Interpol

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kansainvälistä rikospoliisijärjestöä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
ICPO–INTERPOL
Tmp 4367-160101 112117 chat bg1517722611.jpg
Perustettu 7. syyskuuta 1923 (95 vuotta sitten)
Päämaja Ranska Lyon, Ranska
Jäsenet 192 jäsenvaltiota
Viralliset kielet englanti, arabia, ranska, espanja
Pääsihteeri Saksa Jürgen Stock
Sivusto www.interpol.int

International Criminal Police Organization, joka tunnetaan paremmin nimellä Interpol on kansainvälinen rikospoliisijärjestö. Interpolin keskuspaikka sijaitsee nykyisin Lyonissa, Ranskassa. Se toimii jäsenmaidensa rikospoliisien yhteistyön kehittämiseksi. Rikollisten valvontaa varten järjestöllä on muun muassa kansainvälisistä rikollisista keskusrekisteri.

Organisaation virallinen nimi on ICPO–INTERPOL. ICPO lyhenne tarkoitta kansainvälistä rikospoliisiorganisaatiota (engl. International Criminal Police Organization. )Sana INTERPOL tulee sanoista kansainvälinen poliisi. Suomi on kuulunut Interpoliin vuodesta 1928.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idea Interpolista syntyi vuonna 1914 Monacossa kansainvälisessä rikospoliisien kongressissa. Monacossa kokoontui 24 maan viranomaisia keskustellen pidätysprosesseista, identifiointitekniikoista ja keskitetystä rikollisrekisterin ylläpidosta. Virallisesti organisaatio luotiin vuonna 1923, jolloin nimi oli Kansainvälinen rikospoliisikomissio. Vuonna pääpaikaksi valittiin Wien ja ensimmäiset listat eniten etsintäkuuluteituista julkaistiin. Nimi vaihtui vuonna 1956 Interpoliksi.

30- ja 40-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahaväärennökset, rikosrekisteri ja passiväärennökset olivat järjestön tärkeimpiä asioita 30-luvun alussa. Vuonna 1935 avattiin ensimmäinen yksisuuntainen radioverkkoyhteys viestintään, joka oli itsenäinen järjestelmä vain kansallisten rikospoliisien käyttöön. Vuonna 1938 natsit saivat organisaation johtoon itävaltalaisen poliitikon ja poliisin Michael Skubl'n. Useat maat lopettivat osallistumisen organisaation toimintaan.

Organisaatio on täysin natsihallinnon kontrollissa 40-luvun alusta ja päämaja sijoitetaan Berliiniin.

Sodan jälkeen Belgia ehdotti päämajan siirtämistä Pariisiin ja Interpolista puhutaan sanana ensimmäisen kerran. Johtoryhmä ja puheenjohtaja valitaan myös demokraattisesti. Sodan jälkeen Interpol julkaisee värikoodatut tiedoksiannot etsintäkuulutetuista.

Kansainvälinen tiedoksiantojärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heti toisen maailmansodan jälkeen puhuttiin punaisesta listasta. Tämä tarkoittaa, että tietoa rikollisista ja etsittävistä henkilöistä jaetaan jäsenvaltioiden kanssa. Jaettava tieto luokitellaan värikoodeilla. Värikoodeja käyttää myös YK:n turvallisuusneuvosto ja kansainvälinen rikostuomioistuin. Vuonna 2016 oli lähes 20000 tiedoksiantoa.

Väri ja tyyppi Tieto Määrä 2016
Punainen Etsitään luovutettavaksi oikeden eteen tai kansainväliseen tuomioistuimeen.

Pidätysmääräys olemassa.

12.878
Sininen Henkilöä etsitään tai tietoa tarvitaan rikostutkinnassa 4.129
Vihreä Varoitus henkilön rikollisesta toiminnasta, uhkaa yleistä turvallisuutta. 930
Keltainen Kadonnut henkilö tai häntä ei tavoiteta. 2.675
Musta Tuntematon vainaja tai lisätietoa tarvitaan. 123
Oranssi Varoitus tapahtumasta, henkilöstä tai kohteesta, joka uhkaa henkeä tai omaisuutta 48
Purppura Tarvitaan tietoa toimintatavoista, kohteista, laitteista tai piilopaikoista rikollisten toimesta 106
Interpol ja YK turvallisuusneuvosto Erikoistiedoksianto koskien YK sanktioita 33

Julkisesti Interpolin sivuilla on nähtävissä punaiset ja keltaiset tiedoksiannot. Punainen lista nähtävissä Interpolin hakukoneessa. [1]

Tietokannat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Interpol on tunnettu tietojen vaihdosta jäsenvaltioiden viranomaisten välillä. Tietokannat ovat edellytys tietojenvaihtoon. Useimman tiedot Interpolin tietokannoista on saatavilla 24/7, poikkeuksena IBIN tietokanta ballistisen tiedon osalta.

