Emmanuel Macron

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Emmanuel Macron
Macron vuonna 2017.
Macron vuonna 2017.
Ranskan tasavallan 25. presidentti
14. toukokuuta 2017 –
Pääministeri Édouard Philippe
Jean Castex
Élisabeth Borne
Edeltäjä François Hollande
Andorran ruhtinaskumppani
Yhdessä Joan Enric Vives Sicílian kanssa
14. toukokuuta 2017 –
Pääministeri Antoni Martí
Xavier Espot Zamora
Edeltäjä François Hollande
Ranskan talous- ja elinkeinoministeri
24. elokuuta 2014 – 30. elokuuta 2016
Pääministeri Manuel Valls
Edeltäjä Arnaud Montebourg
Seuraaja Michel Sapin
Henkilötiedot
Syntynyt21. joulukuuta 1977 (ikä 44)
Amiens, Ranska
Kansalaisuus ranskalainen
Puoliso Brigitte Macron (2007–)
Vanhemmat Jean-Michel Macron
Françoise Noguès
Tiedot
Puolue La République En Marche! (2016–)
Muut puolueet Sosialistinen puolue (2006–2009)
sitoutumaton (2009–2016)
Tutkinnot Université Paris-Nanterre
Institut d’études politiques de Paris
Kansallinen hallintokoulu
Uskonto katolinen
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
en-marche.fr/emmanuel-macron

Emmanuel Jean-Michel Frédéric Macron (ranskaksi: [ɛmanɥɛl makʁɔ̃]; s. 21. joulukuuta 1977 Amiens, Ranska) on ranskalainen poliitikko ja Ranskan 25. presidentti. Macron astui Ranskan presidentin virkaan 14. toukokuuta 2017. Hän on EU-myönteinen presidentti ja kannattaa EU:n yhteisiä puolustusvoimia ja euroalueen reformia. Macron tekee eron patriotismin (isänmaanrakkaus) ja ulossulkevan nationalismin välille.[1] Macron kannattaa tiivistä kansainvälistä yhteistyötä kansallisen eristäytymisen sijaan, minkä vuoksi häntä kuvataan sekä tiedotusvälineissä että vaihtoehtomedioissa käsitteellä globalisti.[2][3] Macron valittiin toiselle kaudelle presidentiksi keväällä 2022. Istuva presidentti ei ollut saanut Ranskassa jatkokautta yli 20 vuoteen.

Taustaltaan Macron on ollut valtionhallinnon virkamies, entinen investointipankkiiri, presidentti François Hollanden henkilökunnan apulaispääsihteeri sekä Ranskan talous- ja elinkeinoministeri vuosina 2014–2016, jolloin Macron valmisteli hänen nimeään kantavan talousuudistuksia kattaneen ”Macron-lain”, joka hyväksyttiin voimaan 6. elokuuta 2015.[4][5] Huhtikuussa 2016 Macron ilmoitti perustavansa oman puolueensa (myöhemmin nimeksi asetettiin La Republicue En Marche!) ja marraskuussa 2016 Macron ilmoitti asettuvansa ehdolle vuoden 2017 Ranskan presidentinvaaleihin. Vaaleissa Macron profiloitui keskustalaiseksi liberaaliksi, joka oli vastaehdokkaana äärivasemmiston Jean-Luc Melenchonille ja oikeistopopulisti Marine Le Penille sekä kahden valtapuolueen, keskusta-vasemmistolaisen Parti Socialistin ja keskusta-oikeistolaisen Les Republicainsin ulkopuolinen ehdokas.[5][6]

Presidenttinä Macron on alentanut yritysten verotusta, helpottanut yritysten sääntelyä sekä palkkaamispolitiikkaa, kannattanut laajaa ilmastopolitiikkaa, vihreään talouteen siirtymistä ja poistanut Ranskan varallisuusveron.[7][8][9]

