Brittiläinen siirtoarmeija
Brittiläinen siirtoarmeija (British Expeditionary Force, BEF) olivat joukot, jotka lähetettiin Isosta-Britanniastas Ranskaan ja Belgiaan sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan aikana.[1]
Siirtoarmeija perustettiin vuonna 1908 Richard Burdon Haldanen järjestämän Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimien uudistuksen yhteydessä. Aiemmin asevoimat lähetti yksittäisiä yksiköitä, ja ne järjestettiin prikaateiksi tai suuremmiksi yksiköiksi.[1] Yhdistynyt kuningaskunta oli 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa tehnyt sopimuksia puolustusliitoista. Sopimusten mukaan sillä oli velvollisuus auttaa puolustuksessa, jos Saksan keisarikunta hyökkää Ranskaan.[2] Siksi tarvittiin joukkoja, jotka voitiin organisoida ja kouluttaa jo ennen sodan alkua. Haldanen uudistuksessa Isoon-Britanniaan perustettiin vakinainen siirtoarmeija. Joukkoja käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1914 ensimmäisessä maailmansodassa.
Vuonna 1939 toisen maailmansodan alkaessa brittiläinen siirtoarmeija lähetettiin taistelemaan Ranskaan. Kun liittoutuneet kärsivät tappion, joukot evakuoitiin Manner-Euroopasta takaisin Isoon-Britanniaan.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Curley, Robert: British Expeditionary Force Encyclopædia Britannica. Viitattu 6.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Why did Britain go to war? Background The National Archives. Viitattu 6.7.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- British Expeditionary Force Oxford Reference. Viitattu 6.7.2019. (englanniksi)
- Simkins, Peter: British Expeditionary Force International Encyclopedia of the First World War (WW1). 8.10.2014. Viitattu 6.7.2019. (englanniksi)
- Beesley, Robert: The Untold Story of the British Expeditionary Force BBC – WW2 People's War. Viitattu 6.7.2019. (englanniksi)