John McCain

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
John McCain
Senaattori John McCain vuonna 2009
Senaattori John McCain vuonna 2009
Arizonan vanhempi senaattori
Edeltäjä Barry Goldwater
Seuraaja Jon Kyl
Edustajainhuoneen jäsen Arizonan 1. vaalipiiristä
Edeltäjä John Jacob Rhodes
Seuraaja John Jacob Rhodes III
Tiedot
Syntynyt 29. elokuuta 1936
Coco Solo, Panaman kanavavyöhyke
Kuollut 25. elokuuta 2018 (81 vuotta)
Arizona
Puolue republikaanit
Puoliso Cindy Hensley McCain
Ammatti lentäjä, poliitikko
Uskonto baptisti
Allekirjoitus
Allekirjoitus
Sotilaspalvelus
Palvelusmaa(t) Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Puolustushaara Yhdysvaltain laivasto
Sotilasarvo kommodori
Joukkoyksikkö USS Forrestal (CVA-59)
Taistelut ja sodat

Vietnamin sota

John Sidney McCain III (29. elokuuta 1936 Coco Solon laivastotukikohta, Panaman kanavavyöhyke25. elokuuta 2018 Arizona[1]) oli yhdysvaltalainen poliitikko. Hän toimi Arizonan senaattorina vuodesta 1987 kuolemaansa asti. Hänet valittiin uudelleen vuosina 1992, 1998, 2004, 2010 ja 2016. Hän oli republikaanien presidenttiehdokkaana vuoden 2008 Yhdysvaltain presidentinvaaleissa mutta hävisi demokraattien Barack Obamalle.[2]

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McCain (edessä oikealla) lentokoneen edessä.

McCain syntyi 29. elokuuta 1936 Coco Solon laivastotukikohdassa tuolloin Yhdysvaltojen hallinnoimalla Panaman kanavavyöhykkeellä. McCainin suvulla oli pitkä historia Yhdysvaltain laivastossa. John McCainin isä John S. McCain, Jr. ja isoisä John S. McCain, Sr. olivat molemmat neljän tähden amiraaleja. Perhe muutti usein, ja McCain kävi useita eri kouluja, kunnes hän lopulta liittyi Yhdysvaltain laivastoakatemiaan Annapoliksessa. Opiskeluaikana McCain tuli tunnetuksi johtajankyvyistään ja toisaalta auktoriteetteja kohtaan tuntemastaan halveksunnasta. Valmistuessaan vuonna 1958 McCain oli luokkansa kehnoimpia suoriutujia. Sittemmin hän muutti Floridan Pensacolaan ja suoritti lentäjän koulutuksen laivaston ilmavoimissa. Lentäjänäkään häntä ei kuvailtu kaikkein parhaimmaksi, vaan hänen sanottiin kokeilleen jatkuvasti rajoja. McCain teki koulutuksensa aikana pakkolaskun mereen, ja myöhemmin hän lensi Skyraider-lentokoneella voimalinjoihin Espanjassa aiheuttaen laajan sähkökatkon. McCain avioitui vuonna 1965 ensimmäisen vaimonsa Carolin kanssa.[3]

