Sommen taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sommen taistelu
Osa länsirintamaa ensimmäisessä maailmansodassa
Ympärysvaltojen joukkoja juoksuhaudassa Sommen offensiivin aikana.
Ympärysvaltojen joukkoja juoksuhaudassa Sommen offensiivin aikana.
Päivämäärä:

1. heinäkuuta 1916marraskuuhun 1916

Paikka:

Somme, Ranska

Lopputulos:

Ratkaisematon

Osapuolet

 Brittiläinen imperiumi
 Ranska

 Saksan keisarikunta

Komentajat

Douglas Haig
Ferdinand Foch

Max von Gallwitz
Fritz von Below

Vahvuudet

19 divisioonaa taisteluiden alkaessa, taistelujen loppuessa 51 divisioonaalähde?

10 divisioonaa taisteluiden alkaessa, taistelujen loppuessa 50 divisioonaalähde?

Tappiot

Yhdistynyt kuningaskunta 420 000[1]
Ranska 194 000[1]
noin 100 panssarivaunualähde?

ainakin 440 000 miestä[1]

Ensimmäisen maailmansodan länsirintama
Saksan hyökkäys 1914 (Liege - 1. Marne) - Ympärysvaltojen vastahyökkäys (1. Aisne) - Kilpajuoksu Atlantille (Picardy - Artois - Flander - 1. Arras - La Bassée - 1. Ypres) - Asemasota (2. Ypres - 1. Champagne - Somme - Verdun - 2. Arras - 3. Ypres) - Nivelle (2. Aisne) - Kaiserschlacht (Michael - Georgette - Blücher-Yorck) - Satapäiväinen offensiivi (Amiens - 3. Arras - Meuse-Argonne)

Sommen taistelu käytiin ensimmäisessä maailmansodassa länsirintamalla Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan sekä Saksan välillä. Taistelu alkoi 1. heinäkuuta 1916 ja kesti noin viisi kuukautta. Ympärysvaltojen hyökkäys Saksan asemiin ei johtanut toivottuun läpimurtoon, ja taistelusta tuli pitkä ja molemmille osapuolille raskas kulutustaistelu. Ympärysvallat menettivät taistelussa yli puoli miljoonaa miestä ja saksalaiset lähes yhtä paljon. Pelkästään taistelun ensimmäisenä päivänä Yhdistynyt kuningaskunta kärsi noin 60 000 miehen tappiot. Se oli myös ensimmäinen taistelu, jossa panssarivaunuja käytettiin suuressa mittakaavassa.

Taistelun kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittiläisen järeän haupitsipatterin tuliasema Sommella.

Brittiarmeijan hyökkäyssuunnitelma oli kompromissi. Ylipäällikkö Douglas Haig olisi halunnut yrittää nopeaa läpimurtoa, vaikka sellaiseen operaatioon liittyikin suuria riskejä. Neljännen armeijan komentaja Henry Rawlinson suhtautui uhkapeliin epäillen, mikä johti tavoitteiden maltillistamiseen. Rawlinson olisi halunnut valmistella hyökkäystä pitkällä tykistötulella ja edetä syvyyssuunnassa vain vähän matkaa. Haig myöntyi pitkään tulivalmisteluun mutta vaati samalla nopeaa etenemistä syvälle vihollisen asemiin. Rawlinson pysyi esimiehelleen uskollisena mutta ilmaisi yksityisesti pitävänsä suunnitelmaa epärealistisena ja sen onnistumista toiveajatteluna. Haig sen sijaan pysyi optimistisena ja toivoi brittiläisen ratsuväen voivan jo ensimmäisen hyökkäyspäivän aamuna murtautua Bapaumen läpi saksalaisten linnoittamattomaan selustaan. Haig jopa mainitsi uskovansa, että oli saanut taistelusuunnitelmiinsa jumalallista johdatusta.[1]

Tykistö oli suunnitelman onnistumisen kannalta keskeinen. Haig ja Rawlison toivoivat raskaan tykistötulen tuhoavan saksalaiset puolustajat niin, että jalkaväki voisi vallata vihollisen asemat ilman merkittävää vastarintaa. Suunnittelutyön alussa Haig katsoi, ettei jalkaväen tulisi hyökätä ennen kuin armeijakuntien johtoporras oli todennut vihollisen asemat tuhotuiksi. Myöhemmin tästä edellytyksestä kuitenkin luovuttiin.[1]

Ranskalaisten oli määrä osallistua hyökkäykseen brittien tukena. Verdunin taistelun vuoksi Ranskan armeija ei kuitenkaan voinut tarjota Yhdistyneelle kuningaskunnalle riittävää tukea.[1]

Ensimmäinen päivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Sommen taistelu
Sommen taistelupaikan sijainti.

