Interpol

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kansainvälistä rikospoliisijärjestöä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
ICPO–INTERPOL
ICPO-Interpol päämaja Lyon, Ranska.
ICPO-Interpol päämaja Lyon, Ranska.
Perustettu 1923
Päämaja Lyon, Ranska
Jäsenet 192 jäsenvaltiota
Viralliset kielet englanti, arabia, ranska, espanja
Puheenjohtaja Kim Jong-yang
Pääsihteeri Jürgen Stock
Aiheesta muualla
Sivusto

International Criminal Police Organization eli Interpol on kansainvälinen rikospoliisijärjestö. Interpolin keskuspaikka sijaitsee Lyonissa Ranskassa. Se toimii jäsenmaidensa rikospoliisien yhteistyön kehittämiseksi. Rikollisten valvontaa varten järjestöllä on muun muassa kansainvälisistä rikollisista keskusrekisteri.

Organisaation virallinen nimi on ICPO–Interpol. ICPO lyhenne tarkoittaa kansainvälistä rikospoliisiorganisaatiota (engl. International Criminal Police Organization). Sana Interpol tulee sanoista kansainvälinen poliisi. Suomi on kuulunut Interpoliin vuodesta 1928.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajatus Interpolista syntyi vuonna 1914 Monacossa kansainvälisessä rikospoliisien kongressissa. 24 maan viranomaisia kokoontui Monacoon keskustelemaan pidätysprosesseista, tunnistustekniikoista ja keskitetyn rikollisrekisterin ylläpidosta. Virallisesti organisaatio luotiin vuonna 1923, jolloin nimi oli Kansainvälinen rikospoliisikomissio. Pääpaikaksi valittiin myöhemmin Wien, ja ensimmäiset listat eniten etsintäkuuluteituista julkaistiin. Nimi vaihtui vuonna 1956 Interpoliksi.

1930- ja 1940-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestön tärkeimpiä asioita 1930-luvun alussa olivat rahaväärennökset, rikosrekisteri ja passiväärennökset. Vuonna 1935 avattiin ensimmäinen yksisuuntainen radioverkkoyhteys viestintään, joka oli itsenäinen järjestelmä vain kansallisten rikospoliisien käyttöön. Vuonna 1938 natsit saivat organisaation johtoon itävaltalaisen poliitikon ja poliisin Michael Skublin, jolloin useat maat lopettivat osallistumisen organisaation toimintaan.

Organisaatio oli täysin natsihallinnon kontrollissa 1940-luvun alusta, ja päämaja siirrettiin Berliiniin.

Sodan jälkeen Belgia ehdotti päämajan siirtämistä Pariisiin, ja nimeä Interpol käytettiin ensimmäisen kerran. Johtoryhmä ja puheenjohtaja valittiin myös demokraattisesti. Sodan jälkeen Interpol julkaisi värikoodatut tiedoksiannot etsintäkuulutetuista.

Kansainvälinen tiedoksiantojärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heti toisen maailmansodan jälkeen puhuttiin punaisesta listasta, mikä tarkoittaa, että tietoa rikollisista ja etsittävistä henkilöistä jaetaan jäsenvaltioiden kesken ja tieto luokitellaan värikoodeilla. Värikoodeja käyttää myös YK:n turvallisuusneuvosto ja kansainvälinen rikostuomioistuin. Vuonna 2016 oli lähes 20 000 tiedoksiantoa.

Väri ja tyyppi Tieto Määrä 2016
Punainen Etsitään luovutettavaksi oikeuteen tai kansainväliseen tuomioistuimeen.

Pidätysmääräys olemassa.

