Donetskin kansantasavalta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Donetskin kansantasavalta
Донецкая народная республика
(Donetskaja narodnaja respublika)
Donetskin kansantasavallan lippu Donetskin kansantasavallan vaakuna (Donetsin Rusj)
lippu vaakuna

Donetskin alue ja Donetsk Itä-Ukrainassa. "Donetskin kansantasavalta" hallitsee vain sen kaakkoisosaa.

(valtion)päämies Aleksandr Zahartšenko

Viralliset kielet venäjä, ukrainalähde?

Itsenäisyys
julistus
kansanäänestys

7. huhtikuuta 2014 (julistautuminen)
12. toukokuuta 2014 (itsenäistymisjulistus)[1]

Lyhenne DNR


Donetskin kansantasavalta[1][2] (ven. Донецкая народная республика, Donetskaja Narodnaja Respublika) on vuonna 2014 perustettu Venäjä-mielinen, separatistiorganisaatio, joka hallitsee sotilaallisesti Itä-Ukrainan Donetskin alueen kaakkoisosia. Yhteisön tai kansantasavallan alueellista itsenäisyyttä ei ole mikään kansainvälisesti tunnustettu valtio hyväksynyt. Kaukaasian turvallisuuspolitiikkaa tutkivan Svante Cornellin mukaan "Donetskin kansantasavalta on puhtaasti Venäjän salaisten palvelujen luomus".[3]

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donetskin kansantasavalta julistettiin perustetuksi aseellisten Venäjä-mielisten separatistijoukkojen ja sotilaiden käynnistämien levottomuuksien aikana 7. huhtikuuta 2014.[4][1] Aktivistit miehittivät tuolloin Ukrainan aluehallinnon rakennuksia ja Donetskin kaupungintaloa sekä muita alueen kaupunkeja. Itsenäistymisestä järjestettiin pikaiset kansanäänestykset 11. toukokuuta 2014.[1][5]. Näitä äänestyksiä eivät ulkopuoliset tahot tai valtiot ole tunnustaneet. Ukrainan oikeuslaitos piti yhteisöä terroristijärjestönä.[6][7]

24. toukokuuta 2014 Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat allekirjoittivat sopimuksen "Novorossijan liittovaltion” perustamisesta.[1] Euroopan unioni asetti kansantasavallan laittomuuksien takia pakotelistalleen heinäkuussa 2014.[1]

Donetskin kansantasavaltaa johtivat aluksi Venäjän federaatiosta tulleet komentajat: sotilaskomentajana kapinallisalueen "puolustusministeri" Igor Girkin[8] ja "pääministerinä" moskovalainen Aleksandr Borodai, mutta nämä vetäytyivät kapinallisryhmien johdosta loppukesällä 2014. Girkinin seuraajaksi tuli ukrainalaissyntyinen Aleksandr Zahartšenko.[4] Borodain seuraajaksi asetettiin kapinallisalue Transnistrian tiedustelupalvelun MGB:n johtajana toiminut Vladimir Antjufejev,[3][1] ja Borodai siirtyi varapääministeriksi.

Donetskin kansantasavallassa järjestettiin parlamenttivaalit marraskuun alussa 2014. Kansainvälinen yhteisöselvennä piti vaaleja laittomina, mutta Venäjä oli etukäteen ilmoittanut kunnioittavansa vaalitulosta.[7] Venäjä ei kuitenkaan sittemmin vahvistanut tukeaan vaalitulokselle. Listavaaleissa muiden kuin Moskovalle suosiollisen kahden ryhmittyminen ehdokkaiden asettaminen ehdolle oli estetty.[9] Selväksi voittajaksi raportoitiin pääministeri Aleksandr Zahartšenkon lista, ja Zahartšenko itse nimitettiin kansantasavallan valtionpäämieheksi 4.11.2014.lähde?

Sodankäyntiä ja tulitaukoyrityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Itä-Ukrainan kriisi

Kansantasavallan alueella on ollut ainakin osittainen sotatila, sotilashallinto.[10] ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan satunnaisia tuomioita on annettu erilaisissa separatistien tilapäisissä ja sotilastuomioistuissa.[11] Läntisissä tiedotusvälineissä Itä-Ukrainan separatistisia kansantasavaltoja on joskuskenen mukaan? luonnehdittu Moskovan ohjauksessa oleviksi nukkehallinnoiksi.[9][12]

Sotatoimia aluksi johtanut Girkin, entinen Venäjän asevoimien sotilastiedustelun eversti,[13] arvioi marraskuussa, että alueella ei olisi syttynyt sotaa ilman hänen kokoamiensa joukkojen myötävaikutusta, vaan Itä-Ukrainan kriisi olisi kuivunut kokoon.[14]