Tausta ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amiensissa Pohjois-Ranskassa syntyneen Macronin isä on neurologian professori ja äiti lääketieteen tohtori. Perhe oli vasemmistolainen. Macron kävi aluksi yksityistä jesuiittakoulua, mutta suoritti lukion loppuun Pariisissa Lycée Henri-IV:ssä.[10][11] Macronin isoisoisä George William Robertson oli britti, joka taisteli Sommen taistelussa ensimmäisessä maailmansodassa ja asettui sodan jälkeen alueelle. Hän meni naimisiin paikallisen Suzanne Julia Amelie Leblondin kanssa vuonna 1919.[12]

Emmanuel Macron opiskeli kieliä, yhteiskuntatieteitä ja filosofiaa Université Paris-Nanterre -korkeakoulussa. Hän työskenteli filosofi Paul Ricœurin assistenttina 1999–2001. Macron suoritti maisterin tutkinnon vuonna 2001 Institut d’études politiques de Paris’ssa (Sciences Po). Vuosina 2002–2004 hän opiskeli Kansallisessa hallintokoulussa (École nationale d'administration, ENA), ja yliopistollisen lopputyönsä hän teki Niccolò Machiavellistä.[13][10][11]

Liikemiesura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistuttuaan Macron meni ministeriöiden väliseen tarkastus- ja valvontaelimen IGF:n (Inspection générale des finances) palvelukseen. IGF:ää johti ranskalainen kansantalous- ja sosiaaliteoreetikko Jacques Attali, joka oli toiminut presidentti François Mitterrandin neuvonantajana. Attali nimitti Macronin kahdenvälisen komission apulaisesittelijäksi edistämään Ranskan talouskasvua. Attalin suosittelemana Macron siirtyi Rothschild & Cie -investointipankkiin, jonka omistaa Rothschild & Co. Macron työskenteli investointipankissa 2008–2012 ja yleni pankissa nopeasti. Macron oli osapuolena, kun Nestlé vuonna 2012 osti Pfizerin tytäryhtiön. Yrityskaupan ansiosta hänestä tuli miljonääri.[13][10][11][14]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Macron ottamassa talous- ja elinkeinoministerin tehtävän vastaan elokuussa 2014.

Macron nimitettiin toukokuussa 2012 presidentti François Hollanden henkilökuntaan Élysée-palatsin apulaispääsihteeriksi. Ranskan lehdistö alkoi pian kutsua häntä ”Élyséen Mozartiksi”, sillä Macron on palkittu pianisti. Kaksi vuotta myöhemmin, 36-vuotiaana, hänet nimitettiin Arnaud Montebourgin tilalle Ranskan talous- ja elinkeinoministeriksi. Talousministerinä Macron ajoi läpi liike-elämää tukevaa työmarkkinoiden uudistusta, jolla hän hankki itselleen Ranskan ammattiliittojen ja niitä tukevien äärivasemmiston kannattajien kaunaa.[14] Macron oli Ranskan talousministeri elokuusta 2014 elokuuhun 2016.[15] Yksi Macronin merkittävistä saavutuksista talous- ja elinkeinoministerinä oli elokuussa 2015 hyväksytty ”Macron-laki”, joka helpotti yritysten sääntelyä ja uudisti liike-elämää.[4][16]

Macron perusti huhtikuussa 2016 edistyksellisen ja sosiaaliliberaalin poliittisen ryhmittymän La République En Marche!, ja marraskuussa hän ilmoitti asettuvansa pääpuolueiden ulkopuoliseksi ehdokkaaksi vuoden 2017 presidentinvaaleihin.[17][18][19] Hän sai toisella kierroksella 66 prosenttia äänistä ja tuli valituksi Ranskan presidentiksi.[20]

Ensimmäinen presidenttikausi 2017–2022[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Macron École polytechniquen paraatissa heinäkuussa 2017.