Ympärysvallat valmistelivat Sommen taistelua viikon kestäneellä tykistötulella. Jalkaväen hyökkäys alkoi 1. heinäkuuta 1916, kun Yhdistyneen kuningaskunnan 4. armeija hyökkäsi Sommejoen pohjoispuolella 24:n kilometrin laajuisella rintamalla saksalaisten asemia vastaan. Samaan aikaan viisi ranskalaista divisioonaa hyökkäsi lähinnä joen eteläpuolella 13:n kilometrin leveydeltä.[1] Lisäksi saksalaisten asemien alle oli kaivettu räjähtein täytettyjä tunneleita.[2]

Heinäkuun 1. päivän aamuna brittiarmeija ampui yhdessä tunnissa 224 000 kranaatin tulivalmistelun. Hieman ennen hyökkäystä saksalaisten juoksuhautojen alle asennetut maanalaiset miinat räjäytettiin, jolloin niiden nostattama maa-aines hautasi puolustajat. Sen jälkeen alkoi jalkaväen hyökkäys koko 40-kilometrisen rintaman leveydellä. Brittijoukot saavuttivat aluksi menestystä Albertin pikkukaupungin itä- ja kaakkoispuolella ja ranskalaiset siirtomaajoukot Péronnen länsipuolella.[2] Haigin ja Rawlinsonin toiveista huolimatta tulivalmistelu ei ollut lamauttanut saksalaisten puolustusta.[1] Thiepvalin ja Beaumont-Hamelin ympäristössä puolustusasemat olivat lähes vahingoittumattomat ja brittiläinen jalkaväki kärsi saksalaisten konekivääritulessa raskaita tappioita.[2] Hyökkäykseen lähdettiin kiireessä ja vailla kunnollista tiedustelutietoa tulivalmistelun vaikutuksista, sillä jalkaväen oli määrä ylittää ei-kenenkään maa heti tykistötulen loputtua ja ennen kuin saksalaiset ehtisivät miehittää etumaiset puolustusasemansa. Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä saksalaiset osasivat odottaa hyökkäystä. Liikkumista vaikeuttivat brittisotilaiden erittäin raskaat, noin 30 kilogrammaa painaneet varusteet. Usein varusteiden paino oli yli puolet sotilaan omasta painosta, ja monilla oli vaikeuksia kiivetä ylös juoksuhaudasta, juosta, asettua makuulle tai nousta takaisin seisaalleen.[1]

Sommen taistelun ensimmäisen päivän loppuun mennessä ympärysvallat olivat kärsineet yli 60 000 miehen tappiot, joista noin 20 000 kaatuneina.[1] Se on suurin määrä tappioita, joita brittiarmeija on koskaan kärsinyt yhdessä päivässä. Saksalaisten tappiot olivat ehkä noin 8 000 miestä ja he tekivät useita onnistuneita vastahyökkäyksiä. Ympärysvaltojen joukoilla sen sijaan oli vaikeuksia toimittaa rintamalle täydennysjoukkoja ja päästää väsyneitä sotilaita lepäämään.[2] Vain eteläisellä rintamalohkolla Montaubanin ja Fricourtin suunnalla oli kyetty tunkeutumaan syvälle saksalaisten asemiin. Parhaiten hyökkäys oli onnistunut ranskalaisten rintamaosuudella.[1]

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalainen sotilas Sommen taistelun loppupuolella.

Ensimmäisen päivän tappioiden jälkeen Haig luopui nopean läpimurron tavoittelusta ja siirtyi kulutustaisteluun. Ranskalainen kenraali Joseph Joffre ehdotti uutta rintamahyökkäystä Thiepvalin suunnalla, mutta Haig kieltäytyi siitä ja alkoi sen sijaan suosia pienempiä hyökkäyksiä, joiden tarkoituksena oli edetä syvyyssuunnassa vain pieniä matkoja ja aiheuttaa samalla saksalaisille tappioita. Hyökkäys jatkui brittien eteläisellä sivustalla,[1] missä neljä brittidivisioonaa tekivät 14. heinäkuuta lyhyen tulivalmistelun jälkeen yllätyshyökkäyksen. Ne ottivat vangiksi 4 000 saksalaista ja valloittivat Bazentinin kylän.[3] Ympärysvallat eivät kuitenkaan kyenneet hyödyntämään saavuttamaansa läpimurtoa vaan jatkoivat hidasta ja järjestelmällistä etenemistä, joka johti raskaisiin tappioihin.[1]

