoksi epäsuosittu presidentti, joka on saanut osakseen kritiikkiä, hänen kannatuslukunsa on pudonnut alhaiseksi ja keltaisten liivien liike on syntynyt Macronin politiikan vastustamiseksi. Macron kannattaa tiivistä kansainvälistä yhteistyötä kansallisen eristäytymisen sijaan, jonka vuoksi häntä kuvataan sekä tiedotusvälineissä että vaihtoehtomedioissa käsitteellä globalisti. [2][3]

Tausta ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amiensissa Pohjois-Ranskassa syntyneen Macronin isä on neurologian professori ja äiti lääketieteen tohtori. Perhe oli vasemmistolainen. Macron kävi aluksi yksityistä jesuiittakoulua, mutta lukio-opinnot hän suoritti loppuun Pariisissa Lycée Henri-IV:ssä.[4][5]

Emmanuel Macron opiskeli kieliä, yhteiskuntatieteitä ja filosofiaa Université Paris-Nanterre -korkeakoulussa. Hän työskenteli filosofi Paul Ricœurin assistenttina 1999–2001. Macron suoritti maisterin tutkinnon vuonna 2001 Institut d’études politiques de Paris’ssa (Sciences Po). Vuosina 2002–2004 hän opiskeli Kansallisessa hallintokoulussa (École nationale d'administration, ENA), ja yliopistollisen lopputyönsä hän teki Niccolò Machiavellistä.[6][4][5]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistuttuaan Macron meni ministeriöiden väliseen tarkastus- ja valvontaelimeen IGF:n (Inspection générale des finances) palvelukseen. IGF:ää johti ranskalainen kansantalous- ja sosiaaliteoreetikko Jacques Attali, joka oli toiminut presidentti François Mitterrandin neuvonantajana. Attali nimitti Macronin kahdenvälisen komission apulaisesittelijäksi edistämään Ranskan talouskasvua. Attalin suosittelemana Macron siirtyi Rothschild & Cie -investointipankkiin, jonka omistaa Rothschild & Co. Macron työskenteli investointipankissa 2008–2012 ja yleni pankissa nopeasti. Macron oli osapuolena, kun Nestlé vuonna 2012 osti Pfizerin tytäryhtiön. Yrityskaupan ansiosta hänestä tuli miljonääri.[6][4][5][7]

Macron nimitettiin toukokuussa 2012 presidentti François Hollanden henkilökuntaan Élysée-palatsin apulaispääsihteeriksi. Ranskan lehdistö alkoi pian kutsua häntä ”Élyséen Mozartiksi”, sillä Macron on palkittu pianisti. Kaksi vuotta myöhemmin, 36-vuotiaana, hänet nimitettiin Arnaud Montebourgin tilalle Ranskan talousministeriksi. Talousministerinä Macron ajoi läpi liike-elämää tukevaa työmarkkinoiden uudistusta, jolla hän hankki itselleen Ranskan ammattiliittojen ja niitä tukevien äärivasemmiston kannattajien vihan.[7] Macron oli Ranskan talousministeri elokuusta 2014 elokuuhun 2016.lähde?

Macron perusti huhtikuussa 2016 edistyksellisen ja sosiaaliliberaalin poliittisen ryhmittymän La République En Marche!, ja marraskuussa hän ilmoitti asettuvansa pääpuolueiden ulkopuoliseksi ehdokkaaksi vuoden 2017 presidentinvaaleihin.[8][9][10] Hän sai toisella kierroksella 66 prosenttia äänistä ja tuli valituksi Ranskan presidentiksi.[11]

Ranskan presidentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Macron astui Ranskan presidentin virkaan 14. toukokuuta 2017.[12] Macronista tuli 39-vuotiaana Ranskan nuorin presidentti ja ensimmäinen, joka on syntynyt viidennen tasavallan perustamisen jälkeen.lähde?

Macron on EU-myönteinen globalisti[13] ja teknokraatti, joka kannattaa EU:n yhteisiä puolustusvoimia ja euroalueen reformia.[14] Macron on nationalismin vastustaja; hän pitää nationalismia epäisänmaallisena.[15] Macron on pyrkinyt esiintymään poliittiseen keskustaan kuuluvana maltillisena ja poliittisten äärilaitojen stopparina,[16] mutta presidenttikaudellaan Macron toteuttaa uusliberalismin mukaisia uudistuksia, mikä on tehnyt hänestä epäsuositun poliittisen johtajan ja sekä äärioikeisto että äärivasemmisto ovat saaneet tilaa kasvulle.[17][18]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Macronin uudistukset ovat oppikirjan mukaista uusliberalismia, jossa kevennetään sääntelyä, annetaan taloudellisia etuja rikkaille ja heikennetään sosiaaliturvaa. Macron on keventänyt rikkaiden verotusta ja samanaikaisesti kiristänyt tavallisten kansalaisten verotusta.[19] Macronin varakkaita suosivat uudistukset ovat johtaneet pilkkanimeen ”rikkaiden presidentti”.[20]