Vuonna 1967 McCain määrättiin palvelukseen USS Forrestal -lentotukialukselle, jolta lähtevät koneet osallistuivat Pohjois-Vietnamin ilmapommituksiin operaatio Rolling Thunderin aikana. McCain haavoittui USS Forrestalin tulipalon aikana, josta parannuttuaan hän palveli USS Oriskany -lentotukialuksella. 26. lokakuuta 1967 McCain oli suorittamassa tehtävää Hanoin yläpuolella Pohjois-Vietnamissa, kun hänen koneensa ammuttiin alas. McCain mursi kätensä ja toisen jalkansa hypättyään koneestaan. Maassa järveen pudonnut McCain jäi vietnamilaisten vangiksi. McCainia kuulusteltiin ja kidutettiin, mutta kaltoinkohtelu lopetettiin, kun vietnamilaiset saivat kuulla hänen olevan tunnetun amiraalin poika. Propagandatarkoituksissa vietnamilaiset tarjoutuivat vapauttamaan McCainin, mutta hän kieltäytyi tarjouksesta, elleivät vietnamilaiset vapauttaisi muita vankejaan ensin. Väkivaltainen kaltoinkohtelu alkoi kieltäytymisen jälkeen uudestaan. Kidutuksen lisäksi punatautiin sairastunut McCain yritti turhaan itsemurhaa vankeutensa aikana. McCain vapautettiin lopulta viiden ja puolen vuoden vankeuden jälkeen[3] vuonna 1973.[4] Hän kärsi vankeutensa aikana saamistaan vammoista loppuelämänsä. Yhdysvalloissa McCainia oli ottamassa vastaan presidentti Richard Nixon ja vankeusvuosien aikana auto-onnettomuudessa vammautunut vaimo. Vuonna 1977 McCain alkoi tapailla Cindy Lou Hensleytä, jonka kanssa hän avioitui erottuaan ensimmäisestä vaimostaan vuonna 1980.[3]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongressiedustajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McCain päätti uransa laivastossa vuonna 1981, ja hänet valittiin Yhdysvaltain kongressiin Phoenixin kaupungista Arizonasta. McCain oli presidentti Ronald Reaganin tukijoita, ja hän kannatti Reaganin tiukkaa linjaa Neuvostoliittoa vastaan. McCain kannatti myös Nicaraguan vastavallankumouksellisten contra-liikkeen aseistamista.[3] Hän kuitenkin vastusti Yhdysvaltain osallistumista rauhanturvaoperaatioon Libanonissa, koska ei pitänyt tavoitteiden saavuttamista mahdollisena. Senaattiin hän oli ehdolla vuonna 1986 Barry Goldwaterin jäätyä eläkkeelle, ja hänet valittiin vapaaksi jääneelle paikalle. Hän piti puheen republikaanien vuoden 1988 puoluekokouksessa, jolloin lehdistö mainitsi hänet George H. W. Bushin mahdollisena varapresidenttiehdokkaana.lähde?

1980-luvun lopulla McCain liitettiin korruptioskandaaliin. Phoenixiläinen liikemies Charles Keating oli tukenut McCainin ja useiden muiden poliitikkojen vaalikampanjoita. 1980-luvun lopulla vallitsi rahoitusalan kriisi, joka kaatoi monet alan yritykset. Keatingin Lincoln Savings and Loan oli vaarassa joutua sääntelyviranomaisten tähtäimeen, ja Keating pyysi tukemiaan poliitikkoja päästämään yrityksensä helpolla. Pyynnön sai myös McCain, joka osallistui senaattorien ja sääntelyviranomaisten tapaamisiin. Myöhemmin Lincoln Savings and Loan kaatui, ja Keating tuomittiin petoksesta veronmaksajien menettäessä kahden miljardin dollarin edestä talletusvakuuksia. Senaatin eettinen toimikunta tutki McCainin ja neljän muun senaatin jäsenen toimintaa mutta vapautti kuitenkin lopulta McCainin epäilyistä.[5]

Syyskuussa 1999 McCain ilmoitti osallistuvansa republikaanipuolueen presidenttiehdokaskisaan. Hänen päävastustajansa oli puolueen suosikkiehdokkaana pidetty George W. Bush.[3] McCain sai aluksi merkittävän voiton New Hampshiren esivaaleissa[5] mutta jättäytyi pois kisasta kärsittyään huomattavan tappion esivaalien niin sanotun supertiistain aikana maaliskuussa vuonna 2000. Bush voitti sittemmin myös vuoden 2000 presidentinvaalit. McCain äänesti vaalien jälkeen esimerkiksi presidentin ajamia veroleikkauksia vastaan mutta tuki aluksi Afganistanin ja Irakin sotaa vastauksena syyskuun 11. päivän terroriteoille. Sodan pitkittyessä hän alkoi kuitenkin myös kritisoida presidentti Bushin ja puolustusministeri Donald Rumsfeldin sotapolitiikkaa.[3]