15. heinäkuuta päivänä 3 000:n miehen vahvuinen eteläafrikkalainen prikaati valloitti Delvillen metsän. Kolme saksalaista divisioonaa saartoi prikaatin, mutta se kykeni pitämään puolensa heinäkuun 20. päivään saakka, jolloin prikaatista oli jäljellä vain 778 miestä. Brittijoukot vetäytyivät sen jälkeen metsästä mutta onnistuivat myöhemmin valtaamaan sen pysyvästi takaisin.[4]

Heinäkuun 23. päivänä britit hyökkäsivät jälleen voimalla. Australialaiset ja uusiseelantilaiset joukot saavuttivat menestystä Albertin kaupungin koillispuolella ja valtasivat Pozièresin kylän 25. heinäkuuta, minkä jälkeen hyökkäys jumiutui paikoilleen.[5] Kuun vaihteeseen mennessä Yhdistynyt kuningaskunta oli menettänyt Sommella 158 000 miestä kaatuneina ja haavoittuneina. Saksalaisten menetykset olivat suunnilleen yhtä suuret.[6]

Syyskuun 15. päivänä britit käyttivät Sommella panssarivaunuja. Se oli ensimmäinen kerta, kun niitä käytettiin taistelussa, mutta ne olivat toistaiseksi teknisesti epäluotettavia laitteita eikä niiden oikeaoppisesta taktisesta käytöstä ollut ymmärrystä. Briteillä oli käytettävissään vain vähän vaunuja, ja niiden ennenaikainen käyttö paljasti saksalaisille uuden keksinnön, jolla muuten olisi ehkä voitu saavuttaa strateginen yllätys. Monet kenraalit olettivat Sommen kokemusten perusteella, ettei panssarivaunuilla ollut suurempaa merkitystä, mutta toiset näkivät niissä keksinnön, jolla voitaisiin päästä pois asemasodan umpikujasta.[1]

Taistelun loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ympärysvaltojen hyökkäys Sommella jatkui marraskuuhun saakka. Ranskalaisten rooli kasvoi taistelun viimeisinä kuukausina, ja kaikki osapuolet kärsivät raskaita miestappioita, joita ei koskaan kyetty täysin korvaamaan. Brittien kokonaistappiot olivat noin 420 000 miestä, ranskalaisten 194 000 miestä ja saksalaisten yli 440 000 miestä.[1]

Epäonnistumisen syitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sommen hyökkäyksen epäonnistumiseen oli monia syitä. Saksalaisten linnoitukset olivat vahvat, eikä brittiarmeijan johto tiedostanut kunnolla, kuinka vaikeaa jalkaväen oli hyökätä raskaan konekivääritulen läpi huolellisesti valmisteltuihin puolustusasemiin. Sodan ensimmäisten vuosien tappioista ei ollut otettu opiksi ja tykistötulen kyky lamauttaa vihollinen yliarvioitiin. Ranskalaisilla oli käytössään noin 900 raskasta kenttätykkiä, mutta brittiarmeijalla vain noin puolet tästä, vaikka sen rintamaosuus oli huomattavasti leveämpi. Ympärysvallat eivät yrittäneet peitellä taisteluvalmistelujaan ja pitkä tulivalmistelu antoi saksalaisille selkeän ennakkovaroituksen, joten hyökkäys ei yllättänyt puolustajaa. Lisäksi hyökkäyksen tavoitteet olivat liian kunnianhimoiset. Brittiläinen sotilasjohto ei kyennyt mukautumaan taistelussa nopeasti muuttuviin olosuhteisiin, joten yksittäisillä rintama-alueilla saavutettua menestystä ei käytetty huonommin menestyvien joukko-osastojen tukemiseen eikä läpimurtoja hyödynnetty keskittämällä liikeneviä voimia niiden alueelle vaan hyökkäystä jatkettiin koko rintaman leveydeltä.[1]

Ranskan rintamaosuudella saksalaisten puolustusasemat olivat heikommat ja menestys parempaa. Saksalaisten suuriin tappioihin vaikutti kenraali Fritz von Belowin vaatimus, että kaikki menetetty maa oli vallattava vastahyökkäyksin takaisin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Westwell, Ian: Ensimmäinen maailmansota: tärkeimmät sotatapahtumat päivä päivältä. Suomentanut Veikko Ahola ym.. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6624-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q First Battle of the Somme Encyclopædia Britannica. 6.9.2022. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 21.3.2023. (englanniksi)
  2. a b c d Westwell 2004, ”1. heinäkuuta”.
  3. Westwell 2004, ”14. heinäkuuta”.
  4. Westwell 2004, ”15. heinäkuuta”.
  5. Westwell 2004, ”23. heinäkuuta”.
  6. Westwell 2004, ”1. elokuuta”.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]