12.878
Sininen Henkilöä etsitään tai tietoa tarvitaan. 4.129
Vihreä Varoitus henkilön rikollisesta toiminnasta, uhkaa yleistä turvallisuutta. 930
Keltainen Kadonnut henkilö tai häntä ei tavoiteta. 2.675
Musta Tuntematon vainaja tai lisätietoa tarvitaan. 123
Oranssi Varoitus tapahtumasta, henkilöstä tai kohteesta, joka uhkaa henkeä tai omaisuutta. 48
Purppura Tarvitaan tietoa rikollisten toimintatavoista, kohteista, laitteista tai piilopaikoista. 106
Interpol ja YK turvallisuusneuvosto YK sanktioita koskeva erikoistiedoksianto 33

Interpolin sivuilla on julkisesti nähtävissä punaiset ja keltaiset tiedoksiannot. Punainen lista on nähtävissä Interpolin hakukoneessa.[1]

Tietokannat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Interpol harjoittaa tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden viranomaisten välillä. Tietokannat ovat edellytys tietojenvaihtoon. Useimmat tiedot Interpolin tietokannoista on saatavilla jatkuvasti, poikkeuksena ballistisen tiedon IBIN-tietokanta.

Henkilötieto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedoksiannot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedoksiannot otettiin käyttöön toisen maailmansodan jälkeen, ja ne ovat sen tunnetuin muoto. Rikollisten punainen lista on avoimesti luettavissa verkossa.

Interpolin järjestelmä koskee ilmoituksia, joissa henkilöt ovat paossa, heitä epäillään rikoksesta tai he liittyvät suoritettavaan rikostutkintaan. Rekisterissä ovat myös henkilöt, joihin sovelletaan YK:n turvallisuusneuvoston pakotteita. Luettelossa on myös kadonneita henkilöitä ja vainajia.

Lasten hyväksikäyttö ja uhrit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Interpolilla on tietokanta lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva kuvatietokanta. Sen pohjalta tehdään kuvavertailua ohjelmistoilla hyväksikäyttäjistä ja uhreista. Tavoitteena on etsiä, paikantaa ja pidättää syylliset sekä tunnistaa uhrit.

Jäsenmaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Interpolin jäsenenä on vuonna 2018 yhteensä 192 jäsenmaata.[2]

Maita, jotka eivät ole jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääsihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääsihteeri Virka-aika Valtio
Oskar Dressler 1923–1946  Itävalta
Louis Ducloux 1946–1951  Ranska
Marcel Sicot 1951–1963  Ranska
Jean Népote 1963–1978  Ranska
André Bossard 1978–1985  Ranska
Raymond Kendall 1985–2000  Britannia
Ronald Noble 2000–2014  Yhdysvallat
Jürgen Stock 2014–  Saksa

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Virka-aika Valtio
Johann Schober 1923–1932  Itävalta
Franz Brandl 1932–1934  Itävalta
Eugen Seydel 1934–1935  Itävalta
Michael Skubl 1935–1938  Itävalta
Otto Steinhäusl 1938–1940  Saksa
Reinhard Heydrich 1940–1942  Saksa
Arthur Nebe 1942–1943  Saksa
Ernst Kaltenbrunner 1943–1945  Saksa
Florent Louwage 1945–1956  Belgia
Agostinho Lourenço 1956–1960  Portugali
Joe Jackson 1960–1963  Britannia
Fjalar Jarva 1963–1964  Suomi
Firmin Franssen 1964–1968  Belgia
Paul Dickopf 1968–1972  Länsi-Saksa
William Leonard Higgitt 1972–1976  Kanada
Carl Persson 1976–1980  Ruotsi
Jolly Bugarin 1980–1984  Filippiinit
John Simpson 1984–1988  Yhdysvallat
Ivan Barbot 1988–1992  Ranska
Norman Inkster 1992–1994  Kanada
Björn Eriksson 1994–1996  Ruotsi
Toshinori Kanemoto 1996–2000  Japani
Jesús Espigares Mira 2000–2004  Espanja
Jackie Selebi 2004–2008  Etelä-Afrikka
Arturo Herrera Verdugo 2008 (vt.)  Chile
Khoo Boon Hui 2008–2012  Singapore
Mireille Ballestrazzi 2012–2016  Ranska
Meng Hongwei 2016–2018  Kiina
Kim Jong Yang[3]  Etelä-Korea

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Interpol: International Notices system. Interpol Fact sheet, 2007-02.
  2. Overview / About Interpol / Internet / Home - Interpol Interpol. (englanniksi)
  3. Yrjö Kokkonen: Interpol sai eteläkorealaisen johtajan Yle.fi, uutiset. 21.11.2018. Viitattu 21.11.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]