Donetskin kansantasavalta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Donetskin kansantasavalta
Донецкая народная республика
Donetskaja narodnaja respublika
lippu vaakuna

DNR:n hallitsemat alueet tummanvihreällä.
DNR:n hallitsemat alueet tummanvihreällä.

Valtiomuoto Venäjän nukkevaltio
Valtionpäämies Denis Pušilin
Pääkaupunki Donetsk
Väkiluku (2019) 2 220 500[1] (sijalla -)
Viralliset kielet venäjä, ukraina[2]
Valuutta Venäjän rupla (RUB)
Aikavyöhyke UTC+3
Itsenäisyys
– julistus
– kansanäänestys

7. huhtikuuta 2014
12. toukokuuta 2014[3]
Lyhenne DNR

Donetskin kansantasavalta[3][4] (ven. Донецкая народная республика, Donetskaja Narodnaja Respublika, lyhenne DNR) on vuonna 2014 perustettu Venäjä-mielinen separatistiorganisaatio, joka hallitsee sotilaallisesti Itä-Ukrainan Donetskin alueen kaakkoisosia ja katsoo olevansa itsenäinen valtio. Aluetta ei pidetä yleisesti itsenäisenä vaan sen arvioidaan pysyvän pystyssä niin taloudellisesti kuin sotilaallisesti vain Venäjän tuella.[5] Kaukasian turvallisuuspolitiikkaa tutkivan Svante Cornellin mukaan ”Donetskin kansantasavalta on puhtaasti Venäjän salaisten palvelujen luomus”.[6]

Donetskin kansantasavallan naapurina on vastaava Luhanskin kansantasavalta. Ne muodostivat yhdessä vuoteen 2015 saakka Kansantasavaltojen liitto Novorossijan.

Venäjä tunnusti Donetskin kansantasavallan itsenäisyyden 21. helmikuuta 2022.[7] ns. tasavalta lakkasi, kun Venäjä liitti laittomasti sen kolmen muun alueen tapaan osaksi Venäjää syksyllä 2022.

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donetskin kansantasavalta julistettiin perustetuksi aseellisten Venäjä-mielisten separatistijoukkojen ja sotilaiden käynnistämien levottomuuksien aikana 7. huhtikuuta 2014.[8][3] Aktivistit miehittivät tuolloin Ukrainan aluehallinnon rakennuksia ja Donetskin kaupungintaloa sekä muita alueen kaupunkeja. Itsenäistymisestä järjestettiin pikaiset kansanäänestykset 11. toukokuuta 2014.[3][9] Näitä äänestyksiä eivät ulkopuoliset tahot tai valtiot ole tunnustaneet. Ukrainan oikeuslaitos piti yhteisöä terroristijärjestönä.[10][11]

Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat allekirjoittivat 24. toukokuuta 2014 sopimuksen ”Novorossijan liittovaltion” perustamisesta.[3] Euroopan unioni asetti kansantasavallan laittomuuksien takia pakotelistalleen heinäkuussa 2014.[3]

Donetskin kansantasavaltaa johtivat aluksi Venäjän federaatiosta tulleet komentajat: sotilaskomentajana kapinallisalueen ”puolustusministeri” Igor Girkin[12] ja ”pääministerinä” moskovalainen Aleksandr Borodai, mutta nämä vetäytyivät kapinallisryhmien johdosta loppukesällä 2014. Girkinin seuraajaksi tuli ukrainalaissyntyinen Aleksandr Zahartšenko.[8] Borodain seuraajaksi asetettiin kapinallisalue Transnistrian tiedustelupalvelun MGB:n johtajana toiminut Vladimir Antjufejev,[6][3] ja Borodai siirtyi varapääministeriksi.

