Siirry sisältöön

Mosambik

Muokkaa linkkejä
Tämä on suositeltu artikkeli.
Wikipediasta

Mosambikin tasavalta
República de Moçambique
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna
Mosambikin sijainti Afrikassa ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Mosambikin sijainti Afrikassa ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Valtiomuoto hallitsevan puolueen puolipresidentillinen tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Daniel Chapo
Maria Benvinda Levy
Pääkaupunki Maputo
Muita kaupunkeja Beira
Pinta-ala
– yhteensä 799 380 km² [1] (sijalla 35)
– josta sisävesiä 1,6 %[1]
Väkiluku (2025) 34 091 000 (sijalla 50)
– väestötiheys 42,65 as. / km²
– väestönkasvu 2,5 % [2] (2025)
Viralliset kielet portugali
Lukutaito 61,7 %
Valuutta metical (MZN)
BKT (2023)
– yhteensä 20,92 mrd. USD [3]
– per asukas 632 USD [4]
HDI (2019) 0,456 [5] (sijalla 181)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 24 % [6]
– teollisuus 19 % [6]
– palvelut 57 % [6]
Aikavyöhyke UTC+2
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Portugalista
25. kesäkuuta 1975
Lyhenne MZ
Kansainvälinen
suuntanumero		 +258
Tunnuslause ei ole
Kansallislaulu ”Pátria Amada”
Edeltäjä(t)  Mosambikin kansantasavalta
(1975–1990)

Mosambikin tasavalta (port. República de Moçambique) eli Mosambik (port. Moçambique) on valtio eteläisessä Afrikassa. Sen rajanaapurit ovat Tansania, Malawi, Sambia, Zimbabwe, Etelä-Afrikka ja Swazimaa, ja idässä se rajoittuu Intian valtamereen. Pinta-alaltaan lähes 800 000 neliökilometrin maassa asui vuonna 2025 maan tilastokeskuksen arvion mukaan noin 34,1 miljoonaa ihmistä. Pääkaupunki on maan eteläosassa sijaitseva Maputo. Virallinen kieli on portugali, jota vain pieni osa väestöstä puhuu äidinkielenään. Mosambik on puolipresidentillinen tasavalta, jonka presidenttinä on vuodesta 2025 toiminut Daniel Chapo.

Nykyisen Mosambikin alueelle alkoi saapua bantukielisiä maanviljelijöitä ensimmäisellä vuosisadalla jaa. Rannikko liittyi keskiajalla Intian valtameren kauppaverkostoon, ja swahilit perustivat sinne kauppakaupunkeja, joista tärkein oli Sofala. Vasco da Gama saapui rannikolle vuonna 1498, ja portugalilaiset ottivat vähitellen haltuunsa satamat ja kauppapaikat. Sisämaata hallitsivat pitkään prazo-suurtilat ja toimilupayhtiöt, ja koko alue siirtyi tiiviiseen siirtomaahallintoon vasta 1800-luvun lopulla. Frelimo perustettiin vuonna 1962 ja aloitti 1964 itsenäisyyssodan, joka päättyi Portugalin neilikkavallankumoukseen. Mosambik itsenäistyi 25. kesäkuuta 1975.

Itsenäisestä Mosambikista tuli Frelimon johtama marxilainen yksipuoluevaltio. Vuonna 1977 alkanut sisällissota Frelimon ja Renamon välillä kesti vuoteen 1992, vaati noin 900 000 siviilin hengen ja ajoi yli viisi miljoonaa ihmistä kodeistaan. Maa sai uuden perustuslain vuonna 1990, ja rauhansopimuksen jälkeen siellä on järjestetty monipuoluevaalit vuodesta 1994. Frelimo on voittanut kaikki vaalit, ja oppositio on kiistänyt useiden vaalien tulokset. Vuonna 2016 julki tullut valtion velkaskandaali katkaisi pitkään jatkuneen talouskasvun, ja vuodesta 2017 maan pohjoisosassa Cabo Delgadon maakunnassa on käyty islamistista kapinaa, joka on ajanut satojatuhansia ihmisiä kotiseuduiltaan.

Mosambik on yksi maailman köyhimmistä maista, ja noin kaksi kolmasosaa väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Maatalous työllistää lähes 70 prosenttia työvoimasta mutta tuottaa vain noin neljäsosan bruttokansantuotteesta. Ala on hyvin altis kuivuuksille, tulville ja trooppisille sykloneille. Maalla on runsaat luonnonvarat: muun muassa kivihiiltä, grafiittia ja titaania sekä suuret maakaasuvarannot Cabo Delgadon edustalla. Väestö jakautuu noin kahteensataan etniseen ryhmään, ja valtaosa puhuu äidinkielenään jotakin bantukieltä. Noin puolet väestöstä on kristittyjä ja vajaa viidennes muslimeja. Mosambik kuuluu muun muassa Eteläisen Afrikan kehitysyhteisöön ja Portugalinkielisten maiden yhteisöön, ja se liittyi vuonna 1995 Kansainyhteisöön ensimmäisenä maana, joka ei ole koskaan ollut brittiläinen siirtomaa.

Maantiede ja luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Mosambikin maantiede
Mosambikin kartta.
Limpopojokea ilmakuvassa maaliskuussa 2007. Taustalla oikealla näkyy rankkasateita.
Pahkasikoja Gorongosan kansallispuistossa.

Pinnanmuodot ja joet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mosambik sijaitsee Kaakkois-Afrikassa. Sillä on yhteistä maarajaa Tansanian, Malawin, Sambian, Zimbabwen, Etelä-Afrikan ja Swazimaan kanssa. Mosambikin itäpuolella on Mosambikin kanaali, joka erottaa Madagaskarin Afrikan mantereesta. Maan jakaa kahtia pohjois–etelä-suunnassa Sambesijoki. Itä-Afrikan hautavajoama ulottuu eteläosastaan Mosambikiin. Mosambikin korkein kohta on Monte Binga, joka kohoaa 2 436 metriin merenpinnan yläpuolelle.[6]

Mosambikia halkovista joista suurimpia ovat Sambesi ja Limpopo. Muita merkittäviä jokia ovat Buzi, Chinde, Komati, Maputo, Mazowe, Pungwe, Ruvuma, Save ja Shire. Niihin on rakennettu patoja ja tekoaltaita sähkön tuotantoa varten.[7][8][9] Monet joista tulvivat sadekaudella.[10] Mosambikissa on kaksi suurta järveä. Maan pohjoisosan Njassajärvi on Afrikan kolmanneksi suurin järvi ja kuuluisa kotoperäisistä kalalajeista. Mosambikin alueella järvestä on kolmasosa. Teten maakunnassa on Cahora Bassan tekojärvi.[11]

Nacalan luonnonsatama on 14 metriä syvä ja Kaakkois-Afrikan paras.[12] Maputon pohjoispuolella on miltei puolet maan pinta-alasta kattava rannikkotasanko, joka on maan tärkeimpiä viljelyalueita. Maan eteläosien sisämaa on pääosin kumpuilevaa savannia. Pohjoisosat ovat pääasiassa ylänköä.[13][14]

Limpopon kansallispuisto maan eteläosassa, Gazan maakunnassa, on osa hanketta, jonka tavoitteena on luoda suuri yhtenäinen suojelualue kolmen valtion alueelle: Mosambikiin, Zimbabween ja Etelä-Afrikkaan.[15] Koko suojelualueen tavoitekoko on 4,4 miljoonaa hehtaaria.[16]

