Lähi-idän taistelut (ensimmäinen maailmansota)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lähi-idän taistelut ensimmäisessä maailmansodassa
Osa ensimmäistä maailmansotaa
Gallipolin taistelu
Gallipolin taistelu
Päivämäärä:

29. lokakuuta 1914-30. lokakuuta 1918

Paikka:

Lähi-itä ja Keski-Aasia (Sudan, Egypti, Siinain niemimaa, Palestiina, Syyria, Jordania, Hejaz, Arabian niemimaa, Etelä-Arabia, Irak, Etelä-Persia, Iran, Itä-Persia, Persianlahti, Transkaspia, Ala-Mesopotamia, Ylä-Mesopotamia)

Lopputulos:

ympärysvaltojen voitto

Osapuolet

Ottomaanien valtakunta
Saksan keisarikunnan lippu Saksan keisarikunta
Itävalta-Unkarin lippu Itävalta-Unkari
Jabal Shammar
Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan

Venäjän lippu Venäjä
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Australian lippu Australia
Intia
Newfoundland
Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti
Ranskan lippu Ranska
Ranskan armenialainen legioona
Ranskan Länsi-Afrikka
arabikapinalliset
Nejdin ja Hasan emiirikunta
Armenian lippu Armenia
Italia

Vahvuudet

Ottomaanien valtakunta: 2 800 000
Jabal Shammar: 9 000
Saksan keisarikunnan lippu 6 540-20 000

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 2 550 000
Venäjän lippu 1 000 000
Ranskan lippu & Armenian lippu 100 000
Italian lippu 1861–1946 70 000
yhteensä: yli 3 620 000

Tappiot

1 500 000 kuollutta, haavoittunutta, sotavankia tai kadonnutta

1 000 000 - 1 500 000 kuollutta, haavoittunutta, sotavankia tai kadonnutta

Lähi-idän taistelut ensimmäisessä maailmansodassa käytiin muiden keskusvaltojen tukeman Ottomaanien valtakunnan ja ympärysvaltojen (erityisesti Brittiläisen Imperiumin ja Venäjän keisarikunnan) välillä 29. lokakuuta 1914 - 30. lokakuuta 1918. Sotatoimet voidaan jakaa viiteen erilliseen sotaretkeen, jotka olivat: Siinain ja Palestiinan, Mesopotamian, Kaukasuksen, Persian sotaretket sekä Gallipoli. Lisäksi oli vaatimattomammat Pohjois-Afrikan, Arabian niemimaan ja Etelä-Arabian sotaretket. Järjestäytyneiden yhtymien lisäksi kumpikin osapuoli käytti erilaisia erikoisjoukkoja ja sissejä. Ympärysvaltojen puolella taisteli esimerkiksi arabikapinallisia ja armenialaisia vastarintataistelijoita.

Venäjän keisarikunnan sotatoimet alueella päätti Erzincanin aselepo 5. joulukuuta 1917 ja Venäjän vallankumousneuvosto vetäytyi sodasta lopullisesti allekirjoitettuaan Brest-Litovskin rauhan 3. maaliskuuta 1918. Armenialaiset osallistuivat Tranzonin rauhankokoukseen 14. maaliskuuta 1918, minkä tuloksena allekirjoitettiin Batumin sopimus 4. kesäkuuta. Ottomaanit hyväksyivät Mudrosin aseleposopimuksen 30. lokakuuta ja Sevresin rauhansopimus allekirjoitettiin 10. elokuuta 1920 ja edelleen Lausannen sopimus 24. heinäkuuta 1923.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ottomaanit olivat allekirjoittaneet salaisen liittosopimuksen Saksan kanssa 2. elokuuta 1914. Ottomaanien valtakuntaa vastassa olivat Ison-Britannian ja Venäjän joukot. Taisteluja käytiin Kaukasuksella, Dardanelleilla, Mesopotamiassa, Siinailla ja Palestiinassa sekä Arabiassa.

Lähi-idän taistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaukasuksen taistelu alkoi, kun Turkki hyökkäsi Venäjän eteläosissa. Venäjä eteni Kaukasuksella vuosina 1915 ja 1916, ja taas vuonna 1917 Turkki. Vuonna 1915 islaminuskoiset ottomaanit kohdistivat ankaran vainon kristittyihin armenialaisiin tappaen heitä arvolta 600 000–1,5 miljoonaa. Venäjälle kärsitty tappio haluttiin kostaa armenialaisille, jotka olivat samankaltaissessa asemassa kuin natsi-Saksan juutalaiset. Jotkut armenialaiset olivat liittyneet Venäjän armeijaan.lähde? Armenialaisia karkotettiin kotiseudulta muun muassa Syyriaan nälkään kuolemaan. Armenialaisia oli Turkissa 1914 noin kaksi miljoonaa. Nuorturkkilainen hallinto oli tämän vainon takana.

Etelämpänä ympärysvallat yrittivät vallata Ottomaanien valtakunna alueita aluksi turhaan, myöhemmin menestyen. Mesopotamiassa taisteltiin 1915–1916 briteille tappiollisesti, mutta 1917 Britannian joukot valtasivat Bagdadin. Menestystä ei briteille tullut myöskään Siinailla ja Palestiinassa ennen vuosia 1917 ja 1918. Brittikomentaja Arabian Lawrence auttoi arabeja tekemään kapinan sodan loppupuolella.