Donetskin kansantasavallassa järjestettiin parlamenttivaalit marraskuun alussa 2014. Kansainvälinen yhteisöselvennä piti vaaleja laittomina, mutta Venäjä oli etukäteen ilmoittanut kunnioittavansa vaalitulosta.[11] Venäjä ei kuitenkaan sittemmin vahvistanut tukeaan vaalitulokselle. Listavaaleissa muiden kuin Moskovalle suosiollisten ryhmittymien ehdokkaiden asettaminen ehdolle oli estetty.[13] Selväksi voittajaksi raportoitiin pääministeri Zahartšenkon lista, ja Zahartšenko itse nimitettiin separatistialueen ”valtionpäämieheksi” 4. marraskuuta 2014.lähde?

Sodankäyntiä ja tulitaukoyrityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Itä-Ukrainan kriisi
Donetskin kansantasavalta: Voitonpäivä 9. toukokuuta 2016

Kansantasavallan alueella on ollut ainakin osittainen sotatila, sotilashallinto.[14] ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan satunnaisia tuomioita on annettu erilaisissa separatistien tilapäisissä ja sotilastuomioistuissa.[15] Läntisissä tiedotusvälineissä Itä-Ukrainan separatistisia kansantasavaltoja on luonnehdittu Moskovan ohjauksessa oleviksi nukkehallinnoiksi.[13][16]

Sotatoimia aluksi johtanut entinen Venäjän asevoimien sotilastiedustelun eversti Girkin[17] arvioi marraskuussa, että alueella ei olisi syttynyt sotaa ilman hänen kokoamiensa joukkojen myötävaikutusta, vaan Itä-Ukrainan kriisi olisi kuivunut kokoon.[18]

Zahartšenko kertoi jo elokuun 2014 lopulla separatistien riveissä taistelevan 3 000–4 000 sotilasta Venäjältä, ja lisäksi oli paljon ”lomaansa veljiensä rinnalla viettäviä”, Venäjältä ”Donbassin vapauden” puolesta taistelemaan tulleita sotilaita.[17] Venäjän sotilaiden ja aseiden osallisuutta konfliktiin pidetään lännessä yleisesti tosiasiana. Venäjä on jatkuvasti kiistänyt tämän ja vaatinut todisteiden esittämistä, joita viralliset tahot eivät ole konkreettisessa muodossa toimittaneet.[19]

Minskin tulitaukosopimuksessa sovittiin 5. syyskuuta 2014, että Ukraina myöntää osittaisen itsehallinnon Ukrainan itäosien tuolloisille separatistisalueille.[14] Tulitaukosopimusta rikottiin jatkuvasti eikä autonomia edennyt.

Seuraavasta tulitauosta sovittiin Minskissä Ukrainan, Saksan, Ranskan ja Venäjän kesken helmikuussa 2015, ja sen piti astua voimaan 15. helmikuuta 2015.[20] Tätäkin tulitaukoa rikottiin välittömästi, ja Venäjän tukemat separatistit valtasivat Ukrainalta sen hallussa olleen Debaltseven seudun.[21]

21. helmikuuta 2022 Venäjä tunnusti Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat itsenäisiksi.[22] Samana päivänä solmittu YYA-sopimus kansantasavaltojen ja Venäjän välillä mahdollistaa myös sotilaallisen avun tasavalloille. Kolme päivää myöhemmin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Toiminta ja edustautuminen Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johan Bäckman ilmoitti blogissaan heinäkuussa 2014, että Suomeen on perustettu Donetskin kansantasavallan diplomaattiedustusto Donetskin kansantasavallan korkeimman neuvoston 16. heinäkuuta 2014 antamalla valtakirjalla.[23] Johan Bäckman toimi edustuston johtajana ja sen lehdistösihteerinä porilainen kunnallispoliitikko Evgenia Hildén-Järvenperä. SDP, jonka nimissä Evgenia Hildén-Järvenperä toimii poliitikkona, sanoutui irti hänen käsityksistään.[24] Suomen ulkoministeriön Moskovan-suurlähetystön mukaan ”Donetskin kansantasavaltaa” ei ole olemassa Suomen tunnustamana valtiona, eikä sillä voi olla suurlähetystöä tai muuta virallista edustustoa Suomessa. Suurlähetystön mukaan myöskään YK, EU tai ETYJ eivät tunnusta Itä-Ukrainan separatistisia ryhmiä valtioksi.[25]