Mosambikin rannikolla Intian valtameressä olevat Bazaruton ja Quirimbasin saaristot ovat osittain kansallispuistoina ja houkuttelevat turisteja hiekkarannoilla ja koralliriutoilla.[17][18][19]

Etelä-Mosambikin maisemaa hallitsee pohjoista kohti kapeneva rannikkotasanko. Rannikolta sisämaahan mentäessä maa kohoaa portaittain High Veldin laakioiksi.[20] Sisämaan ylängön korkeus on 250–600 metriä.[21] Etelässä on hiekkakivitasankoja ja Sambesijoen pohjoispuolella niitä korkeampia graniittitasankoja. Mosambikin länsirajalla ylänkö muuttuu vuoristoksi. Luoteessa maa viettää jyrkästi Njassajärven rantaa kohti.[20] Mosambikin kallioperä muodostuu maan pohjois- ja luoteisosassa pääosin prekambrisen kauden kivilajeista. Etelämpänä taas on mesotsooisen ja kenotsooisen maailmankauden sedimenttejä.[22]

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mosambikissa on trooppinen ilmasto. Sadekausi on marraskuusta maaliskuuhun.[13] Lämpimin kuukausi on tammikuu, viilein heinäkuu.[23]

Etenkin maan pohjoisosissa vuotuinen sademäärä on suuri. Sateisimpia osia ovat toisaalta ylänköalueet Zimbabwen ja Malawin rajalla, toisaalta rannikko Maputon ja Beiran väliltä, joka on alttiina pasaatituulten tuomille sateille ympäri vuoden. Tyypillinen sademäärä siellä on 1 000–1 500 millimetriä vuodessa.[24] Sambesijoen eteläpuolella ilmasto on paljon kuivempaa.[13] Siellä vuotuinen sademäärä jää 500–750 millimetriin, paikoin jopa alle 400 millimetrin. Madagaskarin vuoristoinen saari suojaa osaa rannikon alavista osista pasaatituulilta, kovimmilta sateilta ja myös trooppisilta sykloneilta, jotka kulkevat useimmin Madagaskarin itäpuolelta.[24]

Kuivuus, aavikoituminen ja trooppisten syklonien aiheuttamat kaatosateet aiheuttavat ympäristöongelmia. Vuonna 2000 koetut tulvat ja hirmumyrsky olivat pahimmat 50 vuoteen. Sadattuhannet perheet joutuivat lähtemään kodeistaan.[25] Väestön katastrofivalmius on kuitenkin parantunut, ja kevään 2007 tulvatuhot olivat merkittävästi pienemmät. Keväällä 2008 tulva-alueilla tehtiin suuria evakuointeja.[26]

Maputon ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 30 31 29 28 27 25 24 26 27 28 28 29 ka. 27,7
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 22 22 21 19 16 13 13 14 16 18 19 21 ka. 17,8
Sademäärä (mm) 130 125 125 53 28 20 13 13 28 48 81 97 Σ 761
Sadepäivät (d) 9 8 9 5 3 2 2 2 3 5 7 9 Σ 64
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
30
22
31
22
29
21
28
19
27
16
25
13
24
13
26
14
27
16
28
18
28
19
29
21
S
a
d
a
n
t
a		 130
125
125
53
28
20
13
13
28
48
81
97


Teten ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 35 34 33 34 33 30 29 31 35 38 37 37 ka. 33,8
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 21 22 21 20 17 15 14 16 18 21 22 21 ka. 19
Sademäärä (mm) 152 163 117 13 3 3 3 3 0 8 28 99 Σ 592
Sadepäivät (d) 8 9 6 1 0,9 0,4 0,4 0,2 0,4 0,7 2 6 Σ 35
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
35
21
34
22
33
21
34
20
33
17
30
15
29
14
31
16
35
18
38
21
37
22
37
21
S
a
d
a
n
t
a		 152
163
117
13
3
3
3
3
0
8
28
99


Luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvillisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teeviljelmiä ja vuoristomaisemaa Guruén lähellä.

Suurin osa Mosambikin maa-alasta, 70 prosenttia, on miombo-savannia, jonka pääasiallinen kasvisuku on leimupuut. Saman suvun puita ja pensaita kasvaa muuallakin Afrikassa, mutta Mosambikissa leimupuu-pensastot ovat korkeampia ja tiheämpiä kuin muualla. Maan eteläosan savanneilla ja toisaalta pohjoisosien jokivarsilla kasvaa myös akaasioita. Sambesin suistossa ja muilla tulvien vaivaamilla alangoilla on ruoikkoisia soita ja niiden keskellä palmyrapalmuja. Rannikoilla kasvaa palmulehtoja ja tiheää pensastoa. Varsinaista metsää on vain Gorongosa-vuoren rinteiden ja läntisen Zambezian ylänköalueiden sademetsissä sekä Cabo Delgadon ja Dondon kuivien ylänköjen metsissä.[27] Rannikon mangrovevyöhyke on 2 700 kilometriä pitkä ja yksi Afrikan laajimmista.[28]

Mosambikissa tiedetään esiintyvän ainakin 5 600 eri kasvilajia.[29] Kotoperäisiä lajeja on 250. Yksin Chimanimanin vuoristossa kasvaa 45 kotoperäistä lajia. Toinen kasvistostaan kuuluisa alue on kosteikkoalue, joka jatkuu St. Lucian suomaan luonnonsuojelualueelta Etelä-Afrikan puolelta Maputon maakuntaan,[30] ja jopa Xai-Xain kaupunkiin asti.[31]

Eläimistö =

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mosambikin eläimistö on monimuotoinen, ja sen metsistä löytyy edelleen aiemmin tuntemattomia eläinlajeja.[32] Eri lintulajeja on havaittu yli 750.[33] Nisäkäslajeja on laskettu 195, matelijoita 228 ja sammakkoeläimiä 59 lajia.[29]

Useimmat norsut, puhvelit ja seeprat elävät maan pohjoisosassa Niassan suojelualueella. Siellä on myös joitakin leijonia ja leopardeja.[30] Niassan alueella elää 450 yksilön populaatio erittäin uhanalaisia hyeenakoiria.[34]

Gorongosan kansallispuistossa oli ennen sisällissotaa noin 2 200 norsua, sodan jälkeen vuonna 1994 niitä löydettiin enää sata.[35] Vuoteen 2011 mennessä määrä oli noussut jo kolmeensataan. Puistoon on istutettu myös naapurimaista tuotuja yksilöitä.[36]

Luonnonsuojelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Limpopon kansallispuisto maan eteläosassa, Gazan maakunnassa, on osa hanketta, jonka tavoitteena on luoda suuri yhtenäinen suojelualue kolmen valtion alueelle: Mosambikiin, Zimbabween ja Etelä-Afrikkaan.[37] Koko suojelualueen tavoitekoko on 4,4 miljoonaa hehtaaria.[16]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Mosambikin historia

Varhaishistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mosambikin ensimmäiset asukkaat olivat nomadeja, ja sanien esi-isiä oli mahdollisesti alueella jo 10 000 vuotta sitten. Bantukieliä puhuvia maanviljelijöitä ja karjankasvattajia alkoi saapua alueelle vuoden 100 tienoilla, ja he etenivät sisämaan ylängöiltä Intian valtamerelle vuoteen 400 mennessä.[38] Ensimmäisen vuosituhannen lopulla Mosambikin eteläisiin keskiosiin oli kehittynyt yhteisöjä, joita hallitsi heimopäällikkö.[39]

