Emmanuel Macron

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Emmanuel Macron
Emmanuel Macron in Tallinn Digital Summit. Welcome dinner hosted by HE Donald Tusk. Handshake (36669381364) (cropped 2).jpg
Ranskan tasavallan 25. presidentti
14. toukokuuta 2017 –
Pääministeri Édouard Philippe
Edeltäjä François Hollande
Andorran ruhtinaskumppani
14. toukokuuta 2017 –
Pääministeri Antoni Martí
Edeltäjä François Hollande
Ranskan talous- ja elinkeinoministeri
24. elokuuta 2014 – 30. elokuuta 2016
Pääministeri Manuel Valls
Edeltäjä Arnaud Montebourg
Seuraaja Michel Sapin
Tiedot
Syntynyt 21. joulukuuta 1977 (ikä 40)
Amiens, Ranska
Kansalaisuus Ranskan lippu Ranska
Puolue Tasavalta liikkeellä! (2016–)
Muut puolueet Sosialistinen puolue (2006–2009)
sitoutumaton (2009–2016)
Puoliso Brigitte Macron (2007–)
Vanhemmat Jean-Michel Macron
Françoise Nogués
Tutkinnot Université Paris-Nanterre
Institut d’études politiques de Paris
Kansallinen hallintokoulu
Uskonto katolinen
Allekirjoitus
Allekirjoitus

Emmanuel Jean-Michel Frédéric Macron (ranskaksi: [ɛmanɥɛl makʁɔ̃]; s. 21. joulukuuta 1977 Amiens, Ranska) on ranskalainen poliitikko ja Ranskan 25. presidentti. Macron on entinen investointipankkiiri ja EU-myönteinen globalisti[1] ja teknokraatti, joka kannattaa EU:n yhteisiä puolustusvoimia ja euroalueen reformia.[2] Macron on nationalismin vastustaja[3]. Macron on pyrkinyt esiintymään poliittiseen keskustaan kuuluvana maltillisena ja poliittisten äärilaitojen stopparina[4], mutta presidenttikaudellaan Macron toteuttaa uusliberalismin mukaisia uudistuksia, mikä on tehnyt hänestä epäsuositun poliittisen johtajan ja sekä äärioikeisto että äärivasemmisto ovat saaneet tilaa kasvulle[5][6].

Tausta ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amiensissa Pohjois-Ranskassa syntyneen Macronin isä on neurologian professori ja äiti lääketieteen tohtori. Perhe oli vasemmistolainen. Macron kävi aluksi yksityistä jesuiittakoulua, kunnes suoritti lukio-opinnot (Lycée Henri-IV) loppuun Pariisissa.[7][8]

Emmanuel Macron opiskeli kieliä, yhteiskuntatieteitä ja filosofiaa Université Paris-Nanterre -korkeakoulussa. Hän työskenteli filosofi Paul Ricœurin assistenttina 1999–2001. Macron suoritti maisterin tutkinnon vuonna 2001 Institut d’études politiques de Paris’ssa (Sciences Po). Vuosina 2002–2004 hän opiskeli Kansallisessa hallintokoulussa (École nationale d'administration, ENA). Hän teki yliopistollisen lopputyönsä Niccolò Machiavellistä.[9][7][8]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistumisensa jälkeen Emmanuel Macron liittyi ministeriöiden väliseen tarkastus- ja valvontaelimeen IGF:een (Inspection générale des finances), jota johti tunnettu ranskalainen kansantalous- ja sosiaaliteoreetikko Jacques Attali, joka oli toiminut presidentti François Mitterrandin neuvonantajana. Attali nimitti Macronin kahdenvälisen komission apulaisesittelijäksi edistämään Ranskan talouden kasvua. Attalin suosituksella varustettuna Macron siirtyi Rothschild & Cie -investointipankkiin, jonka omistaa Rothschild & Co. Macron työskenteli investointipankissa 2008–2012. Hän eteni pankissa nopeasti. Macron oli osapuolena, kun Nestlé vuonna 2012 osti Pfizerin tytäryhtiön. Yrityskauppa teki hänestä miljonäärin.[9][7][8][10]

Toukokuussa 2012 Emmanuel Macron nimitettiin presidentti François Hollanden henkilökuntaan Élysée-palatsin apulaispääsihteeriksi. Ranskan lehdistö alkoi pian kutsua häntä "Élyséen Mozartiksi"; Macron on palkittu pianisti. Kaksi vuotta myöhemmin, 37-vuotiaana, hänet nimitettiin Arnaud Montebourgin tilalle Ranskan talousministeriksi. Talousministerinä Macron ajoi läpi liike-elämää tukevaa työmarkkinoiden uudistusta, jolla hän hankki itselleen Ranskan ammattiliittojen ja niitä tukevien äärivasemmiston kannattajien vihan.[10] Macron oli Ranskan talousministeri elokuusta 2014 elokuuhun 2016.

Huhtikuussa 2016 Macron perusti edistyksellisen ja sosiaaliliberaalisen poliittisen ryhmittymän Tasavalta liikkeellä! Marraskuussa 2016 Macron ilmoitti asettuvansa pääpuolueiden ulkopuoliseksi ehdokkaaksi vuoden 2017 presidentinvaaleissa.[11][12][13] Hän sai toisella kierroksella 66 prosenttia äänistä ja tuli valituksi Ranskan presidentiksi.[14]

Macron astui Ranskan presidentin virkaan 14. toukokuuta 2017.[15] 39-vuotiaana Macronista tuli Ranskan nuorin presidentti ja ensimmäinen, joka on syntynyt viidennen tasavallan aikana.

