Maailmanhallitus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Maailmanhallitus on käsite, jolla kuvataan maailmanlaajuista valtiota, joka kattaisi koko ihmiskunnan.[1] Siitä, miten maailmanhallitus käytännössä toteutettaisiin, on vaihtelevia mielipiteitä. Yksi perinteinen ajatus on väkipakolla luotu imperiumi, jolla olisi maailmanherruus. Toinen taas on rauhanomaisesti luotu valtio sopimuksien kautta. Tämänhetkisessä tilanteessa ei ole maailmanlaajuista toimeenpanevaa hallitusta, lainsäädäntöä, oikeuslaitosta, armeijaa, poliisia tai perustuslakia, jolla olisi toimivaltaa koko planeetalla. Yhdistyneet kansakunnat on enimmäkseen neuvonantajan asemassa ja sen todettu tarkoitus on edistää olemassa olevaa valtioidenvälistä yhteistyötä.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idea maailmanhallituksesta on ollut esillä historian alkuhämäristä saakka. Pronssikauden Egyptin kuninkaiden tarkoituksena oli hallita ”kaikkea minkä ympäri aurinko kiertää” ja Mesopotamian kuninkailla ”kaikkea auringonnoususta auringonlaskuun”.

Dante Alighieri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksissaan De Monarchia (n. 1312–1313) ja Convivo (n. 1309) italialainen Dante ehdotti ajatusta maailmanhallituksesta. De Monarchia käsittelee aikakauden politiikkaa ja hän kannatti valtion ja kirkon hallinnon erottamista ehdottamassaan universaalissa valtiossa (super omnes in tempore). Hän myös ehdotti kirjassaan yhtenäistä lainsäädäntöä niissä asioissa, jotka ”ovat yhteisiä kaikille ihmisille ja millä on merkitystä kaikille ihmisille(secundum sua comunia, que omnibus competunt). Teoksessaan Convivo hän ehdottaa yhtenäistä maailmanhallintoa:

Koko maapallo ja kaikki mitä ihmiskunnalle on omistuksessa pitäisi olla Monarkiassa, millä tarkoitan yhtä ruhtinaskuntaa, jolla on yksi prinssi ja kuka omistettuaan kaiken on kykenemätön haluamaan mitään muuta. Hän pitäisi kuninkaat tyytyväisinä omien kuningaskuntien rajojen sisällä ja pitäisi ne rauhassa, milloin kaupungit voisivat levätä. Tämän rauhan avulla yhteisöt tulisivat rakastamaan toisiaan ja tämän rakkauden kautta kaikille kotitalouksille hankittaisiin heidän tarpeensa. Kun tämä olisi toteutettu se toisi ihmisille onnea, jota varten hän on syntynyt.

– Dante Alighieri Convivo, s. 155–156. . [2]

Alkuperäinen italiankielinen lainaus:

tutta la terra, e quanto a l’umana generazione a possedere è dato, esser Monarchia, cioè uno solo principato, e uno prencipe avere, lo quale, tutto possedendo e più desiderare non possendo, li regi tegna contenti ne li termini de li regni, si che pace intra loro sia, ne la quale si posino le cittadi, e in questa posa le vicinanze s’amino, in questo amore le case prendano ogni loro bisogno, il quale preso, l’uomo viva felicemente; ch’è quello per che esso è nato (4.4.4—5)

– Dante Alighieri Convivo, s. 155–156. [3]

Francisco de Vitoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi kansainvälisen oikeuden edelläkävijöistä, espanjalainen Francisco de Vitoria (1483–1546), jota pidetään yhtenä globaalin poliittisen filosofian perustajista, kehitteli ideaa maailman tasavallasta (res publica totius orbis). Tämä tapahtui aikana, jolloin Salamancan yliopistossa tutkittiin paljon ajatuksia ihmisoikeuksista, kansainvälisestä oikeudesta ja varhaisia kansataloustieteen perusteita pohjautuen Espanjan imperiumin kokemuksiin.

Immanuel Kant[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ikuiseen rauhaan

Immanuel Kant kirjoitti esseen Ikuiseen rauhaan (1795), missä hän kertoo kolme perusvaatimusta ihmistoiminnan järjestämiseen niin, että nykyiset ja tulevat sodat saataisiin pysyvästi estettyä.

Maailmankommunismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Maailmankommunismi

Maailmankommunistien pitkäaikainen tavoite on luoda valtioton kommunistinen yhteiskunta, mikä korvaisi minkä tahansa hallituksen tarpeen. Monet antikommunistit (etenkin kylmän sodan aikana) ovat pitäneet tätä naiivina ajatuksena, sillä heidän mukaansa maailmanvallankumous (jotka kansainväliset kommunistit usein ajavat) johtaisi käytännössä totalitaarisen valtio tai valtioiden liittouman maailmanherruuteen. Myös sosialidemokraattien piirissä esitettiin maailmanhallitusta 1900-luvun alussa.[4]

Kansainvälisen kommunismin suosion lakipiste oli ensimmäisen maailmansodan lopusta aina 1950-luvulle ennen Kiinan ja Neuvostoliiton välirikkoa.

Natsi-Saksa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natsi-Saksaa vuosia 1933–1945 hallinneella kansallissosialistisella puolueella oli visio maailmanhallinnon perustamiselle, mikä toisi koko maailman kolmannen valtakunnan hegemonian alaisuuteen.[5] Puolue alkoi nakertaa ensimmäisen maailmansodan Versailles’n sopimusta vetäytymällä Kansainliitosta, eikä sillä ollut aikomusta liittyä samankaltaiseen kansainväliseen järjestöön tulevaisuudessa[6]. Adolf Hitlerin ilmaisemassa poliittisessa tavoitteessa raivata elintilaa (Lebensraum) saksalaisille karkottamalla tai tuhoamalla alemmat rodut on voinut olla tavoitteena luoda ideologinen järjestelmä, joka pohjautuisi valtakunnan jatkuvaan laajenemiseen. Tämä taas johtaisi taas edelleen väestönkasvuun ja johtaisi uusiin valloituksiin[5]. Vuonna 1927 Rudolf Hess välitti Walter Hewelille Hitlerin vakaumuksen, että ”maailmarauha saavutettaisiin vain kun yksi suurvalta ja yksi parhain rotu saavuttaisi kiistattoman ylivallan”. Kun tämä asema olisi saavutettu tämä suurvalta toimisi maailmanpoliisina ja turvaisi itselleen ”tarpeellisen elintilan… Alemmat rodut saisivat tyytyä asemaansa”.[5]

Harry S. Truman[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman kommentoi: ”Meidän täytyy tehdä Yhdistyneet Kansakunnat jatkamaan toimintaansa sillä tavoin, että valtioiden väliset kiistat voidaan sopia samoin tavoin kuin meillä osavaltiot Yhdysvalloissa tekevät. Kun Kansas ja Colorado riitelevät Arkansas-joen vesistä, ne eivät aloita sotaa siitä: ne vievät asian Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen ja asia ratkaistaan oikeudenmukaisella ja rehellisellä tavalla. Ei ole sellaisia vaikeuksia koko maailmassa, ettei niitä ei voitaisi sopia täsmälleen samalla tavalla maailman tuomioistuimessa.” 1940-luvun loppu oli federalistiliikkeen huippuaikaa amerikkalaisten keskuudessa.[7]

Maailman federalistiliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaaviokuva, joka esittää maailman liittotasavallan peruspilareita. Tyypillinen federalistien kannattama hanke. (Democratic World Federalists).

Ajanjakso toisen maailmansodan lopusta 1950-luvun alkuun saakka, jolloin Korean sota alkoi ja kylmän sodan mielenlaatu tuli vallitsevaksi asiantilaksi kansainvälisessä politiikassa, oli maailman federalistiliikkeen (World Federalist Movement) kultakautta. Wendell Wilkien kirja One world, julkaistiin ensimmäisen kerran 1943 ja se myi kaksi miljoonaa kappaletta. Emery Revesin kirja The Anatomy of Peace (1945) argumentoi YK:n korvaamisella maailman liittotasavallalla ja kirjasta tuli pian maailman federalistien ”raamattu”. Ruohonjuuritasolla toiminta järjestäytyi yhdistystoiminnaksi. Yhdistysten kattojärjestöksi perustettiin maailman federalistiliito (World federalist Movement) vuonna 1947 Montreux’n kaupungissa Sveitsissä.