Alueella on elänyt varsin löyhästi organisoituneita heimoja, jotka ajoittain muodostivat liittoja. Keskisen Mosambikin alueella nämä liittoumat yhdistyivät 1100-luvulla Zimbabwen kuningaskuntaan, joka samoin kuin sen seuraaja Mwene Mutapan kuningaskunta sijaitsi nykyisten Mosambikin ja Zimbabwen alueilla.[40][38] Bantukansojen hallitsema Maravi-valtakunta levisi Malawijärveltä kohti Intian valtameren rannikkoa ja kattoi laajimmillaan 1600-luvun puolivälissä suuria alueita nykyisen Mosambikin pohjoisosista.[38]

Arabikauppiaat kävivät Mosambikin rannikolla säännöllisesti kauppaa viimeistään 900-luvulla, ja he toivat alueelle islamin. Sisämaasta tuotua kultaa myytiin Buzijoen suulla sijainneessa Sofalassa.[41] Swahilit olivat perustaneet 1200-luvulle mennessä useita kaupunkivaltioita Itä-Afrikan rannikolle, ja monet nykyisen Mosambikin merkittävimmistä satamakaupungeista, kuten Mosambikin saari, Angoche, Ibo ja Inhambane olivat alkujaan swahilien kauppakeskuksia. Tärkein niistä oli Sofala, jossa asui 1400-luvulla 10 000 ihmistä.[41] Kullan rinnalla kauppatavaraksi nousi vuoteen 1100 mennessä myös orjat, ja Mosambikin satamien kautta arvioidaan myydyn kaikkiaan noin miljoona orjaa.[42][43] Arabit purjehtivat myös Sambesia pitkin sisämaahan ja perustivat joen varrelle pieniä kaupunkeja; nykyiset Tete ja Sena ovat ilmeisesti heidän perustamiaan.[44]

Eurooppalaiset yhteydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osa kartasta Africae tabula nova 1570, Abraham Ortelius, Antwerpen.

Portugalilainen Vasco da Gama saapui Mosambikin rannikolle vuonna 1498, jolloin alueella oli useita arabien asutuskeskuksia ja paikallisia sulttaanikuntia. Portugalilaiset rakensivat ja valtasivat 1500-luvulla useita satamia ja tukikohtia Intiaan suuntautuneen kaupan välietapeiksi.[45] Alun perin portugalilaisten tärkein tukikohta oli Mosambikin saarella sijainnut São Sebastião de Moçambiquen linnoitus.[38]

Portugalilaisten mielenkiinto keskittyi rannikon kauppasatamiin. Sisämaasta he valtasivat vähitellen arabien perustamia kauppapaikkoja, kuten Teten ja Senan. 1600-luvulla portugalilaiset läänittivät suuria alueita prazo-nimisiksi suurtiloiksi.[38] Portugalilta puuttui kuitenkin miesvoima ja rahavaroja taistelemaan afrikkalaisia vastaan sekä kehittämään aluetta.[46] Siksi isoa osaa Mosambikista hallitsivat prazerot ja kolme yksityistä yritystä. Zambezia Company toimi nykyisten Teten ja Zambezian maakuntien alueella, Mozambique Company (1891–1942) Manicassa ja Sofalassa ja Niassa Company (1894–1929) Cabo Delgadossa ja Niassan maakunnassa. Yritykset toimivat pääosin brittiläisellä rahoituksella, ja ne toimivat valtiomaisesti alueillaan.[38][47][46]

Yhdistynyt kuningaskunta ja Portugali sopivat Mosambikin siirtomaan rajoista vuonna 1891.[48] Siirtomaakaudella Mosambikia kehitettiin eurooppalaissiirtolaisten ehdoilla, eikä alkuperäisasukkaiden oloista piitattu.[45] Oloihin turhautuminen nostatti Baruén kapinan vuonna 1917. Portugalin armeija kukisti kuitenkin kapinan. Baruépäälliköt joutuivat maanpakoon Rhodesiaan.[46]

1900-luvun alussa naapurimaissa Etelä-Afrikassa ja Rhodesiassa perustettiin suuria kultakaivoksia, ja monet etelämosambikilaiset muuttivat sinne töihin.[38] Witwatersrandin kaivoksilla oli töissä buurisotien ja toisen maailmansodan välisenä aikana 50 000–100 000 mosambikilaista, minkä ansiosta parhaimmillaan yli puolet siirtomaahallituksen verotuloista tuli ulkomailta.[49] Työvoimaa hankittiin erityisesti chibalo-pakkotyön ansiosta. Orjuuden lakkauttamisen jälkeen matalapalkkaisten työläisten hankkiminen vaikeutui. Vuoden 1899 alkuperäisasukkaiden työlaki jakoi kansan ei-alkuperäisiin ja alkuperäisiin asukkaisiin. Jälkimmäisiä pakotettiin tekemään kuusi kuukautta vuodesta chibalo-työtä, josta ne saattoivat saada pienen palkan.[50]

Portugalin vuoden 1926 sotilasvallankaappauksen vaikutukset näkyivät selvästi Mosambikissa. Portugalia hallitsi vuodesta 1932 pääministeri António de Oliveira Salazar, jonka suunnitelmana oli muodostaa omavarainen valtio niin, että Portugali olisi teollisuuden keskus ja siirtomaat tuottaisivat maataloustuotteita ja raaka-aineita. Salazar kielsi Mosambikissa maaomistuksen yksityisiltä yrityksiltä ja prazeroilta.[44] ja perusti sinne suunnitelmatalouden. Maanviljelijät määrättiin viljelemään tiettyjä tuotteita, minkä seurauksena riisin ja puuvillan tuotanto kasvoi räjähdysmäisesti 1930–1950.[51]

Itsenäinen Mosambik

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäistymisestä sisällissotaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Portugalilaisia joukkoja Mosambikin itsenäisyyssodassa.

Vaikka toisen maailmansodan jälkeen muut Euroopan maat myönsivät siirtomailleen itsenäisyyden, Portugali päätti pitää omista siirtomaistaan kiinni. Mosambikin asema muutettiin merentakaiseksi maakunnaksi. Samoihin aikoihin myös portugalilaisten maahanmuutto Mosambikiin kasvoi.[40]

Siirtomaavastainen ilmapiiri alkoi 1950-luvulla myös Mosambikissa voimistua. Portugali kukisti levottomuudet kuitenkin nopeasti. Muedan verilöyly oli pahin paikallisiin kohdistunut terroriteko.[52]

Vuonna 1962 Dar es Salaamissa perustettiin Mosambikin itsenäisyyden asiaa ajava Frelimo-liike (Mosambikin vapautusrintama). Frelimo käynnisti 1964 sissisodan itsenäisyyden saavuttamiseksi.[40] Frelimon johtaja Eduardo Mondlane sai surmansa kirjepommi-iskussa 1969, ja hänen seuraajakseen nousi Samora Machel. Vuonna 1970 portugalilaiset lähettivät 35 000 sotilasta Pohjois-Mosambikiin ajamaan Frelimon joukot pois ja hyökkäämään Tansaniassa sijanneisiin Frelimon tukikohtiin. Machel päätti vetäytyä Mosambikista ja siirtää vapautusrintaman toiminnan Malawiin, mistä käsin Frelimo alkoi tehdä sissi-iskuja Teten alueelle.[53]

Mosambik itsenäistyi Portugalin neilikkavallankumouksen jälkeen virallisesti 25. kesäkuuta 1975. Itsenäisyys oli myönnettu jo syyskuussa 1974 solmitulla Lusakan sopimuksella.[54] Mosambikiin perustettiin Frelimon johtama marxilainen yksipuoluejärjestelmä. Ensimmäiseksi presidentiksi nousi Samora Machel. Itsenäistymisen jälkeen roturistiriidat kiristyivät, ja moni portugalilaissyntyinen pakeni maasta.[40]

