Nukkevaltio

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Nukkehallitus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


Valtiomuodot

Tämä artikkeli on osa
Politiikka-luokkaa

muokkaa
Neuvostoliitto solmi 1939 Andrei Ždanovin, Kliment Vorošilovin, Josif Stalinin ja Vjatšeslav Molotovin (kirjoittaa) johdolla perustamansa ”Suomen kansanhallituksen” pääministerin O. W. Kuusisen (kuvassa oikealla) kanssa sopimuksen.

Nukkevaltio on valtio, joka on näennäisesti itsenäinen, mutta joka tosi asiassa on riippuvainen ulkoisista valtioista tai ulkoisesta valtiosta.[1] Nukkevaltio on nimellisesti suvereeninen valtio, mutta sen tosiasiallinen määräysvalta on ulkoisen vallan alaisuudessa johtuen yleensä taloudellisista intresseistä.[2]

Nukkevaltio säilyttää itsenäisen valtion ulkokuoren kuten valtion nimen, lipun, kansallislaulun, perustuslain, lait ja moton, mutta todellisuudessa se on valtio, joka on toisen valtion elin , joka on luonut sen tai tukee kyseisen valtion hallitusta[3]. Nukkevaltioita ei ole tunnustettu kansainvälisen oikeuden mukaan laillisiksi valtioksi[4] .[5]

Terminologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiajalla oli olemassa vasallilvaltioita, jotka perustuivat valtakunnan hallinnon siirtämiseen kuninkaalta alemman luokan aatelismiehille. Kun Westfalenin rauhassa vuodelta 1648 perustettiin idea kansakunnasta, jossa itsemääräämisoikeus perustui enemmän maassa asuvien ihmisten näkökulmasta kuin aateliston jotka olivat lähinnä maanomistajia. Tämä termi on metafora, joka vertaa valtiota tai hallitusta nukkeen jota hallitaan ulkopuolelta nukketeatterin muodossa käyttäen naruja[6] Ensimmäinen käytetty käsite "nukkehallitukselle" on vuodelta 1884, viitaten Egyptin kediivikuntaan joka oli aluksi Ottomaani valtakunnan ja myöhemmin Brittiläisen imperiumin vaikutuspiirissä.[7]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marek, Krystyna (1954). Identity and Continuity of States in Public International Law. Library Droz, 178. ISBN 9782600040440. 
  2. McNeely, Connie L. (1995). Constructing the Nation-state: International Organization and Prescriptive Action. Greenwood Publishing Group, 61. ISBN 978-0-313-29398-6. Viitattu 13 .syyskuuta 2017. 
  3. Raič, David (2002). Statehood and the Law of Self-Determination. Kluwer Law International, 81. ISBN 90-411-1890-X. Viitattu 13 .syyskuuta 2017. 
  4. Raič, David (2002). Statehood and the Law of Self-Determination. Kluwer Law International, 81. ISBN 90-411-1890-X. Viitattu 13 .syyskuuta 2017. 
  5. Lemkin, Raphael (2008). Axis Rule in Occupied Europe: Laws of Occupation, Analysis of Government, Proposals for Redress. The Lawbook Exchange, Ltd., 11. ISBN 978-1-58477-901-8. Viitattu 13 .syyskuuta 2017. 
  6. Shapiro, Stephen (2003). Ultra Hush-hush. Annick Press, 38. ISBN 1-55037-778-7. 
  7. puppet (n.) Viitattu 1. kesäkuuta 2014.
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

|}