Yhdysvaltain presidentinvaalien 2008 ehdokkaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Senaattori McCain ja Alaskan kuvernööri Sarah Palin presidentinvaalien alla. Kuvassa myös puolisot Todd Palin ja Cindy McCain.
John McCainin kannatus presidentinvaaleissa 2008:
  John McCain
  Barack Obama

McCain ilmoitti virallisesti presidenttiehdokkuudestaan 25. huhtikuuta 2007. Vaikka häntä pidettiin vuonna 2007 ennakkosuosikkina, hän hävisi varainkeruussa Mitt Romneylle ja New Yorkin entiselle pormestarille Rudolph Giulianille[6]. Joulukuussa republikaanien esivaalien pääehdokkaat olivat tasoissa, ja heillä kaikilla oli joitakin heikkouksia, jotka vähensivät heidän suosiotaan puolueen peruskannattajien keskuudessa. McCainin kampanja lähti uuteen nousuun hänen saatuaan The Boston Globen, The Des Moines Registerin ja useiden muiden sanomalehtien sekä senaattori Joe Liebermanin kannatuksen.[7] Hän voitti Romneyn New Hampshiren esivaaleissa 8. tammikuuta ja nousi uudestaan kärkiehdokkaaksi.

McCainin ilmoitettiin valinneen Alaskan kuvernöörin Sarah Palinin varapresidenttiehdokkaakseen 29. elokuuta 2008. Palin oli ensimmäinen nainen republikaanien varapresidenttiehdokkaana.[8] 24. syyskuuta McCain ilmoitti keskeyttävänsä vaalikampanjansa, suositteli Barack Obamaa tekemään samoin ja ehdotti vaaliväittelyiden siirtämistä, jotta hän voisi toimia finanssikriisin selvittämisessä.[9] 1. lokakuuta hän äänesti 700 miljardin dollarin elvytyssuunnitelman puolesta[10]. Viimeisessä pääehdokkaitten väittelyssä 15. lokakuuta hän yritti ottaa etäisyyttä istuvaan presidentti Bushiin, vertasi Obaman verokantoja sosialismiin ja nosti ”putkimies-Joen” Obaman talouspolitiikkaan epäilevästi suhtautuvien amerikkalaisten pienyrittäjien vertauskuvaksi. McCain kielsi käyttämästä Jeremiah Wrightin lausuntoja Obamaa vastaan suunnatuissa mainoksissa, mutta Bill Ayers nostettiin säännöllisesti esille.[11]

Yhdysvaltain presidentinvaalissa 2008 McCain hävisi demokraattien Barack Obamalle valitsijamiehissä 365–173. Ääniä McCain sai 58 319 442 ja Obama 66 862 039.[12]

Jatko kongressiedustajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McCain puhuu senaatissa äänestettyään republikaanien terveydenhuoltoesitystä vastaan.

McCain valittiin uudelleen Yhdysvaltain kongressin senaattiin vuonna 2010. Epäonnistuneesta presidenttikampanjasta huolimatta häntä pidettiin edelleen yhtenä maan tunnetuimmista politiikoista. Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 2016 McCain kyseenalaisti republikaanien presidenttikisaan asettuneen Donald Trumpin soveltuvuuden ehdokkaaksi, ja Trump kyseenalaisti puolestaan McCainin maineen sotasankarina. McCain veti tukensa Trumpilta lokakuussa 2016.[3] Vuoden 2017 puolella McCain äänesti republikaanien ajamaa terveydenhuoltouudistus Obamacaren kaatamista vastaan.[5] McCain oli myös joidenkin demokraattien mukana vaatimassa komitean perustamista mahdollisten Trumpin presidentinvaalikampanjan Venäjän yhteyksien ja Venäjän vaaleihin sekaantumisen tutkimiseksi.[4] Heinäkuussa 2017 uutisoitiin McCainin saaneen aivokasvaimen.[3] Kasvain löydettiin McCainin vasemman silmän yläpuolella olleen verihyytymän kirurgisen poiston yhteydessä. Kasvain oli tyypiltään aggressiivinen glioblastooma.[4] McCain päätti lopettaa kasvaimen hoidon elokuussa 2018, ja hän kuoli vain päivää myöhemmin 25. elokuuta.[13]