Zahartšenko kertoi jo elokuun 2014 lopulla separatistien riveissä taistelevan 3 000–4 000 sotilasta Venäjältä, ja lisäksi oli paljon "lomaansa veljiensä rinnalla viettäviä", Venäjältä "Donbassin vapauden" puolesta taistelemaan tulleita sotilaita.[13] Venäjän sotilaiden ja aseiden osallisuutta konfliktiin pidetään lännessä yleisesti tosiasiana. Venäjä on jatkuvasti kiistänyt tämän ja vaatinut todisteiden esittämistä, joita viralliset tahot eivät ole konkreettisessa muodossa toimittaneet.[15]

Minskin tulitaukosopimuksessa sovittiin 5. syyskuuta 2014, että Ukraina myöntää osittaisen itsehallinnon Ukrainan itäosien tuolloisille separatistisalueille.[10] Tulitaukosopimusta rikottiin jatkuvasti eikä autonomia edennyt.

Seuraavasta tulitauosta sovittiin Minskissä Ukrainan, Saksan, Ranskan ja Venäjän kesken helmikuussa 2015, ja sen piti astua voimaan 15. helmikuuta 2015.[16] Tätäkin tulitaukoa rikottiin välittömästi, ja Venäjän tukemat separatistit valtasivat Ukrainalta sen hallussa olleen Debaltseven seudun.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 810/2014, annettu 25 päivänä heinäkuuta 2014, Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta Euroopan unionin virallinen lehti. 25.7.2014. eur-lex.europa.eu. Viitattu 19.2.2015.
  2. Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/240, annettu 9 päivänä helmikuuta 2015, Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta (esimerkki helmikuun 2015 EU-lainsäädännöstä suomeksi, josta käy ilmi "Donetskin kansantasavallan" ja "Luhanskin kansantasavallan" kirjoittaminen heittomerkeissä, samoin näiden separatistijärjestöjen "virkamiesten" näennäisasema kansainvälisen lainsäädännön silmin) Euroopan unionin virallinen lehti. 16.2.2015. eur-lex.europa.eu. Viitattu 19.2.2015.
  3. a b Toivo Martikainen (2014): Venäjän pelinappulat (Lainaus tukholmalaiselta tutkimusjohtaja Svante Cornellilta). ulkopolitiikka.fi, viitattu 18.2.2015
  4. a b Yhden miehen vaalikilpa 30.10.2014. hs.fi. Viitattu 5.11.2014.
  5. Referendum Kolomoiskogo sobral 2,5 mil. žitelei Donbassa Selite=; vastatoimi "separatistien/Venäjämielisten kansanäänestykselle" (venäjäksi) (ukrinform.ua)
  6. Samoproholešeni respubliky u Donetski ta Luhanski oblastjah kvalifikovano jak terorystytšni orhanizatsiji (Ukrainan valtionsyyttäjä (yleisen syyttäjä) vahvistaa Donetskin ja Luhanskin "kansantasavaltojen" olevan terroristiorganisaatioita) 16.05.2014. Ukrainan valtionsyyttäjä, gp.gov.ua. Viitattu 24.2.2015. (ukrainaksi)
  7. a b Helsingin Sanomat,30.10.2014,s. A31
  8. Ukraine crisis: What is Novorossiya role? bbc.com, viitattu 18.2.2015 (englanniksi)
  9. a b Aleh Luhn: Is Eastern Ukraine Becoming a People’s Republic or Puppet State? 7.11.2014. thenation.com. Viitattu 26.11.2014. (englanniksi)
  10. a b A. E. Kramer: Rebels in Eastern Ukraine Dream of Reviving Soviet Heyday 4.10.2014. nytimes.com. Viitattu 26.11.2014. (englanniksi)
  11. Amnesty International: Document - Ukraine: Summary killings during the conflict in eastern Ukraine amnesty.org. Viitattu 26.11.2014. (englanniksi)
  12. Russia’s ‘deescalation’ in Ukraine doesn’t warrant the lifting of sanctions 6.10.2014. washingtonpost.com. Viitattu 26.11.2014. (englanniksi)
  13. a b Ukraine crisis: Key players in eastern unrest 28.8.2014. bbc.com. Viitattu 26.11.2014. (englanniksi)
  14. Helsingin Sanomat 22.11.2014, s. B3.
  15. Lavrov vaati todisteita Venäjän joukoista Ukrainassa: Kukaan ei tahdo esittää faktoja MTV.fi Uutiset 21.1.2015
  16. Minskissä sovittu tulitauko voimaan Ukrainassa Yle. Viitattu 15.2.2015.
  17. Embattled Ukraine town falls to rebels as troops retreat CBS News 18.2.2015

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]