Frelimo onnistui kehittämään valtiota itsenäisyyden alussa: erityisesti yhteiskunnalliset olot paranivat, kun koulutusta ja terveydenhuoltoa kehitettiin.[55] Vuonna 1975 Frelimo käynnisti rokotusohjelman, jonka tuloksena lapsikuolleisuus väheni 20 %. Maailman terveysjärjestön mukaan ohjelma oli yksi Afrikan tehokkaimmista. Frelimon hallinto epäonnistui kuitenkin talouden kehittämisessä, mihin vaikutti etenkin vuoden 1973 öljykriisi.[56]

Rajanaapurit Rhodesia ja Etelä-Afrikka pelkäsivät itsenäisyysaatteiden ja marxismin leviävän Mosambikista laajemmalle, ja ne tukivat Mosambikin kansallisen vastarintaliikkeen Renamon toimintaa. Vastaavasti Mosambik tuki maiden valkoisten vähemmistövaltaa vastaan sotivia sissiliikkeitä, joilla oli tukikohtia Mosambikin puolella. Aseelliset yhteenotot ja rajojen sulkemiset veivät Mosambikilta merkittäviä tuloja, jotka olivat kertyneet maan kauttakulkumaksuista.[45] Frelimon ja Renamon välinen valtataistelu johti 1977 sisällissotaan.[55]

Yhteenotot Rhodesian kanssa loppuivat 1980, kun Zimbabwe itsenäistyi. Renamoa tukenut Etelä-Afrikka ja Mosambik solmivat rauhan Nkomatin sopimuksella 1984. Etelä-Afrikan puolustusvoimat antoi kuitenkin sopimuksen jälkeenkin salaista tukea Renamolle, jota auttoi myös Malawin presidentti Hastings Banda, joka tarjosi Renamolle turvapaikan maastaan.[57] Machel oli palaamassa huippukokouksesta Sambiasta, kun häntä kuljettanut lentokone putosi maahan Etelä-Afrikassa.[58] Onnettomuus herätti monia epäilyksiä salaliitosta.[59] Machelin seuraajaksi valittiin Joaquim Chissano.[60]

Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon heikentyessä sisällissodassa tehtiin vuonna 1990 aselepo. Samana vuonna kirjoitettiin uusi perustus­laki. Vuonna 1992 tehtiin Rooman rauhansopimus ja Mosambikista tuli monipuoluedemokratia. Vuoteen 1995 saakka sopimusta valvoivat Mosambikissa YK:n rauhanturvaoperaatio ONUMOZ.[61][60] Sisällissodan aikana noin 900 000 siviiliä kuoli ja yli viisi miljoonaa evakuoitiin. 1,7 miljoonaa ihmistä pakeni naapurimaihin. Myös maamiinat johtivat useisiin vakaviin loukkaantumisiin ja kuolemiin.[45]

Monipuolueaikakausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistolainen Frelimo voitti vuosien 1994 ja 1999 presidentin- ja parlamenttivaalit, ja oikeistolaisesta Renamosta tuli vuosiksi maan toiseksi suurin puolue. Vuonna 1995 Mosambik liittyi Kansainyhteisöön ensimmäisenä maana, joka ei ole koskaan ollut osa brittiläistä imperiumia. Vuonna 1996 Mosambikista tuli yksi Portugalinkielisten maiden yhteisön perustajajäsenistä.[62]

Vaihtelevat säät, vuosien 2001 ja 2008 tulvat ja vuoden 2009 kuivuus koettelivat maata ja lisäsivät avuntarvetta.[48] Vaikka luonnonkatastrofit koittelivat köyhää maata, talous kasvoi voimakkaasti velkahelpotusten ja talousuudistusten ansiosta.[63]

Vaikka talous kasvoi Mosambikissa, köyhyys oli edelleen laajalle levinnyttä. Tämän epätasapainon takia hallituksen ja Renamon välit kiristyivät uudelleen vuonna 2013, ja Renamo irtisanoutui lokakuussa vuoden 1992 rauhansopimuksesta.[63] Presidentti Armando Guebuzan kahden kauden jälkeen presidentiksi 2014 valittiin myös Frelimoa edustanut entinen puolustusministeri Filipe Nyusi. Hänen vastaehdokkaansa, Remamon Afonso Dhlakama piileskeli ennen presidentinvaaleja vuoristossa ja saapui allekirjoittamaan rauhansopimuksen hallituksen kanssa vain muutama viikko ennen vaaleja.[64]

Mosambikin useiden vuosien talouskasvu hidastui selvästi vuonna 2016. Taustalla oli joidenkin raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen putoaminen sekä valtion velkaskandaali.[65] Kolme valtion yritystä oli vuosina 2013 ja 2014 lainannut yli miljardi dollaria tonnikalakalastukseen ja meriturvallisuuteen.[66] Valtio oli antanut lainoille salaisen takauksen. Tapaus tuli julkisuuteen 2016, ja monet vetivät tukensa Mosambikilta.[67] Sen seurauksena meticalin arvo romahti, eikä valtio pystynyt maksamaan velkojaan.[66]

Vuodesta 2017 lähtien Mosambikin pohjoisosassa, muslimienemmistöisessä Cabo Delgadon provinssissa on toiminut Ansar al-Sunna -niminen terroristijärjestö.[68] Järjestö aiheutti humanitaarisen kriisin Cabo Delgadon provinssiin, ja hyökkäysten seurauksena myös TotalEnergiesin kaasukenttäprojektit jouduttiin keskeyttämään. Eteläisen Afrikan kehitysyhteisö vastasi tukemalla Mosambikin asevoimia taisteluissa.[69] Kehitysyhteisön operaatio vetäytyi toukokuussa 2024, jonka jälkeen Mosambikin tueksi jäi vain Ruandan sotilaita.[70]

Vuoden 2024 presidentinvaalin voitti Frelimon ehdokas Daniel Chapo. Vaaleihin liittyi kuitenkin paljon epäselvyyksiä. Oppositiopuolueet ja kansainväliset tarkkailijat syyttivät Frelimoa huijaamisesta. Renamo ja muut puolueet eivät hyväksyneet vaalitulosta, ja Podemos valitti perustuslakineuvostoon. Podemosin Venâncio Mondlanen kannustamana Mosambikissa alkoivat laajat protestit, joihin poliisi vastasi rajusti. Perustuslakineuvosto vahvisti 23. joulukuuta vaalitulokset. Sitä seurasi uudistunut protestiaalto, ja tammikuun puoliväliin mennessä yli 300 ihmistä oli jo kuollut mielenosoituksissa.[71]

Politiikka ja yhteiskunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Mosambikin politiikka

Poliittinen järjestelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mosambikin parlamentti
Entinen presidentti Filipe Nyusi

Mosambik on monipuoluedemokratia. Valtionpäämies on presidentti, joka valitaan suorilla kansanvaaleilla viideksi vuodeksi kerrallaan. Presidentti johtaa myös hallitusta, ja istuva presidentti voidaan valita kerran uudelleen. Frelimon Daniel Chapo valittiin uudeksi presidentiksi vaaleissa 2024.[72]