Macron astui Ranskan presidentin virkaan 14. toukokuuta 2017.[21] Macronista tuli 39-vuotiaana Ranskan nuorin presidentti ja ensimmäinen, joka on syntynyt viidennen tasavallan perustamisen jälkeen.[22][23]

Huhtikuussa 2021 Macron ilmoitti lakkauttavansa ENA-koulun. Tavoitteena oli lisätä mahdollisuuksien tasa-arvoa Ranskan poliittisen johdon keskuudessa. Koulusta valmistuminen on jo pitkään korreloinut korkea-arvoisten virkojen (mm. suurlähettiläät, ministerit, presidentit ja yritysjohtajat) saamisen kanssa.[24]

Macron lupasi kunnioittaa mitä tahansa Uuden-Kaledonian kansanäänestysten sarjan tulosta. Vuonna 2020 hän kiitti äänestäjiä, kun nämä äänestivät Ranskaan jäämisen puolesta ja toivoi avointa dialogia alueen tulevaisuudesta.[25]

Vuonna 2019 Macron ilmoitti, että Ranska ei aio ratifioida EU:n ja Mercosurin välistä vapaakauppasopimusta, mikäli Brasilia ei tee isompia panostuksia sademetsiensä suojeluun. Macronin mukaan Brasilian presidentti Jair Bolsonaro oli valehdellut Macronille sanoessaan, että Brasilian on tarkoitus suojella sademetsiä.[26] Sademetsät tuottavat 20 % Maapallon hapesta ja Macron kutsui niiden häviämistä kansainväliseksi katastrofiksi.[27]

Toinen presidenttikausi 2022–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Macron valittiin toiselle presidenttikaudelle 24. huhtikuuta vuoden 2022 presidentinvaalin toisella kierroksella. Hän voitti Marine Le Penin vaalien toisella kierroksella prosenttiluvuin 58,54–41,46. Macron sai 18 779 641 ääntä. Vaalien ensimmäisellä kierroksella hän sai eniten ääniä hänen kannatuksensa ollessa 27,85 %.[28] Hän on Ranskan ensimmäinen presidentti yli 20 vuoteen, joka on voittanut presidentinvaalit kahdesti.[29] Macron astui virkaansa toiselle kaudelle 7. toukokuuta 2022, jolloin Élysée-palatsissa järjestettiin virkaanastujaisjuhlat, perustuslakineuvoston puheenjohtaja vahvisti presidentinvaalien tulokset ja Macron allekirjoitti virkaanastumisensa asiakirjan. Hän painotti puheessaan maailman kohtaamia ennennäkemättömiä haasteita Venäjän Ukrainassa aloittaman sodan ja maailmanlaajuisten ympäristöongelmien vuoksi. Macronin toinen kausi alkaa virallisesti keskiyöllä 14. toukokuuta 2022.[30]

16. toukokuuta 2022 Ranskan pääministeri Jean Castex erosi ja Macron nimitti uudeksi pääministeriksi entisen työministerin, Élisabeth Bornen. Borne on parlamentin ulkopuolella oleva pääministeri, mutta on ehdolla kesäkuun parlamenttivaaleissa, jossa Macron pyrkii säilyttämään puolueensa määräenemmistön Ranskan kansalliskokouksessa eli parlamentissa.[31]

Poliittiset näkemykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Macron on EU-myönteinen globalisti[2] ja teknokraatti, joka kannattaa EU:n yhteisiä puolustusvoimia ja euroalueen reformia.[32] Macron on nationalismin vastustaja; hän pitää nationalismia epäisänmaallisena.[33]

Macron on pyrkinyt esiintymään poliittiseen keskustaan kuuluvana maltillisena ja poliittisten äärilaitojen stopparina,[34] mutta presidenttikaudellaan hän toteuttaa uusliberalismin mukaisia uudistuksia. Tämä on tehnyt hänestä epäsuositun poliittisen johtajan, ja sekä äärioikeisto että äärivasemmisto ovat saaneet tilaa kasvulle.[35][36] Hänen uudistuksiaan on arvosteltu oppikirjan mukaiseksi uusliberalismiksi, jossa kevennetään sääntelyä, annetaan taloudellisia etuja rikkaille ja heikennetään sosiaaliturvaa. Macron on keventänyt rikkaiden verotusta ja samanaikaisesti kiristänyt tavallisten kansalaisten verotusta.[37] Macronin varakkaita suosivat uudistukset ovat johtaneet pilkkanimeen ”rikkaiden presidentti”.[38]