Kesällä 2014 edustusto ilmoitti tarvitsevansa taistelijoita, sairaanhoitajia, lääkäreitä, kokkeja ja autonkuljettajia ”Novorossijan antifasistiselle kansanrintamalle”.[26] Bäckman ilmoitti blogissaan heinäkuussa 2015 suomalaisten vapaaehtoisten saapuneen Donbassiin, jossa he liittyvät Donetskin kansantasavallan kansanarmeijaan.[27]

Edustusto ilmoitti lähettäneensä Suomen kansanedustajille tiedonannon, johon sisältyy luottamuksellinen kirje ja Matti Rossin kirja Raunioista nousee Donbass. Edustuston mukaan tietopaketissa käsitellään Donbassin humanitaarista tilannetta ja kehotetaan Suomea noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia ja lopettamaan aseiden vienti Ukrainan armeijalle. Lisäksi kirjeessä Suomea kehotetaan luopumaan edustuston mukaan kansainvälisen oikeuden vastaisesta ja hyödyttömästä (Venäjän) pakoterintamasta, jolla ei ole YK:n hyväksyntää.[28]

Suomalaisen Janus Putkosen rooli on merkittävä Donetskin kansantasavallassa. Aiemmin Suomessa Verkkomedia-nimistä vastamediaa pyörittänyt Putkonen johtaa Donetskissa kapinallisalueen lehdistökeskusta ja uutistoimistoa, jonka kautta kulkevat yhteydet suurten kansainvälisten medioiden ja kapinallisten välillä.[29]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Donetsk oblast Internet Encyclopedia of Ukraine. Viitattu 17.7.2022. (englanniksi)
  2. Donetsk proclaims itself parliamentary republic with two official languages kyivpost.com. Viitattu 15. heinäkuuta 2018.
  3. a b c d e f g Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 810/2014, annettu 25 päivänä heinäkuuta 2014, Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta Euroopan unionin virallinen lehti. 25.7.2014. eur-lex.europa.eu. Viitattu 19.2.2015.
  4. Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/240, annettu 9 päivänä helmikuuta 2015, Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta (esimerkki helmikuun 2015 EU-lainsäädännöstä suomeksi, josta käy ilmi "Donetskin kansantasavallan" ja "Luhanskin kansantasavallan" kirjoittaminen heittomerkeissä, samoin näiden separatistijärjestöjen "virkamiesten" näennäisasema kansainvälisen lainsäädännön silmin) Euroopan unionin virallinen lehti. 16.2.2015. eur-lex.europa.eu. Viitattu 19.2.2015.
  5. Itä-Ukrainan “kansantasavallat“ ovat Venäjän performanssi – lue, miksi ne ovat Putinille niin tärkeitä Yle Uutiset. 22.2.2022. Viitattu 29.3.2022.
  6. a b Toivo Martikainen (2014): Venäjän pelinappulat (Arkistoitu – Internet Archive) (Lainaus tukholmalaiselta tutkimusjohtaja Svante Cornellilta). ulkopolitiikka.fi, viitattu 18.2.2015
  7. Janne Soisalon-Soininen: Putin tunnusti Donetskin ja Luhanskin alueiden itsenäisyyden, lähettää Venäjän joukkoja Itä-Ukrainaan – Niinistö: ”Rikkoo vakavasti Minskin sopimuksia” Talouselämä. Viitattu 22.2.2022.
  8. a b Yhden miehen vaalikilpa 30.10.2014. hs.fi. Arkistoitu 4.11.2014. Viitattu 5.11.2014.
  9. Referendum Kolomoiskogo sobral 2,5 mil. žitelei Donbassa Selite=; vastatoimi "separatistien/Venäjämielisten kansanäänestykselle" (venäjäksi) (ukrinform.ua)