Macron sai kritiikkiä osakseen, kun hän sanoi että, työnhakija voi löytää työtä, jos vain niin haluaa. Kriitikoiden mukaan Macron on irrallaan tavallisten ihmisten huolista ja samanaikaisesti hän pyrkii työntämään Ranskaa talouskasvua kohti uudistuksillaan.[21] Macron on myös sanonut, että ranskalaiset ovat muutosta vastustavia gallialaisia.[22]

Macronin kannatusluku oli 62 prosenttia toukokuussa 2017.[23] Maaliskuussa 2018 kannatusluku oli pudonnut 40 prosenttiin, sillä kansalaisten mielestä Macron oli käynnistämässä liikaa uudistuksia.[24] Marraskuussa 2018 keltaisten liivien liikkeen mielenosoitusten käynnistyessä Macronin kannatusluku oli pudonnut 25 prosenttiin.[25] Keltaisten liivien liike on syntynyt Macronin politiikan vastustamiseksi.[26]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emmanuel Macron avioitui vuonna 2007 lukioaikaisen ranskanopettajansa Brigitte Trogneux’n kanssa. Macronilla on vaimonsa kautta kolme lapsipuolta, joista yksi oli Macronin kanssa samalla lukioluokalla.[27]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [1] FT. Ajankohta 11.14.2018. Viitattu 14.5.2019
  2. Emmanuel Macron Wants to Be Globalism's Champion. Here's Why He's Failing, Time 12.10.2018, viitattu 12.6.2019
  3. Macron to announce response to 'yellow vests' after months of protests, Reuters 24.4.2019, viitattu 12.6.2019
  4. a b c [2] The Guardian. Ajankohta 10.4.2016. Viitattu 4.2.2017
  5. a b c [3] Politicoscope. Ajankohta 25.3.2017. Viitattu 22.4.2017
  6. a b Inka Kovanen: Ranskan uuden sosialismin airut 20.10.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.11.2014. (arkistoversio)
  7. a b [4] France24.com. Ajankohta 7.5.2017. Viitattu 7.6.2017
  8. Richard Werly: Emmanuel Macron: portrait d'un social-libéral L´Hebdo. 24.12.2015. Viitattu 4.2.2017. (ranskaksi)
  9. Elizabeth Bryant: In France, maverick Macron sets his movement En Marche Deutsche Welle. 1.5.2016. Viitattu 4.2.2017. (englanniksi)
  10. Former Economics Minister Macron to seek French presidency as non-party member Deutsche Welle. 15.11.2016. Viitattu 4.2.2017. (englanniksi)
  11. IL seuraa: Le Pen tunnusti tappion - Macron jyräämässä ylivoimaiseen voittoon iltalehti.fi. Viitattu 7.5.2017.
  12. Kippo, Johanna: Valta vaihtui Ranskassa – Emmanuel Macron on nyt Ranskan presidentti 14.5.2017. Yleisradio. Viitattu 14.5.2017.
  13. Emmanuel Macron Wants to Be Globalism's Champion. Here's Why He's Failing time.com.
  14. Macron must LEARN from Trump: EU's future hinges on ability to quash angry Revolt express.co.uk. 5 December 2018.
  15. Bloomberg - ‘Nationalism Is a Betrayal of Patriotism’ bloomberg.com.
  16. Don’t be fooled by Emmanuel Macron the ‘moderate’ - Owen Jones theguardian.com. 19 April 2018.
  17. Macron’s tragedy is that he still believes in a discredited economic system - Olivier Tonneau theguardian.com. 8 May 2017.
  18. Macron was never going to save the centre ground in politics independent.co.uk. 25 July 2017.
  19. Emmanuel Macron: Neoliberalism by the book counterfire.org.
  20. Analyysi: Rikkaiden presidentti Macron Yle, 2017
  21. Emmanuel Macron criticised for saying jobseeker could find work if 'willing' theguardian.com. 16 September 2018.
  22. 'Gauls' resistant to change - Macron bbc.com. 30 August 2018.
  23. Emmanuel Macron enjoys 62 per cent approval rating telegraph.co.uk. 21 May 2017.
  24. Macron’s approval ratings hit record low: poll politico.eu. 23 March 2018.
  25. Macron’s popularity drops to 25 percent: poll thehill.com. 18 November 2018.
  26. 'Gilets jaunes' protest against Macron policies in Paris and across France – in pictures theguardian.com. 24 November 2018.
  27. Druckerman, Pamela: Sex and the French Elections 2.2.2017. The New York Times. Viitattu 9.5.2017. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Emmanuel Macron.
Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Emmanuel Macron.