Macron sai kritiikkiä osakseen, kun hän sanoi, että työnhakija voi löytää työtä, jos vain niin haluaa. Kriitikoiden mukaan Macron on irrallaan tavallisten ihmisten huolista ja samanaikaisesti hän pyrkii työntämään Ranskaa talouskasvua kohti uudistuksillaan.[39] Macron on myös sanonut, että ranskalaiset ovat muutosta vastustavia gallialaisia.[40]

Vuonna 2016 Macron sanoo tukevansa Ranskan valtion virallista laïcité-politiikkaa, joka kieltää näkyvät uskonnolliset tunnukset julkisilla paikoilla. Hän on kuitenkin sanonut, että Ranska on soveltanut tätä liian innokkaasti juuri muslimeja kohtaan.[41] Macron on puolustanut sekularismia myös presidentiksi noustuaan, ja vuonna 2020 hän sanoi, että islam on kriisissä kaikkialla maailmassa.

Kannatusluvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Macronin kannatusluku oli 62 prosenttia toukokuussa 2017.[42] Maaliskuussa 2018 kannatusluku oli pudonnut 40 prosenttiin, sillä kansalaisten mielestä Macron oli käynnistämässä liikaa uudistuksia.[43] Marraskuussa 2018 keltaisten liivien liikkeen mielenosoitusten käynnistyessä Macronin kannatusluku oli pudonnut 25 prosenttiin.[44] Liike syntyi Macronin politiikan vastustamiseksi.[45][37]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emmanuel Macron vaimonsa Brigitten kanssa.

Macron on kahden lääkärin Jean-Michel Macronin ja Françoise Macron-Noguesin lapsi ja Macronin perheeseen kuulu kaksi sisarta. Macronin isä, Jean-Michel toimi neurologina Amiensin kaupungin yliopistollisessa sairaalassa. Macronin äiti Françoise Macron-Nogues toimi lastenlääkärinä. Macronin sisaret myös kouluttautuivat lääkäreiksi.

Emmanuel Macron avioitui vuonna 2007 lukioaikaisen ranskanopettajansa Brigitte Trogneux’n kanssa. Macronilla on vaimonsa kautta kolme lapsipuolta, joista yksi oli Macronin kanssa samalla lukioluokalla.[46] Uskonnolliselta vakaumukseltaan Macron on katolilainen, ja hän pyysi saada kasteen ollessaan 12-vuotias.[47] Hän on määritellyt itsensä agnostiseksi katolilaiseksi.[48]

Äidinkielensä ranskan lisäksi Macron puhuu hyvin myös englantia.[49]

Joulukuussa 2020 Macronilla todettiin koronavirustartunta.[50] Tämän seurauksena hän siirtyi karanteeniin ja hoiti virkaansa etäpalaverien kautta. Karanteeni päättyi jouluaattona, jolloin Macronilla ei ilmennyt enää koronaan viittaavia oireita.[51]

Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan presidenttinä Macron on automaattisesti sekä Kunnialegioonan että Ordre National du Mérite -ritarikunnan suurmestari.