Poliittisia kantoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McCain tuki Irakin sotaa 2003, mutta hän kehotti Yhdysvaltoja ryhtymään ”huomattaviin toimintatavan muutoksiin”, vaikkakin myös ”pysymään kurssissa”. Entisenä sotavankina hän esitteli vuonna 2005 lainmuutosesityksen (McCain Detainee Amendment), joka kielsi julman, epäinhimillisen ja alentavan kohtelun kaikkien puolustusministeriön ja CIA:n pitämien vankien kuulustelussa. Senaatti tuki esitystä äänin 90–9.[14] Allekirjoittaessaan lain presidentti Bush kuitenkin lisäsi lakiin presidentille lisäyksen oikeuttaa kidutus terrori-iskujen estämiseksi.[15] McCain uskoi, että Irakin sota on voitettu vuoteen 2013 mennessä ja suurin osa joukoista voidaan kotiuttaa.[16]

McCain vastusti abortteja, paitsi äärimmäisissä tapauksissa. Hänen ja senaattori Ted Kennedyn lakiesitys laittomien maahanmuuttajien ongelmaan armahduksen ja vierastyöläisten lukumäärän kasvattamisen myötä oli laajassa keskustelussa vuoden 2006 alussa.lähde?

McCain tuki ”älykkään suunnittelun” opetusta kouluissa[17] ja kantasolututkimuksen laillistamista aiemmasta vastustuksestaan huolimatta.[18]

Huolimatta kuulumisestaan republikaanien leiriin, McCain ja presidentti Trump olivat loppuun asti toistensa poliittisia vastustajia. Viime tekonaan McCain muun muassa ilmoitti, ettei presidentti Trump ole tervetullut hänen hautajaisiinsa.[19]

Kiistakysymys syntyperästä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McCain syntyi Yhdysvaltain hallussa olleella Panaman kanava-alueella John S. McCain, Jr:in ja Roberta Wrightin poikana. Hänen pyrkiessään ja viimein päästessään presidenttiehdokkaaksi syntyi kiistaa vaatimuksesta, että Yhdysvaltain presidentin on perustuslain II artiklan mukaan oltava syntyperäinen Yhdysvaltain kansalainen (natural-born citizen). Hänen vanhempansa olivat Yhdysvaltain kansalaisia, mutta vasta 4. elokuuta 1937, vuosi McCainin syntymän jälkeen, tuli voimaan laki, jonka mukaan Yhdysvaltain kansalaisen lapsi saa kansalaisuuden, joten McCain julistettiin taannehtivasti syntyperäiseksi Yhdysvaltain kansalaiseksi.[20]

Vaikkakin McCainin vastaehdokkaat sekä kongressi yksimielisellä päätöksellä julistivat McCainin sopivaksi presidentin virkaan, jotkin lain asiantuntijat myös epäilivät päätöstä.[21]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McCain erosi ensimmäisestä vaimostaan Carol Sheppistä vuonna 1980 ja meni naimisiin Cindy Hensleyn kanssa saman vuoden toukokuussa. Heille syntyi kolme lasta: Meghan (s. 1984), John Sidney IV (s. 1986) ja James (s. 1988). Vuonna 1991 he adoptoivat kolme kuukautta vanhan bangladeshilaisen orvon, joka nimettiin Bridgetiksi. Ensimmäisestä avioliitostaan McCainilla oli pojat Douglas (s. 1959) ja Andrew (s. 1962).lähde?