Presidentillä on laajat valtaoikeudet, ja perustuslain mukaan hän on kansallisen yhtenäisyyden ruumiillistuma ja edustaa kansaa sekä kotimaassa että ulkomailla. Hän johtaa hallitusta, mutta presidentti myös delegoi hallitustehtäviä pääministerille. Presidentti voi myös hajottaa parlamentin, jos tämä ei hyväksy hallitusohjelmaa.[73]

Mosambikin parlamentissa on 250 kansanedustajaa. Heidät valitaan viiden vuoden välein.[72] Vaaleissa äänioikeus on jokaisella kahdeksantoista vuotta täyttäneellä.[74]

Frelimo on hallinnut Mosambikin politiikkaa koko sen itsenäisyyden ajan, mutta 2020-luvulla puoluekenttä on muuttunut. Frelimosta irtautunut Podemos nousi vuoden 2024 vaaleissa toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Se ohitti Renamon ja Mosambikin demokraattisen liikkeen (MDM).[75]

Mosambik on kuulunut vuodesta 1994 alkaen myös Islamilainen yhteistyöjärjestöön. Maan ulkopolitiikan tavoitteena on pitää hyvät suhteet kaikkiin naapurimaihin ja tärkeisiin kehitysyhteistyökumppaneihin. Rotusorron aikana suhteita kiristi Mosambikin avoin tuki Rhodesian ja Etelä-Afrikan sorretuille mustille. Kylmän sodan aikana maata tuki Neuvostoliitto liittolaisineen.[76]

Oikeuslaitos ja rikollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolemanrangaistus kiellettiin Mosambikissa vuoden 1990 perustuslaissa.[77] Toisin kuin monissa naapurimaissa, homoseksuaalisuus ei ole Mosambikissa laitonta. Homoseksuaalisuus laillistettiin kesäkuussa 2015, jolloin uusi rikoslaki kumosi aiemman säädöksen. Aiemmassa säädöksessä siirtomaa-ajalta peräisin ollut maininta ”luonnonvastaisista paheista” on joskus tulkittu homoseksuaalisuuden kieltäväksi.[78][79][80]

Ihmisoikeudet ja vapaudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freedom Housen mukaan Mosambik oli vuonna 2024 osittain vapaa maa. Frelimon koko itsenäisyyden ajan jatkunut valta-asema on mahdollistanut sen, että puolue pystyy valvomaan kaikkia valtion laitoksia.[81]

Valtiolliset toimijat hallitsevat Mosambikin mediakenttää, ja itsenäiset journalistit ovat jatkuvasti hallituksen painostuksen alla. Monet harrastavatkin itsesensuuria. Sananvapautta valvotaan, ja esimerkiksi vuoden 2022 terrorinvastainen laki on kriitikoiden mukaan lisännyt pelkoa kansalaisissa. Ihimisoikeusjärjestöjen mukaan hallitus valvoo internetviestintää. Kokoontumisvapaus pitäisi olla perustuslaissa sallittu, mutta hallitus asettaa mielenosoituksille rajoituksia. Poliisia on 2020-luvulla syytetty mielenosoittajien kovaotteisesta kohtelusta.[81]

Sadattuhannet mosambikalaiset ovat Cabo Delgadon provinssin levottomuuksien takia joutuneet lähtemään kotoaan. Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön mukaan Mosambikissa oli elokuussa 2023 yli 850 000 maansisäistä pakolaista.[81]

Marraskuussa 2025 ranskalaista energiayhtiötä syytettiin sotarikoksista Pohjois-Mosambikissa. Syytökset liittyvät yhtiön miljardiluokan kansainvälisen kaasuprojektin lähellä vuonna 2021 tapahtuneeseen verilöylyyn. Ranskalaisille syyttäjille jättämässä valituksessa ihmisoikeusjärjestö syytti TotalEnergiesiä osallisuudesta sotarikoksiin, joihin kuului kymmenien paikallisten turvallisuusjoukkojen pidättämien siviilien kidutus ja teloittaminen yhtiön alueella sijaitsevissa konteissa. Total on kiistänyt vastuunsa hallituksen joukkojen ja niihin liittyvien turvallisuusjoukkojen toimista, jotka osallistuivat kaasunjalostamon kehityshankkeen vartiointiin.[82]

Aluejako ja suurimmat kaupungit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mosambik jakaantuu kymmeneen maakuntaa ja Maputon pääkaupunkialueeseen.

Mosambik jakautuu 10 maakuntaan eli provinssiin, ja lisäksi pääkaupunki Maputolla on maakunnan asema. Maakunnat jakautuvat piirikuntiin (port. distritos),[83] jotka jakautuvat edelleen hallintopaikkakuntiin (port. Postos administrativos).

Useimmat maakuntien rajat periytyvät siirtomaakaudelta. Vuonna 1892 maa oli jaettu Sambesijokea myöten kahtia: Moçambiqueen ja Lourenço Marquesin alueeseen. Moçambique muodostui Cabo Delgadosta (joka oli entinen Niassa Companyn hallintoalue), Moçambiquesta ja Zambeziasta, josta vuonna 1902 erotettiin Teten alue. Eteläosa oli jaettu Lourenço Marquesiin, Inhambaneen, Gazaan, Manicaan ja Sofalaan, joka puolestaan muodostui entisestä Mozambique Companyn alueesta.[84]

Maakunnat toimivat presidentin- ja parlamenttivaaleissa vaalipiireinä.[85] Vuoden 2004 perustuslaissa niille määriteltiin myös oma paikallisvaaleilla valittava hallintoelin, eräänlainen maakuntavaltuusto (port. Assembleias Provinciais), mutta sillä on hyvin vähäiset valtaoikeudet. Valtuusto voi vain hyväksyä (tai hylätä) maakuntahallituksen laatiman budjetin, ja rajoitetusti seurata sen toteutumista. Valtuusto kokoontuu kahdesti vuodessa, kymmenen päivän istuntokaudelle kerrallaan.[86]

Maakunta Väkiluku 2025[87] Pääkaupunki Nro kartassa Pinta-ala (km2)[87]
Niassa 2 349 000 Lichinga 8 129 056
Cabo Delgado 2 900 000 Pemba 1 82 625
Nampula 6 984 000 Nampula 7 81 606
Zambezia 6 314 000 Quelimane 11 105 008
Tete 3 368 000 Tete 10 100 724
Manica 2 429 000 Chimoio 4 61 661
Sofala 2 828 000 Beira 9 68 018
Inhambane 1 616 000 Inhambane 3 68 615
Gaza 1 500 000 Xai-Xai 2 75 709
Maputo 2 662 000 Matola 6 26 058
Maputo (kaupunki) 1 140 000 - 5 300
Katso myös: Mosambikin piirit

Vuoden 2017 väestönlaskennassa Mosambikin suurimmat kaupungit olivat:[88]

  1. Maputo 1,08 miljoonaa asukasta
  2. Matola 1,03 miljoonaa
  3. Nampula 663 200
  4. Beira 592 100
  5. Chimoio 363 300
  6. Tete 307 300

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistilanne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mosambikin talous kasvoi huomattavan nopeasti sisällissodan jälkeen. Vuosien 1993–2015 välillä kasvu oli 8,4 prosenttia vuodessa. Kasvu kuitenkin hidastui sen jälkeen, mihin vaikuttivat Kansainvälinen valuuttarahaston mukaan eräiden tuotteiden maailman markkinahinnat, vaikeat sääolosuhteet ja keväällä 2016 tapahtuneet lainaepäselvyydet.[89] Nämä ”piilotetut lainat” johtivat ulkomaalaisen avun takaisinvetämiseen, valuutan arvon alenemiseen, ruoanhinnan räjähdysmäiseen kasvuun ja kotitalouksien kulutuksen vähenemiseen.[90]