Ulkomaalaiset kunniamerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Macron rails against the rise of nationalism Finical Times. 11.14.2018. Viitattu 14.5.2019. (englanniksi)
  2. a b Bremmer, Ian : Emmanuel Macron Wants to Be Globalism's Champion. Here's Why He's Failing  Time . 12.10.2018 . Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  3. Rose, Michel : Macron to announce response to 'yellow vests' after months of protests  Reuters . 24.4.2019 . Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  4. a b Law on economic growth and activity Gouvernement.fr. Viitattu 25.4.2022. (englanniksi)
  5. a b Andree Gorman, Dina Spector: Meet Emmanuel Macron, the 39-year-old former investment banker who will be the next French president Business Insider. Viitattu 25.4.2022. (englanniksi)
  6. Antti Halonen: Ranskan presidenttikisassa yllätyssuosikki – nuori mies, joka nai entisen lukio-opettajansa Ilta-Sanomat. 1.2.2017. Viitattu 25.4.2022.
  7. Emmanuel Macron: From political outsider to president BBC News. 22.4.2022. Viitattu 25.4.2022. (englanniksi)
  8. Alex Ledsom: France’s Rich Get Much Richer After Abolition Of Wealth Tax Forbes. Viitattu 25.4.2022. (englanniksi)
  9. Liz Alderman, Constant Méheut: Going Green, or Greenwashing? A Proposed Climate Law Divides France. The New York Times. 19.5.2021. Viitattu 25.4.2022. (englanniksi)
  10. a b c Willsher, Kim: Emmanuel Macron: France’s political prince eyeing the Elysée The Guardian. 10.4.2016. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  11. a b c [1] Politicoscope. Ajankohta 25.3.2017. Viitattu 22.4.2017[vanhentunut linkki]
  12. Macron to host May in Somme, where his British great-grandfather fought the Guardian. 1.11.2018. Viitattu 24.9.2021. (englanniksi)
  13. a b Kovanen, Inka: Ranskan uuden sosialismin airut 20.10.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.11.2014. (arkistoversio)
  14. a b Jacinto, Leela: How Macron, the boy who preferred the company of adults, became president of France France 24. 8.5.2017. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  15. Emmanuel Macron elysee.fr. 22.11.2018. Viitattu 24.9.2021. (englanniksi)
  16. FRANCE THE MACRON LAW: What it changes in Competition Law- Publications - Eversheds Sutherland www.eversheds-sutherland.com. Viitattu 25.4.2022.
  17. Werly, Richard: Emmanuel Macron: portrait d'un social-libéral L´Hebdo. 24.12.2015. Viitattu 4.2.2017. (ranskaksi)
  18. Bryant, Elizabeth: In France, maverick Macron sets his movement En Marche Deutsche Welle. 1.5.2016. Viitattu 4.2.2017. (englanniksi)
  19. Former Economics Minister Macron to seek French presidency as non-party member Deutsche Welle. 15.11.2016. Viitattu 4.2.2017. (englanniksi)
  20. IL seurasi: Macron jyräsi ylivoimaiseen voittoon Ranskan presidentinvaaleissa Iltalehti. 7.5.2017, päivitetty 9.5.2017. Viitattu 7.5.2017.
  21. Kippo, Johanna: Valta vaihtui Ranskassa – Emmanuel Macron on nyt Ranskan presidentti 14.5.2017. Yle Uutiset. Viitattu 14.5.2017.
  22. Fifth Republic | Definition, Presidents, & Facts Encyclopedia Britannica. Viitattu 24.9.2021. (englanniksi)
  23. Macron the mould-breaker - France's youngest leader since Napoleon Reuters. 7.5.2017. Viitattu 24.9.2021. (englanniksi)
  24. France's Macron closes elite ENA school in equal opportunity push Reuters. 8.4.2021. Viitattu 23.9.2021. (englanniksi)
  25. Robin, Yves-Marie: VIDÉO. Que retenir du deuxième référendum sur l’indépendance en Nouvelle-Calédonie ? Ouest-France. 4.10.2020. Viitattu 24.9.2021. (ranskaksi)
  26. Ireland, France to block Brazil trade deal over Amazon www.aljazeera.com. Viitattu 23.9.2021. (englanniksi)
  27. 'Our house is on fire': Greta Thunberg, 16, urges leaders to act on climate the Guardian. 25.1.2019. Viitattu 23.9.2021. (englanniksi)
  28. Election présidentielle 2022 www.resultats-elections.interieur.gouv.fr. Viitattu 25.4.2022.
  29. Ranskan vaalit voittanut Emmanuel Macron lupaa tehdä Ranskasta ”ympäristömaan” – tulosennuste: Macronille 58,8 prosenttia äänistä, Le Penille 41,2 Yle Uutiset. 24.4.2022. Viitattu 24.4.2022.
