Ranskan parlamenttivaalit 2022
 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Ranskan parlamenttivaalien toisen kierroksen tulokset | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
.jpg)
.jpg)
Ranskan vuoden 2022 parlamenttivaalit järjestettiin kahdessa osassa siten, että ensimmäinen kierros käytiin 12. kesäkuuta ja toinen kierros 19. kesäkuuta. Vaaleissa valittiin kaikki kansalliskokouksen 577 edustajaa seuraavaksi viideksi vuodeksi.[1]
Edelliset vaalit pidettiin vuonna 2017 ja niissä ensimmäistä kertaa ehdolla ollut LREM-puolue voitti yksinkertaisen enemmistön.
Tausta ja vaalijärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskan kaikissa vaaleissa järjestetään ennakko-oletuksena kaksi kierrosta. Mikäli joku ehdokkaista saa yli 50 % vaalipiirinsä äänistä, toista kierrosta ei järjestetä kyseisessä vaalipiirissä. Toiselle kierrokselle jatkavat kaksi eniten ääniä saanutta sekä kaikki ne ehdokkaat, jotka saivat ensimmäisellä kierroksella vähintään 12,5 % äänistä. Näin ollen toisella kierroksella voi olla kaksi, kolme tai jopa neljä ehdokasta. Toisella kierroksella valituksi tulee se, joka saa suurimman äänioisuuden, vaikka se ei olisikaan yli 50 %.[2]
Kansalaiset äänestävät vain kansalliskokouksen edustajia. Senaattorien valinnasta vastaavat poliittisissa luottamustehtävissä olevat henkilöt.[3]
Äänioikeus on kaikilla Ranskan kansalaisilla, jotka ovat viimeistään toisen kierroksen aattoon mennessä täyttäneet 18. Lisäksi henkilöllä tulee olla täydet poliittiset oikeudet ja hänen on täytynyt rekisteröityä äänestäjäksi. Äänestäjäksi rekisteröityminen on täytynyt suorittaa netin kautta viimeistään 4. toukokuuta ja paikan päällä kunnantalolla viimeistään 6. toukokuuta mennessä.[4]
Ulkomailla asuvat ranskalaiset ovat voineet valita itseään edustavat edustajat vuodesta 2012 lähtien. Näitä edustajia valitaan yhteensä 11.[5]
Vaaliliitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
LREM muodosti toukokuussa vaaliliiton nimeltä Kansalaiset yhdessä (ransk. Ensemble Citoyens) yhdessä muiden keskustalaisten ja EU-myönteisten puolueiden kanssa, kuten Mouve. Samassa yhteydessä LREM otti käyttöön uuden nimensä Renaissance.[6]
Alistumaton Ranska muodosti yhdessä muiden vasemmistolaisten puolueiden kanssa vaaliliiton nimeltä Uusi ekologinen ja sosiaalinen kansanunioni (ransk. Nouvelle Union Populaire écologiste et sociale, lyh. NUPES). Vaaliliittoon kuuluvat myös sosialistinen puolue, kommunistinen puolue ja ympäristöpuolue eli EELV.[7]
Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Emmanuel Macronin puolueen vaaliliitto Ensemble Citoyens kärsi tappion vaaleissa, sillä se menetti ehdottoman enemmistön Ranskan parlamentissa, mutta puolue voitti äänienemmistön ja eniten edustajia, 245.[8] Ranskan vasemmiston liittouma, NUPES, puolestaan sai 131 paikkaa ja vaaliliitto paransi tulostaan huomattavasti viittä vuotta aiempiin lukemiin.[8] Maltillisen oikeiston vaaliliittouma ja puolue Les Républicains menetti lähes 50 paikkaa, ja vaaliliitto sai 64 paikkaa.