Liberaalinen kansanpuolue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisten eduskuntapuolueiden joukosta entisen Liberaalinen kansanpuolueen nuorisosiipi Liberaali Nuorisoliitto kannatti maailmanhallitusta vuonna 1970. Seuraava lainaus on katkelma kirjasta ”Mitä puoluetta äänestäisin, 1970":

Liiton kiinteä yhteistyö puoluejohdon kanssa on tuottanut myönteisiä tuloksia. Puoluehallituksen valitsemiin työryhmiin valitaan aina nuorten edustajia ja puoleen kaikissa ohjelmissa näkyy nuorisoliiton vaikutus. Puolueen eduskuntaryhmän kokouksissa LNL:n edustajat ovat lähes vakituisia vieraita. Nuorten esittämät vaatimukset ovat saaneet useimmiten ryhmän kannatuksen, mutta on myös ollut myös tapauksia, jolloin kaikki eduskuntaryhmän jäsenet eivät ole hyväksyneet ryhmän tavoitteita.

Liberaalisen Nuorisoliiton ohjelmallisten tavoitteiden kymmenen kärjen – listan joukosta saattaa puuttua tärkeitäkin asioita. Emme halua kuitenkaan toistaa sellaista, mistä kaikki ovat yksimielisiä vaan tuoda esille uusia kysymyksiä ja uusia ratkaisuja.

Ohjelmallisia tavoitteita – Eteenpäin ihmiset
...
3. YK:sta maailmanhallitus
Suomen on julistauduttava federalismin – maailmanhallitusaatteen – kannattajaksi. YK:n on aloitettava maailmanlaajuinen taloussuunnittelu, jonka päämääränä on elintasoerojen – niin kansallisten kuin kansainvälistenkin poistaminen; sen sijaan, että ne nykyään jatkuvasti kärjistyvät. Suomen kehitysapu on nostettava 1 %:iin kansantulosta vuoteen 1974 mennessä.

Mitä puoluetta äänestäisin (toim. Olavi Borg). [8]

Toteuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä maailmanhallituksen puolestapuhujat esittävät maailmanhallitukselle kansainvälistä armeijoiden hallintaa, etenkin ydinaseiden kohdalla, sekä valtaa toimia sovittajana valtioiden välisissä kiistoissa ja pakottaa päätöslauselmat selkkausten lopettamiseksi. Kriitikot pitävät ideaa maailmanhallituksesta epäkäytännöllisenä. Heidän mukaansa se vaatisi valtavat hallinnolliset kustannukset ja pakkovallan perustamisen. Vääjäämättä tämänlainen hallinto tuhoaisi valtioiden itsenäisyyden ja yksilönvapauden.[1]

Vuonna 1988 julkaistussa kirjassa Planethood The key to Your Survival and propserity esitellään kolme tapaa toteuttaa maailmanhallitus. Planetaarisen järjestelmän tulee olla muodostettu siten, että se ei ole liian voimakas (tyrannian estäminen) eikä liian heikko (tehottomuuden estäminen). Eri vaihtoehdot ovat[9]:

»1. Maailmandiktatuuri

Huono tapa päästä eroon anarkiasta maailmassa on asettaa voimakas maailmandiktaattori tai kansainvälinen kuningas. Historia osoittaa meille, että "Valta korruptoi ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti”, totesi lordi Acton jo vuonna 1887. Voimakkaiden keinojen tulee olla käytettävissä estettäessä vallan keskittyminen yhden henkilön tai yhden etupiirin käsiin. Maailmandiktatuuri ei ole etsimämme ratkaisu. Se olisi hyppäämistä paistinpannusta tuleen toteavat kirjoittajat.

2. Kansakuntien liitto

Liitto tuntuu mukavalla paperilla, mutta käytännössä se ei toimi. YK on 193:n suvereenisen valtion liitto. Sen peruskirja alkaa hyvää tarkoittaen: ”Me YK:n kansat, jotka olemme päättäneet pelastaa tulevat sukupolvet sotien vitsauksilta…” YK:ssa on yleiskokous, jossa jokaisella kansakunnalla on yksi ääni, sekä turvallisuusneuvosto ja tuomioistuin Haagissa. Valitettavasti …..peruskirja ei pysty estämään kaikkia sotia, koska se on liian heikko….. YK:n systeemissä on niin paljon porsaanreikiä, että se on avuton estämään aggressioita ellemme uusi YK:n peruskirjaa….. peruskirja laadittiin tarkoituksella niin heikoksi, ettei kukaan voisi käskeä ketään toista.