  10. Samoproholešeni respubliky u Donetski ta Luhanski oblastjah kvalifikovano jak terorystytšni orhanizatsiji (Ukrainan valtionsyyttäjä (yleisen syyttäjä) vahvistaa Donetskin ja Luhanskin "kansantasavaltojen" olevan terroristiorganisaatioita) 16.05.2014. Ukrainan valtionsyyttäjä, gp.gov.ua. Viitattu 24.2.2015. (ukrainaksi)
  11. a b Helsingin Sanomat,30.10.2014,s. A31
  12. Ukraine crisis: What is Novorossiya role? bbc.com, viitattu 18.2.2015 (englanniksi)
  13. a b Aleh Luhn: Is Eastern Ukraine Becoming a People’s Republic or Puppet State? 7.11.2014. thenation.com. Viitattu 26.11.2014. (englanniksi)
  14. a b A. E. Kramer: Rebels in Eastern Ukraine Dream of Reviving Soviet Heyday 4.10.2014. nytimes.com. Viitattu 26.11.2014. (englanniksi)
  15. Amnesty International: Document - Ukraine: Summary killings during the conflict in eastern Ukraine amnesty.org. Arkistoitu 28.10.2014. Viitattu 26.11.2014. (englanniksi)
  16. Russia’s ‘deescalation’ in Ukraine doesn’t warrant the lifting of sanctions 6.10.2014. washingtonpost.com. Viitattu 26.11.2014. (englanniksi)
  17. a b Ukraine crisis: Key players in eastern unrest 28.8.2014. bbc.com. Viitattu 26.11.2014. (englanniksi)
  18. Helsingin Sanomat 22.11.2014, s. B3.
  19. Lavrov vaati todisteita Venäjän joukoista Ukrainassa: Kukaan ei tahdo esittää faktoja MTV.fi Uutiset 21.1.2015
  20. Minskissä sovittu tulitauko voimaan Ukrainassa Yle. Viitattu 15.2.2015.
  21. Embattled Ukraine town falls to rebels as troops retreat CBS News 18.2.2015
  22. Putin allekirjoitti asetuksen Itä-Ukrainan kapinallisalueiden tunnustamiseksi – "Ukrainan liittyminen Natoon olisi suora uhka Venäjän turvallisuudelle" Yle Uutiset. 21.2.2022. Viitattu 23.2.2022.
  23. Johan Bäckman: Donetskin kansantasavallan edustuston tiedote no. 2 / 2014 Johan Bäckmanin blogi. blogspot.fi. 18.7.2014. Viitattu 24.7.2015.
  24. Antti Laakso: SDP tekee jyrkän pesäeron porilaispoliitikon Itä-Ukraina-sympatioihin Yle, Uutiset, Politiikka. 28.7.2014. Oy Yleisradio Ab. Viitattu 24.7.2015.
  25. "Donetskin kansantasavallan” edustautuminen Suomessa on vailla pohjaa Suomen suurlähetystö, Moskova, Suomen pääkonsulaatti, Pietari. 13.5.2015. Suomen ulkoasiainministeriö. Viitattu 24.7.2015. (venäjäksi)(suomeksi)(ruotsiksi)
  26. Dosentti Bäckmanin edustusto: ”Tarvitsemme taistelijoita” Satakunnan Kansa. 18.8.2014. Satakunnan Kansa. Arkistoitu 24.7.2015. Viitattu 24.7.2015.
  27. Johan Bäckman: Suomalaiset vapaaehtoiset saapuneet Donbassiin Johan Bäckmanin blogi, blogspot.fi. 17.7.2015. Viitattu 24.7.2015.
  28. DNR:n edustuston tiedonanto kansanedustajille "Donetskin kansantasavallan" "virallinen edustusto" Suomessa. Viitattu 24.7.2015.
  29. Toivonen, Janne: Suomalainen "infosoturi" Janus Putkonen nousi Ukrainan kapinallismedian johtohahmoksi Yle Uutiset Kotimaa. 31.10.2015. Yleisradio Oy. Viitattu 20.6.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]