Henkilötieto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedoksiannot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedoksiannot ovat lähtöisin heti viimeisen mailmansodan jälkeen ja ehkä tunnetuin muoto. Rikollisten punainen lista on kaikkien nähtävillä verkossa.

Interpolin järjestelmä koskee ilmoituksia, joissa henkilöt ovat paossa, epäillään rikoksesta tai he liittyvät suoritettavaan rikostutkintaan. Rekisterissä on myös henkilöt, joihin sovelletaan YK:n turvallisuusneuvoston pakotteita. Listassa on myös kadonneita henkilöitä tai vainajia.

Lasten hyväksi käyttö ja uhrit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Interpolilla on myös tietokanta lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva kuvatietokantaa. Sen pohjalta tehdään kuvavertailua ohjelmistoilla koskien hyväksikäyttäjiä ja mahdollisia uhreja. Tavoitteena on etsiä, paikantaa ja pidättää syylliset sekä tunnistaa uhrit.

Jäsenmaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Interpolin jäsenenä on vuonna 2018 yhteensä 192 jäsenmaata.[2]

Maita, jotka eivät ole jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ICPO-Interpol päämaja Lyon, Ranska

Pääsihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääsihteeri Virka-aika Valtio
Oskar Dressler 1923–1946 Itävalta
Louis Ducloux 1946–1951 Ranskan lippu Ranska
Marcel Sicot 1951–1963 Ranskan lippu Ranska
Jean Népote 1963–1978 Ranskan lippu Ranska
André Bossard 1978–1985 Ranskan lippu Ranska
Raymond Kendall 1985–2000 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia
Ronald Noble 2000–2014 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Jürgen Stock 2014– Saksan lippu Saksa

Presidentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Virka-aika Valtio
Johann Schober 1923–1932 Itävalta
Franz Brandl 1932–1934 Itävalta
Eugen Seydel 1934–1935 Itävalta
Michael Skubl 1935–1938 Itävalta
Otto Steinhäusl 1938–1940 Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Reinhard Heydrich 1940–1942 Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Arthur Nebe 1942–1943 Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Ernst Kaltenbrunner 1943–1945 Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Florent Louwage 1945–1956 Belgian lippu Belgia
Agostinho Lourenço 1956–1960 Portugalin lippu Portugali
Joe Jackson 1960–1963 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia
Fjalar Jarva 1963–1964 Suomen lippu Suomi
Firmin Franssen 1964–1968 Belgian lippu Belgia
Paul Dickopf 1968–1972  Länsi-Saksa
William Leonard Higgitt 1972–1976 Kanada
Carl Persson 1976–1980 Ruotsin lippu Ruotsi
Jolly Bugarin 1980–1984 Filippiinit
John Simpson 1984–1988 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Ivan Barbot 1988–1992 Ranskan lippu Ranska
Norman Inkster 1992–1994 Kanada
Björn Eriksson 1994–1996 Ruotsin lippu Ruotsi
Toshinori Kanemoto 1996–2000 Japani
Jesús Espigares Mira 2000–2004 Espanjan lippu Espanja
Jackie Selebi 2004–2008 Etelä-Afrikan lippu Etelä-Afrikka
Arturo Herrera Verdugo 2008 (vt.) Chilen lippu Chile
Khoo Boon Hui 2008–2012 Singaporen lippu Singapore
Mireille Ballestrazzi 2012–2016 Ranskan lippu Ranska
Meng Hongwei 2016–2018 Kiina
Kim Jong Yang 2018– Etelä-Korea

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Interpol: International Notices system. Interpol Fact sheet, 2007-02.
  • Overview / About INTERPOL / Internet / Home - INTERPOL interpol.int.