Illiberaali demokratia
| Osa artikkelisarjaa |
| Valtiomuodot |
|---|
| Vallan lähde |
| Vallan ideologia |
| Vallan rakenne |
Illiberaali demokratia on hallintojärjestelmä, jossa vaalit voivat olla muodollisesti vapaat ja kilpailulliset, mutta jossa liberaalin demokratian perusominaisuudet, kuten riippumaton oikeuslaitos, lehdistönvapaus, sananvapaus ja yksilön oikeuksien suojelu, ovat heikennettyjä tai sivuutettuja.[1]
Demokratia ja liberalismi ovat usein kuuluneet yhteen. Esimodernit demokratiat eivät kuitenkaan olleet liberaaleja, ja toisaalta on ollut epädemokraattisia valtioita, jotka olivat kuitenkin liberaaleja.[1]
Illiberaalin demokratian käsitteen esitteli Fareed Zakaria vuonna 1997 artikkelissaan Foreign Affairs -lehteen. Hän käytti termiä kielteisessä merkityksessä. Alun perin illiberaalin demokratian käsitettä käytettiin tieteellisessä keskustelussa kuvaamaan 1970-luvulla alkaneen siirtymäkauden järjestelmiä, joissa demokratian muodolliset mekanismit oli otettu käyttöön ilman vankkaa liberalismin perinnettä ja yksilönvapauksien suojelua.[1] Zakaria antoi esimerkkeinä Perun, Palestiinan, Sierra Leonen, Slovakian, Pakistanin ja Filippiinit.[2]
Nykyaikana termiä on käyttänyt myönteisessä merkityksessä Unkarin pääministeri Viktor Orbán. Hänen mukaansa demokratian ei välttämättä tarvitse olla liberaali, vaan hänen kuvailemansa illiberaali ”kristillinen demokratia” korostaa liberaalin demokratian suosimien monikulttuurisuuden, maahanmuuttomyönteisyyden ja uudenaikaisen perhekäsityksen sijaan kristillisyyteen perustuvaa elämänmuotoa, ihmisarvoa, perhettä ja kansakuntaa.[1] Orbánin mukaan illiberaali demokratia ei kiellä liberalismin perusarvoja, kuten vapautta, mutta ei kuitenkaan nosta liberalismia valtiojärjestelmän keskeiseksi periaatteeksi.[2] Orbánin mukaan menestyviä mutta illiberaaleja maita ovat muun muassa Singapore, Kiina, Turkki ja Venäjä.[1]
Illiberaali demokratia on noussut esiin sen poliittisen muutoksen aikana, jossa perinteiset keskustavasemmistolaiset ja keskustaoikeistolaiset puolueet ovat menettäneet asemiaan populistisille ja nationalistisille liikkeille. Niihin kuuluvat poliittiset toimijat ovat perinteisiä puolueita vähemmän sitoutuneita liberaaleihin instituutioihin ja halukkaampia rajoittamaan riippumattomia vallanrajoitteita, median vapautta ja oikeuslaitoksen itsenäisyyttä.[1]
Joidenkin tutkijoiden mukaan illiberaalin demokratian vaara on siinä, että se heikentää demokratian sisältöä tai toimii siirtymävaiheena autoritaarisuuteen, koska oikeudelliset ja institutionaaliset turvat ovat puutteellisia tai alisteisia poliittiselle vallalle.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Teivo Teivainen: Fujimorin Peru, ISBN 951-578-648-7
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Krastev, Ivan: Eastern Europe's Illiberal Revolution Foreign Affairs. 5/6 2018. Council on Foreign Relations. Viitattu 10.11.2018. (englanniksi)