Mosambikin talouskasvu on kiihtynyt jälleen lainakriisin ja koronapandemian jälkeen. Vuonna 2022 talouskasvu oli 4,4 prosenttia ja vuonna 2023 jo 5 prosenttia.[91]

Mosambikin talous on vahvasti sidottu luonnonvarojen hyödyntämiseen ja maatalousektoriin. Jälkimmäinen tuottaa noin 24 prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta se työllistää yli 70 prosenttia työväestä. Maatalous on pääosin omavaraisviljelyä, ja se on todella herkkä sään ääri-ilmiöille. Mosambik on yksi Afrikan pahiten hirmumyrskyistä, kuivuuksista ja tulvista kärsivistä valtioista.[92]

Mosambikin valuutta on metical, joka korvasi escudon vuonna 1980. Metical jakautuu sataan centavoon.[93]

Luonnonvarat ja teollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maputon satama vuonna 2006

Mosambikilla on varsin laajasti luonnonvaroja, joita on pystytty hyödyntämään laajamittaisesti vasta vuoden 1992 rauhan jälkeen.[94] Maasta on löydetty taloudellisesti kannattavia varantoja muun muassa kivihiiltä, grafiittia, rautamalmia, titaania, apatiittia, marmoria, bentoniittia, bauksiitti, kaoliniittia, kuparia, kultaa, rubiineja ja tantaalia.[95]

Mosambikin hyödyntämättömät kivihiilivarat ovat maailman suurimpiin kuuluvia, ja brasilialainen Vale ja muut yhtiöt ovat investoineet koksikivihiilikaivoksiin Moatizen piirissä, josta ensimmäinen kuljetus lähti vuonna 2011. Kultavarantojen hyödyntäminen on ollut hidasta, vaikka se on saanut 2010-luvulla monia sijoittajia. Pääosan kaivuusta tekevät kuitenkin epäviralliset kaivajat.[95] Eteläafrikkalainen Sasol puolestaan alkoi ensimmäisenä tuottamaan maakaasua Inhambanen maakunnassa, mistä se kuljetetaan kaasuputkia pitkin Etelä-Afrikkaan.[96]

Teollisuus tuottaa 21,3 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllistää 9,1 prosenttia aktiivisista väestöstä. Tuotantoteollisuuden osuus on 7 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja siitä suurin osa tulee Mozalin alumiinsulattamosta. Metallurgia onkin suurin valmistusteollisuuden ala. Elintarviketeollisuus on toisena.[97]

Maatalous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Öljyjatropajoja josta valmistetaan saippuaa, tuhoeläinten karkotetta sekä lamppu- ja moottoriöljyjä.

Mosambikin aktiivisesta väestöstä 69,5 prosenttia työskentelee maataloudessa, mutta se tuottaa vain 25,9 prosenttia bruttokansantuotteesta. Maanviljelystä suurin osa on omavaraustaloutta, ja sillä tuotetaan ruokaa omaan käyttöön. Mosambik ei tästä huolimatta ole ruuantuotannon suhteen omavarainen, vaan se on ruoan nettotuoja.[97]

Maataloustuotanto kasvoi vuosien 2018 ja 2022 välillä keskimäärin 1,5 prosentia vuodessa. Maatalouden suurimmat haasteet ovat heikko tuottavuus, huipputekniikan huono saatavuus, maaseudun infrastruktuuri ja matala arvonlisäys.[97]

Tuotantomäärältään suurin maataloustuote on maniokki ja viljelysalaltaan suurin on maissi. Muita keskeisiä maataloustuotteita ovat sokeriruoko, puuvilla, maapähkinä, durra, tupakka, seesami, cashew-pähkinä, bataatti, riisi, sitrushedelmät ja banaani.[98] Maan vilja-aitaksi kutsutaan Gazan maakuntaa, ja erityisesti riisin viljely keskittyy Limpopon laaksoon. Inhambanessa kasvatetaan mandariineja, Manicassa ja Maputossa myös muita hedelmiä ja vihanneksia. Zambeziassa kasvaa paljon kookospalmuja ja teetä.[99]

Palvelut ja matkailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palveluala vastaa 40,8 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllistää 21,5 prosenttia aktiivisesta väestöstä. Matkailuala on palveluiden keskeisin tekijä. Merkittäviä aloja ovat myös finanssipalvelut ja mikroluokan vähittäiskaupat.[97]

Auringonnousu Ponta do Ouron rannalla

Ennen sisällissotaa Mosambik oli yksi eteläisen Afrikan suosituimmista turistikohteista. Tuhannet eteläafrikkalaiset ja rhodesialaiset turistit vierailivat Etelä-Mosambikin rannoilla ja eteläisen rannikon saarilla. Gorongosan kansallispuisto oli yksi alueen tärkeimmistä turistikohteista. Turismi kuitenkin loppui itsenäistymisen ja sisällissodan puhkeamisen vuoksi. Vuonna 1972 maassa vieraili 292 000 matkustajaa, mutta vuonna 1981 vierailijoita oli vain 1000. Mosambikin rauhoituttua turismi oli maan nopeimmin kasvava teollisuuden ala 1990-luvun lopulla. Maahan nimitettiin turismiministeri vuoden 1999 vaalien jälkeen.[100]

Pankkialaa hallitsevat ulkomaalaisessa omistuksessa olevat yhtiöt. Suurimpia toimijoita ovat portugalilaisessa ja mosambikilaisissa omistuksessa olevat Millennium bim ja BCI sekä eteläafrikkalainen Standard Bank. Näiden osuus rahavaroista on yli 70 prosenttia.[97]

Ulkomaankauppa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan bruttokansantuotteesta poikkeuksellisen suuri osa koostuu viennistä, joka on kapea-alaista. Valtio pyrkii tuilla monipuolistamaan vientiä.[101] Vuonna 2024 ulkomaankauppa vastasi 106 prosenttia bruttokansantuotteesta.[102]

Mosambik on avoin ulkomaankaupalle, ja se on muun muassa Maailman kauppajärjestön ja Eteläisen Afrikan kehitysyhteisön jäsen. Sillä on myös kauppasopimus Malawin ja Zimbabwen kanssa, sekä se on allekirjoittanut kesäkuussa 2016 EU:n ja eteläisen Afrikan kehitysyhteisön maiden välisen talouskumppanuussopimuksen.[102] Mosambikista tuli vuonna 2025 myös Afrikan mantereen vapaakauppasopimuksen täysi jäsen.[103]

Vuonna 2025 Mosambikin vienti tuotti 7,8 miljardia dollaria, kun tuontiin käytettiin 9,4 miljardia. Ulkomaankauppa oli siis noin 1,5 miljardia alijäämäistä. Viennistä peräti 20,6 prosenttia suuntautui Intiaan. Seuraavaksi suurimmat vientikohteet olivat Etelä-Afrikan tasavalta, Britannia, Kiina, Singapore ja Etelä-Korea. Tuonnista puolestaan 27,7 prosenttia tuli Etelä-Afrikasta. Seuraavaksi suurimmat tuontikumppanit olivat Kiina, Yhdistyneet arabiemiraatit, Intia, Oman, Australia ja Malesia.[104]

Vuonna 2025 Mosambikin suurimmat vientituottet olivat maakaasu, hiili, alumiini, sähkö, raskaat hiekat ja tupakka.[2] Maakaasu, hiili, alumiini ja sähkö ovat perinteisesti olleet merkittävimmät vientituotteet, ja esimerkiksi vuonna 2023 niiden osuus oli yhteensä 71 prosenttia vientituloista.[105]

Kehityksen ongelmat ja kehitysyhteistyö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaivo Nivalin kylässä Nampulan maakunnassa.