  30. Myllyoja, Markus & Juhola, Teemu: Ranskan presidentti Emmanuel Macron astui virkaansa toiselle kaudelle 7.5.2022. Yleisradio. Viitattu 8.5.2022.
  31. Ranska | Ranskan pääministeri erosi, uudeksi pääministeriksi nimitetty työministeri Elisabeth Borne Helsingin Sanomat. 16.5.2022. Viitattu 17.5.2022.
  32. Barnes, Joe: Macron must LEARN from Trump: EU's future hinges on ability to quash angry Revolt Express.co.uk. 5.12.2018. (englanniksi)
  33. Viscusi, Gregory & Fouquet, Helene: ‘Nationalism Is a Betrayal of Patriotism’ Bloomberg. 11.11.2018. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  34. Jones, Owen: Opinion: Don’t be fooled by Emmanuel Macron the ‘moderate’ – Owen Jones The Guardian. 19.4.2018. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  35. Tonneau, Olivier: Opinion: Macron’s tragedy is that he still believes in a discredited economic system – Olivier Tonneau The Guardian. 8.5.2017. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  36. Macron was never the saviour of the centre – his approval ratings show just how unpopular neoliberal politics really are The Independent. 25.7.2017. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  37. a b Newman, Josh: Emmanuel Macron: Neoliberalism by the book Counterfire. 4.4.2018. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  38. Heikkilä, Annastiina : Analyysi: Rikkaiden presidentti Macron  Yle Uutiset . 7.11.2017 . Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  39. Emmanuel Macron criticised for saying jobseeker could find work if 'willing' The Guardian. 16.9.2018. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  40. Macron: French 'Gauls' resistant to change, unlike 'Lutheran' Danes BBC News. 30.8.2018. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  41. Macron outlines vision of French Islam, drops more ambition hints Reuters. 18.10.2016. Viitattu 23.9.2021. (englanniksi)
  42. Mulholland, Rory: Emmanuel Macron enjoys 62 per cent approval rating The Telegraph. 21.5.2017. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  43. Schlee, Maxime: Macron’s approval ratings hit record low: poll Politico. 23.5.2018. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  44. Samuels, Brett: Macron’s popularity drops to 25 percent: poll The Hill. 18.11.2018. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  45. 'Gilets jaunes' protest against Macron policies in Paris and across France – in pictures The Guardian. 24.11.2018. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  46. Druckerman, Pamela: Sex and the French Elections 2.2.2017. The New York Times. Viitattu 9.5.2017. (englanniksi)
  47. France's new president is a 'zombie Catholic' Catholic News Agency. 10.5.2017. Viitattu 23.9.2021. (englanniksi)
  48. Meeting with Pope puts Macron’s religious views in spotlight The Local. 25.6.2018. Viitattu 23.9.2021. (englanniksi)
  49. Emmanuel Macron: 'I'm not a naive optimist' BBC News 10.4.2017. BBC News. Viitattu 24.9.2021. (englanniksi)
  50. COVID-19: French president Emmanuel Macron tests positive for coronavirus Sky News. Viitattu 24.9.2021. (englanniksi)
  51. France's Macron no longer showing Covid-19 symptoms, says Élysée Palace France 24. 24.12.2020. Viitattu 24.9.2021. (englanniksi)
  52. Pranzo di Stato offerto dal Presidente della Repubblica Francese in onore del Presidente Mattarella Quirinale. 2021. Viitattu 23.9.2021. (italiaksi)
  53. BTS becomes the youngest to receive Order of Cultural Merit koreatimes. 9.10.2018. Viitattu 23.9.2021. (englanniksi)
  54. Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristin ketjuineen ulkomaalaiset saajat - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 23.9.2021.
  55. Modtagere af danske dekorationer Kongehuset. 12.12.2017. Viitattu 23.9.2021. (tanskaksi)
  56. En photos, les moments forts de la visite de Macron à Tunis Leaders. Viitattu 23.9.2021. (ranskaksi)
  57. Τι είναι ο Μεγαλόσταυρος του Σωτήρος με τον οποίο παρασημοφόρησε ο Πρόεδρος της Δημοκρατίας τον Emmanuel Macron www.star.gr. 25.6.2018. Viitattu 23.9.2021. (kreikaksi)
  58. Honorary awards (pdf) 2014. assets.publishing.service.gov.uk. Viitattu 23.9.2021. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Emmanuel Macron.