YK:n yleiskokouksessa voivat kaikki maat äänestää samanarvoisina väestön suuruudesta riippumatta. Mutta yleiskokouksen päätökset voivat olla vain suosituksia turvallisuusneuvostolle, jolla on valtuudet toimia. Turvallisuusneuvostoon kuuluu 5 pysyvää jäsentä USA, Venäjä, Englanti, Ranska ja Kiinan kansantasavalta, sekä 10 vaihtuvaa jäsentä. Asetelma on harkitusti sellainen, että mikä tahansa viidestä suurvallasta voi estää veto-oikeudellaan minkä tahansa suunnitellun pakkotoimenpiteen.

3. Demokraattinen maailmantasavalta

Kaikki maailman kansakunnat voivat saada suojakseen kansainvälisen perustuslain, jonka puitteissa on kansainvälinen lakiasäätävä elin, kansainvälinen tuomioistuin ja kansainvälinen toimeenpaneva elin sen toteuttamiseksi. Perustuslaki sisältäisi menetelmän, jolla vallan väärinkäyttö voitaisiin estää. Kaikki massatuhoaseet tulisivat maailmahallituksen alaisuuteen, kaikki valtiot riisuttaisiin aseista ja tarkkailtaisiin tarpeellisessa määrin aseriisunnan toteutumista. Osallistuminen maailmanhallitukseen tulee olla avoin aina ja kaikille valtioille. Jäsenmaksujen huolellinen määrittely on aiheellista, jotta ihmiskunnan hyvinvointi voitaisiin taata. Kaikki valta, jota ei ole nimenomaan delegoitu maailmanhallitukselle, tulisi jättää valtioille ja niiden ihmisille, jotta jokainen valtio voisi valita oman poliittisen ja yhteiskunnallisen ja taloudellisen järjestelmänsä.»
([10])

Nykyisiä olemassa olevia maailmanlaajuisia hallintojärjestelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten aiemmin on todettu ei ole olemassa globaalia hallitsemisjärjestelmää. Maapallo on jaettu maantieteellisiin ja väestötieteellisiin toisiaan poissulkeviin alueisiin ja poliittisiin rakenteisiin, mitä kutsutaan valtioksi, mitkä ovat enimmäkseen itsenäisiä ja suvereeneja. On monenlaisia ryhmiä instituutiota, unioneja, koalitioita ja sitoumuksia näiden valtioiden välillä, poikkeuksena muun muassa armeijan miehittämä maa, mutta tämä pois luettuna kaikki sopimukset riippuvat valtion suostumuksesta jatkaa sitoumusta tai ei. Kansainväliset järjestöt kuitenkin jonkin verran säätelevät toimintaa. Tämänlaisia instituutioita ja järjestöjä on muun muassa:

Kansainvälinen oikeus
Yhdistyneet kansakunnat (YK)
Interpol
  • Maailmanlaajuinen poliisien koordinaatiojärjestö
Kansainvälinen rikostuomioistuin
Maailmanpankki / Maailman kauppajärjestö
G7
G20

Lisäksi on kansainvälisiä järjestöjä, kuten Afrikan unioni, Euroopan unioni, Caricom ja Etelä-Amerikan valtioiden unioni, jotka pyrkivät sääntelemään enemmän tai vähemmän menestyksellisesti jäsenvaltioitaan. Monikansallisilla yrityksillä on myös vaikutusvaltaa kansainvälisissä asioissa. Maailmanlaajuinen reaaliaikainen viestintä esimerkiksi internet, matkapuhelimet, radio ja televisio ovat mahdollistaneet ideoiden, tiedon ja mielipiteiden nopeasti levitä maapallolla, mikä mahdollistaa kansainvälisen yhteistyön.

Kartta Etelä-Amerikan valtioiden unionista.

Maailmanparlamentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanparlamentti on käsite, jolla tarkoitetaan maailmanlaajuisesti valittua parlamenttia. Osassa ehdotuksissa sen parlamentaarikot valittaisiin henkilö – ja ääni periaatteella. Toisessa taas sallittaisiin kansallisten parlamenttien päättää omista edustajista, eli ne olisivat epäsuorasti valittuja. Kuinka paljon toimintavaltaa parlamentilla pitäisi olla on kirjavia mielipiteitä. Osassa ehdotuksissa se olisi keskustelukerhon asemassa ja toisella laidalla keskitetty liittovaltio, kuten maailmanhallituksen kannattajien keskuudessa.

Osassa esityksissä YK:n yleiskokouksen muuttamista parlamentiksi pidetään liian kankeana onnistuakseen. Käytännön ongelmana YK:n yleiskokouksen muuttamisessa on sen peruskirjan artikla 108, jonka mukaan yleiskokouksen määräenemmistön päätökset astuvat voimaan vasta kun kaikki turvallisuusneuvoston jäsenet ovat hyväksyneet muutokset. Ne siis pystyvät torppamaan veto-oikeudellansa halutessansa kaikki muutokset. Sen sijaan 20–30 valtioita voisi tehdä sopimuksen tällaisen parlamentin perustamisesta. Ajanmittaa parlamentti voisi kattaa koko maailman.[11]

Vuodesta 1992 alkaen maailmanfederalistit ovat ehdottaneet YK:n demokratisoimiseksi maailmanparlamenttia. Heidän ehdotuksissaan tämä muodostaisi liittovaltion ja sitä johtaisi maailmanhallitus, jolla olisi vahva toimeenpanovalta. Toisaalta kansanedustuslaitoksen perustaminen ei välttämättä keskittäisi valtaa, mikäli sen jakaminen noudattaisi läheisyysperiaatetta. Tällä tarkoitetaan sitä, että parlamentti olisi toimivaltainen vain maailmanlaajuisissa asioissa, jotka ovat sen toiminta-aluetta. Läheisyysperiaatteen mukaan päätökset pitää tehdä mahdollisimman tulisi aina tehdä mahdollisimman lähellä niitä ihmisiä joita päätökset koskevat. Tämä on periaatteena Euroopan Unionissa tarkoittaen, että se tekee päätöksiä vain asioissa, jotka tarvitsevat Euroopan laajuista säätelyä.[12]

Osassa ehdotuksissa maailmanparlamentilla olisi ylähuone ja alahuone eli se olisi kaksikamarinen. Alahuoneen jäsenet valittaisiin väestömäärän perusteella ja ylähuoneen jäsenet maakohtaisesti. Lakialoitteet käsiteltäisiin ensin alahuoneessa ja menisivät sitten ylähuoneeseen hyväksyttäviksi.[13]

Maailmanparlamentti olisi samalla vastaus tähtitieteilijän Carl Saganin kuuluisaan kysymykseen: kuka voisi puhua planeetta maan nimissä? Yleisillä vaaleilla valittu maailmanparlamentti olisi elin, joka voisi oikeutetusti esiintyä koko ihmiskunnan puolesta ja puhua sen nimissä – paljon paremmin kuin nykyinen YK.[14]

Rahoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanparlamentin rahoituksesi on ehdotettu kolmenlaista rahoitustapaa:

  1. Nykyisenkaltaisia jäsenmaksuja jäsenvaltioilta, jolla nykyinen YK rahoitetaan.
  2. Verotusoikeus esimerkiksi World Constitution and Parliament Association - yhdistyksen esityksessä.[15]
  3. Kolmantena vaihtoehtona ovat muun muassa seuraavat[16]:
  • Päästöverot (globaali hiilidioksidivero fossiilisten polttoaineiden kaupalle).
  • Asekaupan vero (verotetaan tiettyjen aseiden kansainvälistä kauppaa).
  • Matkustusvero (tasavero kaikille matkustajalennoille).
  • Päivittäisen tietoliikenteen verottaminen.
  • Merenpohjan kaivostoiminnasta saatujen tuottojen vero, joka säädettiin vuoden 1982 YK:n merioikeusyleissopimuksessa.
  • Maailmanloton perustaminen.
  • Kansallisten lottojärjestelmien kerätyt prosentuaaliset tuotot.
  • Maailmanparlamentin hallinnoima luottokortti.
  • Erityisrahaston perustaminen, johon kerättäisiin vuosittain kaikkien maailman postikonttoreiden yhden päivän postimerkkimyynnin tuotot.

Maailmanvaluutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Maailmanvaluutta

Maailmanvaluutta olisi globaali yhtenäisvaluutta, jota mahdollisesti käytettäisiin maapallolla.

Ehdotus yhdistyneiden kansakuntien parlamentista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneiden kansakuntien parlamentti ehdotuksessa yleiskokous muutettaisiin demokraattisesti valituksi parlamentiksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ankerl, Guy: ”Vol.1: Coexisting contemporary civilizations: Arabo-Muslim, Bharati, Chinese, and Western”, Global communication without universal civilization. Geneva: INU Press, 2000. ISBN 2-88155-004-5. (englanniksi)
  • Patomäki, Heikki: ”YK:n turvallisuusneuvosto, tulevaisuuden maailmanjärjestö ja maailmanparlamentti”, Tulevaisuuden politiikkaa, s. 146-152. Helsinki: Into kustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-264-272-1.
  • Patomäki, Heikki & Teivainen, Teivo: ”Maailmanparlamentti ja maailmanlaajuinen kansanäänestys”, Globaali demokratia, s. 148-158. Helsinki: Gaudeamus, 2003. ISBN 951-662-879-6.
  • Kiljunen, Kimmo: Globalisaatio ja demokratian itsepuolustus. Kertoo globalisaatiosta ja Euroopan Unionin mahdollista kehittymistä liittovaltioksi. Euroopan Unioni on usein maailmanhallituksen esikuvana. Helsinki: Edita, (Edita Prima), 2008. ISBN 978-951-37-5164-7.
  • Patomäki, Heikki: Maailmanparlamentin idean uudelleen arviointia – eli miten ylittää kansainvälisen oikeuden ristiriitaisuus. Futura, 2011, 2011. vsk, nro 2. Futura. ISSN 0785-5494. Artikkeli (PDF) Viitattu 14.11.2015.
  • Andersson, Emma Stina: WORLD PARLIAMENT – FACT OR FICTION? On the feasibility of world parliamentary models. (Yleinen valtio-oppi: maailmanpolitiikan tutkimus, Pro gradu -tutkielma) University of Helsinki Faculty of Social Sciences, Helmikuu 2011. Pro gradu -tutkielma Viitattu 14.11.2015. (englanniksi)
  • Yunker, James A.: Beyond Global Governance: Prospects for Global Government. University Press of America, 2014. ISBN 978-0761863595. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b World Government. Määritelmä artikkelin alussa. Encarta Multimedia Encyclopedia, Microsoft® Student 2009 [DVD], Microsoft Corporation, 2009. World Government (viitattu 24.5.2016). (englanniksi)
  2. Schildgen, Brenda Deen: ”Introduction”, Dante and the Orient, s. 8-9. Kertoo Dantesta ja hänen työstään. Osa sarjaa: Illinois Medieval Studies. Lainaus käännetty englanninkielestä. Yhdysvallat: University of Illinois press, 2002. ISBN 0252027132 ja 978-0252027130. Kirjan esikatselu Google - kirjat (viitattu 12.11.2015). (englanniksi)
  3. Mainittu teoksessa:Schildgen, Brenda Deen: ”Introduction”, Dante and the Orient, s. 8-9. Kertoo Dantesta ja hänen työstään. Osa sarjaa: Illinois Medieval Studies.. Yhdysvallat: University of Illinois press, 2002. ISBN 0252027132 ja 978-0252027130. Kirjan esikatselu Google - kirjat (viitattu 12.11.2015). (englanniksi)
  4. Kautsky, Karl: Sosialidemokratia ja isänmaallisuus. (Sivulla 70 Kautsky mainitsee maailmanhallituksen. Huomautus sivuston sisäisillä sivuilla artikkeli on 23–27.) Tuohus: Suomen sosialidemokraattisen nuorisoliiton äänenkannattaja, 1.4.1910, nro 4-5, s. 69-73. Lehti arkistoituna Viitattu 12.2.2016.
  5. a b c Weinberg, Gerhard L.: Germany, Hitler, and World War II: Essays in modern German and world history, s. 36. Cambridge University Press, Huhtikuu 1996. ISBN 9780521566261. s. 37 (viitattu 18.11.2015). (englanniksi)
