Kristillisdemokratia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kristillisdemokratia on polittinen näkemys, joka perustuu kansanvaltaan ja kristillisiin arvoihin. Kristillisdemokratia yhdistää liberaalin demokratian ja yksilön oikeuksien puolustamisen kristilliseen oikeudenmukaisuuden vaatimukseen. Kristillisdemokratiaa kannattavia pidetään yleisesti konservatiivisina, koska suuntauksen edustajat käyttävät Raamatun käskyjä ja kehotuksia ohjeinaan. Suomessa suuntausta edustavat kristillisdemokraatit.[1]

Poliittiset näkökulmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristillisdemokratian synty pohjautuu ajatuksiin siitä, että vähempiosaisten ja työväestön hyvinvoinnista on kristillisen etiikan mukaisesti pidettävä huolta ilman, että näiden alempien yhteiskuntaryhmien tarvitsee turvautua ateistiseen sosialismiin ja perinnevastaisuuteen. Tarkoituksena oli siis pitää työväestö ja alemmat yhteiskuntaluokat kristillisinä ja hyvinvoivina. Liike syntyikin vastapainoksi nousevalle marxistiselle työväen- ja ammattiyhdistysliikkeelle, mutta se on myös puolustanut vähempiosaisia kovaa kapitalismia (laissez-faire) vastaan.lähde?

Sosiaalipolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristillisdemokratia on ihmiskeskeinen ja korostaa elämänmyönteisesti yksittäisen ihmisen hyvinvointia. Se kuitenkin asettuu liberalistista individualismia vastaan ja on näin ollen yhteisöllisyyden korostamisessaan kommunitaristinen. Tärkeimmät aatteet ovat ihmisyyden, ihmisoikeuksien ja elämän korostaminen, sosiaalinen oikeudenmukaisuus sekä yhteisvastuullisuus.lähde?

Eri maissa kristillisdemokraattiset puolueet ja liikkeet tulkitsevat näitä aatteita omalla tavallaan ja pyrkivät niihin eri keinoin. Esimerkiksi yhteisöllisyyden pohjalta saatetaan vastustaa individualismia, kun taas toisessa maassa kristillisdemokraatit ihmisyyteen vetoamalla profiloituvat liberaaleihin korostaessaan yksilön oikeuksia ja vastuuta.lähde?

Kristillisdemokraatit saattavat toisessa maassa kannattaa valtiojohtoista sosiaalipolitiikkaa, kun taas toisaalla luotetaan paikalliseen yhteisvastuuseen, rajoitettuun hyvinvointivaltioon, hajautettuun hallintoon ja subsidiariteettiperiaatteeseen.lähde?

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvinvoinnin nimissä saattavat kristillisdemokraatit kannattaa toisessa maassa valtiojohtoista talouspolitiikkaa, kun taas toisessa maassa vastaava puolue vastustaa tätä yksilön vapauksien ja yrittämisen vapauden nimissä.lähde?

Ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joissain maissa kristillisdemokraatit ovat profiloituneet vihreänä puolueena korostaessaan ihmisen vastuuta luonnosta ja ympäristöstä.lähde?

Sijoittuminen poliittisella kentällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristillisdemokratiaa on vaikea asettaa suoraan perinteiselle oikeisto-vasemmisto-akselille. Varsinkin kun tämä vaihtelee maakohtaisesti ja riippuu eri kristillisdemokraattisten puolueiden painotuseroista. Saksan kristillisdemokraattinen unioni edustaa Sosiaalidemokraattisen puolueen vastapuolena keskustaoikeistoa ja konservatiiveja, kun taas Italiassa sittemmin hajonnut valtapuolue Democrazia Cristiana edusti keskustaa. Yksinkertaisesti jaettuna kristillisyyden, perinteiden ja arvojen kunnioittaminen sekä korostaminen edustaa puolueessa konservatiivisuutta eli eräänlaista oikeistolaisuutta, kun taas sosiaalipolitiikka sijoittuu vasemmiston kenttään. Yleisesti ottaen latinalaisessa Amerikassa kristillisdemokraatit ovat talous- ja sosiaaliasioissa vasemmistossa, kun taas eurooppalaiset sisarpuolueet kuuluvat näissä asioissa enemmänkin keskustaan ja keskustaoikeistoon.lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristillisdemokratian nimi juontuu Napoleon I ja Ranskan vallankumouksen väliseltä ajalta 1830–1848. Paavi Leo XIII täsmensi tämän ajan kristillisdemokratian merkityksen katolisen kirkon johtamaksi toiminnaksi yhteiskunnan jäsenten hyvinvointiin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi.[2]

Poliittisena liikkeenä kristillisdemokratia syntyi 1800-luvun keskivaiheilla Belgiassa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Hollannissa, Itävallassa ja Sveitsissä. Kristillidemokraattisten puolueiden syntyyn vaikuttivat sekä kulttuurisodat, että ateistisen sosialismin nousu.[3]

Vuonna 1891 ilmestyi katolisen kirkon yhteiskunnallisen opetuksen ja samalla kristillidemokratian kulmakivi, paavi Leo XIII:n Rerum novarum. Kiertokirjeessä kehotettiin sosiaaliseen vastuunottoon yhteiskunnan heikoimmista ryhmistä sekä esitettiin tarve kolmannelle vaihtoehdolle sosialismin ja kapitalismin välille.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 253. Toimittanut Kalevi Koukkunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1.
  2. Esa Erävalo: Yhteinen hyvä – Johdatus kristillisdemokratiaan, s. 18. Helsinki: Ajatushautomo Kompassi, 2018. ISBN 978-952-7289-03-7.
  3. a b Esa Erävalo: Yhteinen hyvä – Johdatus kristillisdemokratiaan, s. 20. Helsinki: Ajatushautomo Kompassi, 2018. ISBN 978-952-7289-03-7.
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.