Köyhyys on Mosambikin keskeisin kehityksen haaste. Vuoden 2024 tilastojen mukaan 67,7 prosenttia väestöstä eli köyhyysrajan alapuolella eli alle 2,15 dollarilla päivässä.[106] Maailmanpankin vuoden 2025 arvion mukaan vain Kongon demokraattisessa tasavallassa köyhyysaste oli korkeampi.[107] Köyhyys ja epätasa-arvo ovat kasvaneet vuoden 2015 jälkeen. Vuonna 2003 köyhyydessä eli 60 prosenttia kansasta, kun vuonna 2015 korkean talouskasvun ansiosta köyhyysaste oli pienentynyt 48 prosenttiin. Velkakriisi, pohjoisen levottomuudet, syklonit ja muut sääilmiöt ja koronapandemia kuitenkin ovat kasvattaneet jälleen köyhyyttä.[108]

Talouskasvu on ollut vuosina 2016–2025 hidasta, minkä seurauksena bruttokansantuote asukasta kohti on laskenut.[108] Bruttokansantuote asukasta kohti oli maailman viidenneksi pienin vuonna 2025.[107]

Köyhyysaste on erilainen kaupungeissa ja maaseudulla, sillä kaupungeissa köyhyydessä eli 54,8 prosenttia ja maaseudulla 68,4 prosenttia asukkaista. Maaseudulla naisten työllisyys on kuitenkin korkeampaa. Naiset toimivat kaupungeissa yhteiskunnallisten normien mukaisesti ja hoitavat kotitaloutta ja lapsia. Maaseudulla he työskentelevät lisäksi maataloudessa. Maaseudun naisten työllisyys on yli 80 prosenttia, kun kaupungeissa se on alle 50 prosenttia.[109]

Hyvästä kehityksestä huolimatta Mosambik on riippuvainen ulkoisesta kehitysavusta, jota se saa myös Suomelta. Suomen tuki Mosambikissa on suunnattu koulutukseen ja maaseudun kehittämiseen ja demokratian edistämiseen.[110] Aikaisempaa tukea metsäohjelmalle leikattiin vuonna 2012 väärinkäytösten takia.[111]

Kehitysyhteistyöllä on saavutettu hyviä tuloksia terveyssektorilla. Rokotusohjelmat ovat johtaneet lapsikuolleisuuden vähenemiseen. Myös malariatapauksia on aiempaa vähemmän, ja puhtaan juomaveden saatavuus on parantunut. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan malaria ja HIV/AIDS vähentävät Mosambikin bruttokansantuotteen kasvua noin prosenttiyksikön vuodessa.[112][113]

Taloushistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtomaa-aikana Mosambik oli Afrikan neljänneksi teollistunein maa. Itsenäistymisen jälkeen maan teollisuus kuitenkin pysähtyi lähes täysin ensimmäisen kymmenen vuoden aikana, koska lähes kaikki valkoiset lähtivät maasta ja Frelimon talouspolitiikan suunnasta ei ollut varmuutta. Monet yrittäjät jättivät yrityksensä ja tuhosivat koneet lähtiessään. Valkoisen väestön lähtiessä maa menetti koulutetun työvoiman, pääoman ja yritysten johdon. Tilanne pysyi tällaisena aina 1980-luvun lopulle, kunnes 1990-luvulla Frelimo aloitti taloudelliset uudistukset ja yksityistämisen. Yksityiset sijoittajat ostivat valtiolta satoja yrityksiä 1990-luvulla. Osa investoinneista kuitenkin epäonnistui aikaisempien virheiden takia.[100]

Sisällissodan aikana maan talous oli vaikeuksissa työvoimapulan ja Frelimon jäykän suunnitelma­talouden vuoksi. Sisällissodan päättymisen jälkeen maataloustuotanto kääntyi nousuun. Frelimo siirtyi markkina­talouden suuntaan ja yksityisti tuotantolaitoksia useilla tärkeillä teollisuuden aloilla. Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja Maailmanpankki vapauttivat Mosambikin kahdesta kolmasosasta maan valtionvelasta vuonna 1999. Tämä enteili hyvää talouden kasvulle, mutta vuoden 2000 tulvissa tuhoutui yli 100 000 hehtaarin sato, yli 40 000 kotieläintä kuoli ja infrastruktuuri kärsi pahoin.[100]

Maan kaivannaisvarat tunnettiin huonosti siirtomaa-ajalla. Onkin arvioitu, että Mosambikissa suoritettiin enemmän geologisia tutkimuksia vuosien 1977–1983 välillä kuin ajanjaksoa edeltäneiden sadan vuoden aikana. Tutkimuksissa löydettiin rikkaat kivihiili-, suola-, rautamalmi- ja fosfaattiesiintymät. Lisäksi löydettiin kultaa, tantaalia, kromia, kuparia, bauksiittia, nikkeliä ja muita kaivannaisia. Vuonna 1999 Gazan alueelta löydettiin maailman suurin titaaniesiintymä. Lisäksi Mosambikista on löydetty maakaasua esimerkiksi Cabo Delgadon maakunnan pohjoisosista rannikon edustalta. Näitä luonnonvaroja ei kuitenkaan voida hyödyntää ilman mittavia ulkomaalaisia investointeja.[100][114] Vuoteen 2019 mennessä esimerkiksi ranskalainen öljy-yhtiö total oli tehnyt jo 20 miljardin euron suuruiset investointipäätökset maakaasuvarojen jalostamiseksi.[114] Teten provinssista on löydetty malmeja ja teollisuusmineraaleja kuten kivihiiltä, kultaa, rautaa ja fluoriittia. Cabo Delgadossa taas tuotetaan marmoria.[115]

Sisällissodan päätyttyä vuonna 1992 Mosambik oli yksi maailman köyhimmistä maista. Vuoden 1997 jälkeen Mosambikin talous lähti kasvuun.[6] Vuonna 2015 Mosambikin bruttokansantuote oli maan tilastokeskuksen mukaan 601 Yhdysvaltain dollaria henkeä kohden.[116] Vielä 1980-luvun puolivälissä se oli ollut 120 dollaria.[76] IMF tarkkailee maan taloutta, joka on ollut hyvässä kasvussa; myös inflaatio on laskenut.[101] Vuosina 2003–2013 talous kasvoi 6–8 prosenttia vuodessa, mikä on Afrikan nopeimpia talouskasvulukuja.[6]

Maailmanpankin rahoituksella perustettu Mozalin alumiinisulattamo valmistui vuonna 2000, ja sitä laajennettiin 2003. Tämä yksittäinen projekti tuotti alkuvuosinaan 3 % kansantuotteesta ja 5–10 % talouskasvusta. Se toi myös tärkeää ulkomaanvaluuttaa.[6][117] Toisaalta Mosambik on syyttänyt Maailmanpankkia cashew-pähkinöiden tuotannon romahduksesta: kun maa lopetti maataloustuet, se hävisi kilpailussa tukiaisia jatkaville länsimaille.[118]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mosambikin tieverkko on 30 616 kilometriä pitkä. Pääteiden pituus on 6 349 kilometriä, ja päällystettyjä teitä on 8 268 kilometrin verran.[119] Sisämaakaupungeista rannikkokaupunkeihin vievät tiet ovat huonossa kunnossa, ja matka kestää usein kauan. Maassa toimii useita yksityisiä linja-autoyhtiöitä, jotka liikennöivät päivittäin. Mosambikilaisten keskuudessa suosittu liikennemuoto on niin sanottu chapa, kuorma-auto, johon on asennettu matkustajia varten penkit.[120]