Julkaistuja kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Faith of My Fathers, Random House 1999, ISBN 0-375-50191-6
  • Worth the Fighting For, Random House 2002, ISBN 0-375-50542-3
  • Why Courage Matters: The Way to a Braver Life, Random House 2004, ISBN 1-4000-6030-3
  • Character Is Destiny: Inspiring Stories Every Young Person Should Know and Every Adult Should Remember, Random House 2005, ISBN 1-4000-6412-0
  • Hard Call: Great Decisions and the Extraordinary People Who Made Them, Hachette 2007, ISBN 978-0-446-58040-3
  • The Restless Wave: Good Times, Just Causes, Great Fights, and Other Appreciations, 2018 (yhdessä Mark Salterin kanssa). Simon & Schuster, ISBN 9781501178009

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Raisa Pöllänen: Senaattori John McCain on kuollut Yle Uutiset. 26.8.2018. Viitattu 26.8.2018.
  2. John McCain republikaanien presidenttiehdokkaaksi Helsingin Sanomat. 5.3.2008. Viitattu 12.10.2008. [vanhentunut linkki]
  3. a b c d e f g h Obituary: John McCain BBC News. BBC. Viitattu 26.8.2018. (englanniksi)
  4. a b c Sean Wilentz: John McCain Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.8.2018. (englanniksi)
  5. a b c Anthony Zurcher: The key moments in John McCain's life BBC News. BBC. Viitattu 26.8.2018. (englanniksi)
  6. McCain Lags in Income, but Excels in Spending The New York Times. 15.4.2007. Viitattu 9.12.2008.
  7. Tom Witosky: McCain sees resurgence in his run for president The Des Moines Register. 18.12.2007. Viitattu 9.12.2008. (englanniksi)
  8. McCain taps Alaska Gov. Palin as vice president pick 30.8.2008. CNN. Viitattu 10.12.2008. (englanniksi)
  9. Beth Fouhy: Obama rejects McCain call to delay debate The Times-Tribune. 24.9.2008. Viitattu 23.1.2009.
  10. Senate Passes Economic Rescue Package 2.10.2008. NY1 News. Viitattu 23.1.2009.
  11. Mykkänen, Pekka: Barack Obama parempi myös viimeisessä väittelyssä Helsingin Sanomat. 16.10.2008. Viitattu 24.1.2008.
  12. Election results The New York Times. Viitattu 26.8.2018. (englanniksi)
  13. US Senator John McCain dies aged 81 BBC News. BBC. Viitattu 26.8.2018. (englanniksi)
  14. U.S. Senate Roll Call Votes 109th Congress – 1st Session Yhdysvaltain senaatti. Viitattu 24.5.2007. (englanniksi)
  15. Bush, George W.: President's Statement on Signing of H.R. 2863 30.12.2005. Valkoinen talo. Viitattu 24.5.2007. (englanniksi)
  16. "Senator John McCain said he believes that the war in Iraq will be won and troops will be home by 2013: 'By January 2013, America has welcomed home most of the servicemen and women who have sacrificed terribly so that America might be secure in her freedom. The Iraq War has been won.'" Walshe, Shushannah: McCain Sets Goals for His Presidency 15.5.2008. Fox News. Viitattu 9.6.2008. (englanniksi)
  17. Karamargin, C. J.: McCain sounds like presidential hopeful 24.8.2005. AzStarNet. Viitattu 24.5.2007. (englanniksi)
  18. Allen, Jonathan: GOP hopefuls getting more time to weigh stem-cell vote 25.10.2005. Capitol Hill Publishing Corp. Viitattu 24.5.2007. (englanniksi)
  19. Nuutinen, Anna: John McCain piikitteli Trumpia vielä viime hetkilläänkin – vaimo Cindy: ”Hän kuoli kuten eli, omilla ehdoillaan” Ilta-Sanomat. 27.8.2018. Viitattu 27.8.2018.
  20. Aaron Blake: There was a very real ‘birther’ debate about John McCain The Washington Post. 2016. Viitattu 26.8.2018.
  21. Dobbs, Michael: McCain's Birth Abroad Stirs Legal Debate The Washington Post. 02.05.2008. Viitattu 13.12.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]