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Macronin uudistukset ovat oppikirjan mukaista uusliberalismia, jossa kevennetään sääntelyä, annetaan taloudellisia etuja rikkaille ja heikennetään sosiaaliturvaa. Macron on keventänyt rikkaiden verotusta ja samanaikaisesti kiristänyt tavallisten kansalaisten verotusta.[16] Macronin varakkaita suosivat uudistukset ovat johtaneet pilkkanimeen "rikkaiden presidentti".[17]

Macron sai kritiikkiä osakseen, kun hän sanoi että työnhakija voi löytää työtä kunhan on halukas. Kriitikoiden mukaan Macron on irrallaan tavallisten ihmisten huolista ja samanaikaisesti hän pyrkii työntämään Ranskaa talouskasvua kohti uudistuksillaan.[18] Macron on myös sanonut että ranskalaiset ovat muutosta vastustavia gallialaisia[19].

Macronin kannatusluku oli 62 prosenttia toukokuussa 2017.[20] Maaliskuussa 2018 kannatusluku oli pudonnut 40 prosenttiin, sillä kansalaisten mielestä Macron oli käynnistämässä liikaa uudistuksia.[21] Marraskuussa 2018 keltaisten liivien liikkeen mielenosoitusten käynnistyessä Macronin kannatusluku oli pudonnut 25 prosenttiin.[22] Keltaisten liivien liike on syntynyt Macronin politiikan vastustamiseksi.[23]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emmanuel Macron avioitui vuonna 2007 lukioaikaisen ranskanopettajansa Brigitte Trogneux’n kanssa. Macronilla on vaimonsa kautta kolme lapsipuolta, joista yksi oli Macronin kanssa samalla lukioluokalla.[24]

Macronista on liikkunut huhu että hän olisi homoseksuaali ja että hänellä olisi miespuolinen rakastaja.[25][26]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://time.com/5423393/emmanuel-macron-globalism-champion-failing/
  2. https://www.express.co.uk/news/uk/1054795/EU-news-Emmanuel-Macron-France-European-election-petrol-price-protest-yellow-jacket
  3. https://www.bloomberg.com/news/articles/2018-11-11/macron-denounces-nationalism-as-trump-looks-on-at-paris-event
  4. https://www.theguardian.com/commentisfree/2018/apr/19/emmanuel-macron-moderate-owen-jones
  5. https://www.theguardian.com/commentisfree/2017/may/08/emmanuel-macron-france-economics-neoliberalism
  6. https://www.independent.co.uk/voices/emmanuel-macron-france-approval-ratings-drop-never-save-the-centre-a7859041.html
  7. a b c [1] The Guardian. Ajankohta 10.4.2016. Viitattu 4.2.2017
  8. a b c [2] Politicoscope. Ajankohta 25.3.2017. Viitattu 22.4.2017
  9. a b Inka Kovanen: Ranskan uuden sosialismin airut 20.10.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.11.2014. (arkistoversio)
  10. a b [3] France24.com. Ajankohta 7.5.2017. Viitattu 7.6.2017
  11. Richard Werly: Emmanuel Macron: portrait d'un social-libéral L´Hebdo. 24.12.2015. Viitattu 4.2.2017. (ranskaksi)
  12. Elizabeth Bryant: In France, maverick Macron sets his movement En Marche Deutsche Welle. 1.5.2016. Viitattu 4.2.2017. (englanniksi)
  13. Former Economics Minister Macron to seek French presidency as non-party member Deutsche Welle. 15.11.2016. Viitattu 4.2.2017. (englanniksi)
  14. IL seuraa: Le Pen tunnusti tappion - Macron jyräämässä ylivoimaiseen voittoon iltalehti.fi. Viitattu 7.5.2017.
  15. Kippo, Johanna: Valta vaihtui Ranskassa – Emmanuel Macron on nyt Ranskan presidentti 14.5.2017. Yleisradio. Viitattu 14.5.2017.
  16. https://www.counterfire.org/articles/opinion/19592-macron-is-a-snake
  17. Analyysi: Rikkaiden presidentti Macron Yle, 2017
  18. https://www.theguardian.com/world/2018/sep/17/emmanuel-macron-criticised-for-saying-jobseeker-could-find-work-if-willing
  19. https://www.bbc.com/news/world-europe-45352744
  20. https://www.telegraph.co.uk/news/2017/05/21/emmanuel-macrons-enjoys-62-per-cent-approval-rating/
  21. https://www.politico.eu/article/emmanuel-macron-france-approval-ratings-hit-record-low-poll/
  22. https://thehill.com/policy/international/417345-macrons-popularity-drops-to-25-percent-poll
  23. https://www.theguardian.com/world/gallery/2018/nov/24/gilets-jaunes-protest-against-macron-policies-in-paris-and-across-france-in-pictures
  24. Druckerman, Pamela: Sex and the French Elections 2.2.2017. The New York Times. Viitattu 9.5.2017. (englanniksi)
  25. https://www.thetimes.co.uk/article/emmanuel-macron-s-wife-brigitte-seeks-revenge-on-source-of-gay-rumours-michele-mimi-marchand-gfkp9tps7
  26. https://www.thetimes.co.uk/article/macron-pours-scorn-on-gay-lover-rumours-wmvdlbssf

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Emmanuel Macron.
Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Emmanuel Macron.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Emmanuel_Macron