Marine Le Penin johtama oikeistopopulistinen Kansallinen liittouma -puolue teki ennätyksellisen tuloksen ja yllätti useat vaaliennusteet saamalla 89 paikkaa. Puolue oli viittä vuotta aikasemmin saanut vain 8 paikkaa parlamenttiin.[8]
Emmanuel Macronin vaaliliittouma menetti ehdottoman määräenemmistön parlamentissa, jolloin se joutuu joko hallitsemaan vähemmistöhallituksena tai tekemään yhteistyötä yhden tai useamman puolueen/liittouman kanssa.[8]
Toisella kierroksella 46,23 % äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Aktiivisimmin äänestivät Wallis ja Futunan asukkaat, joista vain 21,54 % jätti äänestämättä.[9]
| Puolue | Ensimmäinen kierros | Toinen kierros | Yhteensä | |||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ääniä | Osuus (%) | Paikkoja | Ääniä | Osuus (%) | Paikkoja | Osuus (%) | Paikkoja | |
| Ensemble | 5 857 364 | 25,75 | 1 | 8 002 419 | 38,57 | 244 | 42,46 | 245 |
| NUPES | 5 836 079 | 25,66 | 4 | 6 556 198 | 31,60 | 127 | 22,70 | 131 |
| RN | 4 248 537 | 18,68 | 0 | 3 589 465 | 17,30 | 89 | 15,42 | 89 |
| Oikeisto ja keskusta | 2 568 502 | 11,29 | 0 | 1 512 281 | 7,29 | 64 | 11,09 | 64 |
| Muu vasemmisto | 713 574 | 3,14 | 0 | 443 282 | 2,14 | 22 | 3,81 | 22 |
| Alueelliset puolueet | 291 384 | 1,28 | 0 | 264 779 | 1,28 | 10 | 1,73 | 10 |
| Muu oikeusto | 530 782 | 2,33 | 0 | 231 071 | 1,11 | 10 | 1,73 | 10 |
| Muu keskusta | 283 612 | 1,25 | 0 | 99 145 | 0,48 | 4 | 0,69 | 4 |
| Äärioikeisto | 249 603 | 1,10 | 0 | 19 306 | 0,09 | 1 | 0,17 | 1 |
| Sitoutumattomat | 192 624 | 0 85 | 0 | 18 295 | 0,09 | 1 | 0,17 | 1 |
| Hyväksyttyjä ääniä | 22 744 708 | 20 747 470 | ||||||
| Tyhjiä ääniä | 362 193 | 1 235 844 | ||||||
| Hylättyjä ääniä | 149 306 | 480 962 | ||||||
| Rekisteröityneitä äänestäjiä | 48 953 748 | 48 589 360 | ||||||
| Lähde:[10][11] | ||||||||
Hallituksen muodostaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääministeri Borne tarjoitui eroamaan vaalituloksen selvittyä, mutta presidentti Macron kieltäytyi hyväksymästä tätä. Pääministerin ero parlamenttivaalien jälkeen on Ranskassa ennemminkin symbolinen tapa eikä niinkään johtunut LREM:n huonosta vaalituloksesta. Poikkeuksellista oli kuitenkin se, että presidentti kieltäytyi eropyynnöstä; yleensä presidentillä on tapana hyväksyä ero, mutta nimittää sama henkilö saman tien uudelleen pääministeriksi.[12]
Borne nimitettiin uudelleen pääministeriksi 26. kesäkuuta 2022.[13] Uuden hallituksen sijaan Borne päätti jatkaa vanhalla pohjalla, mutta kierrätti pois sellaiset ministerit, jotka eivät onnistuneet uusimaan paikkaansa parlamenttivaaleissa. Potkut saivat mm. terveysministeri Brigitte Bourguignon, jonka tilalle nousi François Braun.[14]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ How France’s parliamentary elections play a crucial role in party funding France 24. 27.4.2022. Viitattu 5.5.2022. (englanniksi)
- ↑ France's parliamentary elections - how do they work? 10.6.2017. RFI. Viitattu 5.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Explainer: How do France's legislative elections work? • FRANCE 24 English FRANCE 24 English. 12.6.2022. Viitattu 4.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Frequently asked questions 2022. interieur.gouv.fr. Arkistoitu 5.5.2022. Viitattu 5.5.2022. (englanniksi)
- ↑ French expats prepare to vote in parliamentary elections the Guardian. 1.6.2012. Viitattu 5.5.2022. (englanniksi)
- ↑ France: LREM devient «Renaissance», au sein d'une confédération pour les législatives 5.5.2022. RFI. Viitattu 5.5.2022. (ranskaksi)
- ↑ La France insoumise et les écologistes passent un accord pour les législatives Le Monde. 2.5.2022. Viitattu 5.5.2022. (ranskaksi)
- ↑ a b c d Ranskan parlamenttivaalit | Macronin vaaliliitto menetti ehdottoman enemmistönsä parlamentissa, Le Penin puolueelle merkittävästi lisää paikkoja Helsingin Sanomat. 19.6.2022. Viitattu 20.6.2022.
- ↑ Législatives 2022 : l’abstention reste le premier « parti » de France Le Monde. 20.6.2022. Viitattu 4.1.2023. (ranskaksi)
- ↑ Elections législatives 2022 2022. resultats-elections.interieur.gouv.fr. Viitattu 20.6.2022. (ranskaksi)
- ↑ Résultats des élections législatives 2022 Le Monde. 20.6.2022. Viitattu 20.6.2022. (ranskaksi)
- ↑ France elections: Macron rejects prime minister's offer to resign BBC News. 21.6.2022. Viitattu 4.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Gouvernement : Élisabeth Borne confortée en tant que Première ministre Franceinfo. 26.6.2022. Viitattu 4.1.2023. (ranskaksi)
- ↑ France announces new government in reshuffle Le Monde. 4.7.2022. Viitattu 4.1.2023. (englanniksi)