  6. Weinberg, Gerhard L.: Germany, Hitler, and World War II: Essays in modern German and world history, s. 37. Cambridge University Press, Huhtikuu 1996. ISBN 9780521566261. s. 36 (viitattu 18.11.2015). (englanniksi)
  7. Harry S. Trumanin puhe Memorial Park -muistomerkillä Omahassa, Nebraskassa 5.6.1945. Harry S. Truman: 116. Informal Remarks in Nebraska (Yhdysvaltain presidenttien kirjasto: Harry S. Truman) Trumanlibrary.org. Truman Library Institute. Viitattu 12.11.2015. (englanniksi)
  8. Borg, Olavi (Toimittaja, editoija): ”V Puolueiden nuorisojärjestöt esittäytyvät”, Mitä puoluetta äänestäisin, s. 255-256. Näin kysyttiin ja näin vastattiin. Kustannusosakeyhtiö Otavan laakapaino, Keuruu 1970: © 1970 Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki, 1970. ISBN 951-1-03076-0.
  9. Ferencz, Benjamin B. Ferencz & Keyes, Ken Jr.: PlanetHood: The Key to Your Survival and Prosperity. Vision Books, USA, 1988. ISBN 978-0915972142. (englanniksi)
  10. Kannisto, Liisa: Maailmanhallitus rauhan takeena?. (Planethood – kirjan arvostelu, jossa referoidaan edellä mainittua kirjaa. Sitaatista on karsittu joitakin tietosanakirjaan soveltumattomia osia, joten se ei ole täysin suora sitaatti. Myös osa tiedoista on päivitetty NL → Venäjä. Arvostelussa käsitellään kirjaa ja jonkin verran PROUT – yhdistyksen yhteiskuntafilosofiaa sen loppupuoliskolla.) Sisar Kuu, 1991, 1991. vsk, nro 9, s. 11-12. Helsinki: Progressive Women's Spiritual Association. ISSN 0785-4900.
  11. Patomäki, Heikki: ”YK:n turvallisuusneuvosto, tulevaisuuden maailmanjärjestö ja maailmanparlamentti”, Tulevaisuuden politiikkaa, s. 149. Helsinki: Into kustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-264-272-1.
  12. Patomäki, Heikki & Teivainen, Teivo: ”Maailmanparlamentti ja maailmanlaajuinen kansanäänestys”, Globaali demokratia, s. 148-149 ja 155. Helsinki: Gaudeamus, 2003. ISBN 951-662-879-6.
  13. Kannisto, Liisa: Maailmanhallitus rauhan takeena?. (PROUT – yhdistyksen yhteiskuntafilosofian kaksikamarinen malli.) Sisar Kuu, 1991, 1991. vsk, nro 9, s. 12. Helsinki: Progressive Women's Spiritual Association. ISSN 0785-4900.
  14. Patomäki, Heikki: ”YK:n turvallisuusneuvosto, tulevaisuuden maailmanjärjestö ja maailmanparlamentti”, Tulevaisuuden politiikkaa, s. 152. Helsinki: Into kustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-264-272-1.
  15. World Constitution and Parliament Association: The Earth Constitution (Etsi kohta " inclusive of taxes" ja myös sanalla tax) worldparliament-gov.org. 1978. worldparliament-gov.org: World Constitution and Parliament Association. (englanniksi)
  16. Patomäki, Heikki: Maailmanparlamentin idean uudelleen arviointia – eli miten ylittää kansainvälisen oikeuden ristiriitaisuus. Futura, 2011, 2011. vsk, nro 2, s. 14-15. Futura. PubMed:http://urn.fi/URN:NBN:fi:ELE-1517932. ISSN 0785-5494. Artikkeli (PDF) Viitattu 14.11.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lu, Catherine: World Government (Maailmanhallituksen ideasta englanniksi) Stanford Encyclopedia of Philosophy. 4.12.2006. Stanford Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 14.11.2015. (englanniksi)
  • PROUT yhdistys: Maailmanhallitus (PROUT yhdistyksen malli maailmanhallituksesta.) Prout.fi. prout.fi: PROUT yhdistys. Viitattu 14.11.2015.