Mosambikissa on rautateitä yhteensä lähes 4 800 kilometriä.[6] Ne rakennettiin siirtomaa-aikana tuomaan tarvikkeita sisämaasta Intian valtameren satamakaupunkeihin. Rautatiet kärsivät pahoin sisällissodan aikana, eikä maan eri osien välillä ole toimivaa yhteyttä. Myös tulvat ovat aiheuttaneet pitkiä katkoja rautatieliikenteessä. Pohjoisin osa rataverkostoa yhdistää Nacalan satamakaupungin Malawiin, jolla ei ole omia satamia.[121] Vanhin rataosa on maan keskiosissa, ja se palvelee Beiran satamaa. Siihen kuuluu 600-kilometrinen Senan rata ja 300-kilometrinen Machipanda-rata.[122] Eteläisin osa yhdistyy Swazimaan ja Zimbabwen rautateihin, ja sen satamapaikkoja ovat Maputo ja Matola.[123] Maputon satama on Kaakkois-Afrikan vilkkain, ja sen kautta Mosambikin naapurimaat vievät tavaroita ja raakamateriaalia ulkomaille.[120]

Mosambikissa on 21 lentokenttää, joiden kiitotie on päällystetty.[6] Kentistä kahdeksan on varustettu mittarilentolähestymisten (IFR) vaatimin laittein. Viidellä toimii tulli, joten ne soveltuvat siltä osin kansainväliseen liikenteeseen: Beira, Maputo, Nampula, Pemba ja Vilankulu.[124]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väestötiedot
vuonna 2019/2025
Väestönkasvu 2,5 % [2] %
Syntyvyys 36,2 [2] / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus 11,3 [2] / 1 000 henkilöä
Elinajanodote 56,9[125]
Lapsikuolleisuus 61,7[2] / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto -2[6] / 1 000 henkilöä
HIV:n levinneisyys
aikuisväestössä		 11,1[6] %
Lukutaitoisia 61,7[2] % väestöstä
Ikärakenne
Mediaani-ikä 17,8[125] vuotta
0–14-vuotiaat 44,9[126]
15–64-vuotiaat 52,1[126]
65 vuotta täyttäneet 3,0[126]

Mosambikissa asui vuonna 2025 maan tilastokeskuksen mukaan 34 091 000 ihmistä.[2] Etnisesti Mosambikin väestö koostuu lukuisista afrikkalaisista kansoista. Muita kuin afrikkalaisia on vain prosentin verran. Afrikkalaiset edustavat noin 200 eri etnistä ryhmää. Etninen hajanaisuus on peräisin kolmesta suuresta muuttoliikkeestä. Vuoden 1000 paikkeilla bantuekspansio toi kymmeniä banturyhmiä maahan lännestä ja pohjoisesta, ja 1800-luvun alkupuolella mfecaneliikkeen aikana maahan muutti etelästä ihmisiä, jotka pakenivat nykyisen Etelä-Afrikan alueelta zulujen valtakunnan väkivaltaista laajenemista. Kolmas, hajanainen muuttoliike on tuonut rannikolle vuoden 1500 jälkeen arabeja, persialaisia, intialaisia ja portugalilaisia.[127]

Maputon katedraali.

Makuat ja lomwet ovat tärkeimmät ryhmät pohjoisessa. Senat ja ndaut ovat enemmistönä Sambesin laaksossa, ja maan eteläosissa asuu pääosin tsonga- ja shangaan-kansaa. Šonat ovat enemmistönä Sofalan ja Manican maakunnissa.[128] Sambesi jakaa maan etniset ryhmät karkeasti kahteen osaan. Pohjoiset kansat ovat matrilineaarisia ja eteläiset patrilineaarisia. Monet pohjoisistakin ryhmittymistä ovat kuitenkin 1900-luvun aikana muuttaneet tapojaan patrilineaariseen ja virilokaaliseen suuntaan.[129]

Perustuslain mukaan Mosambikissa on uskonnonvapaus. Se myös toteutuu suhteellisen hyvin, vaikka islamistien hyökkäysten seurauksena hallitus on sulkenut moskeijoita ja pidättänyt muslimijohtajia. Islamistit puolestaan ovat hyökänneet katolisia kirkkoja vastaan.[81] Noin puolet väestöstä on kristittyjä. Vuoden 2017 tietojen mukaan katolisia oli 27,2 prosenttia, Siionin kristittyjä 15,6 prosenttia ja evankelikaalisia tai helluntailaisia 15,3 prosenttia. Muslimien osuus oli 18,9 prosenttia. Muslimeita on käytännössä kaikissa suurissa kaupungeissa, mutta muslimienemmistöisiä alueita on vain pohjoisessa.[129] Uskonnottomia oli vuoden 2007 väestönlaskennassa 18 prosenttia väestöstä. Uskonnolliset johtajat arvioivat, että suuri osa uskonnottomiksi lasketuista harjoittaa perinteisiä animistisia uskontoja, joille ei ollut omaa vaihtoehtoa väestönlaskentalomakkeessa. Myös kristittyjen ja muslimien uskonnonharjoittamiseen on sulautunut paikallisia perinteitä ja rituaaleja.[130]

Kielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mosambikin kielikartta (englanniksi) kuvastaa paikallisten valtakielten monimuotoisuutta.

Useimmat asukkaat puhuvat äidinkielenään paikallisia kieliä. Kaikkiaan maassa lasketaan puhuttavan 18 bantu­kieltä ja useita murteita.[131] Jos kielet jaetaan neljään pääryhmään, makhuwan eli makuan ja sen murteiden puhujia on noin 40 %, tsongan puhujia lähes 20 %, kun taas njandžaa ja šonaa puhuu kumpaakin noin kymmenen prosenttia väestöstä.[132]

Virallinen kieli on portugali, jota puhuu äidinkielenään 8,8 % ja toisena kielenään 27 % väestöstä.[6] Arabit, kiinalaiset ja intialaiset puhuvat omia kieliään ja käyttävät portugalia vasta toisena kielenään. Koulutetuimmat mosambikilaiset puhuvat myös englantia, jota opetetaan koulussa toisena tai kolmantena kielenä ja käytetään yritysmaailmassa. Yliopistossa englanti ja portugali ovat pakollisia oppiaineita, ranska valinnainen tietyillä linjoilla.[133]

Kansanterveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maputon keskussairaala

Mosambikin kansallinen terveyspalvelu vastaa noin 90:stä prosentista kaikista terveyspalveluista. Yksityisten palveluiden osuus oli 2020-luvulla varsinkin kaupungeissa kasvussa. Terveydenhuollon yksikköjä maassa oli vuonna 2023 yli 1 800; määrää oli kasvanut 10 prosentilla vuodesta 2019. Mosambikissa oli 2023 kaikkian 15 keskussairaalaa, 55 piirikuntien sairaalaa sekä yli tuhat terveysasemaa.[134]

Maailman terveysjärjestö tilastojen mukaan vuonna 2021 Mosambikin yleisin kuolinsyy oli HIV/AIDS. Sen jälkeen tulivat aivohalvaus, covid-19, malaria, ennenaikaiseen synntykseen liittyvät kompilaatiot, alahengitystieinfektiot, tuberkuloosi ja ripulitaudit.[135] HIV/AIDS on maassa vakava kansanterveysongelma, noin 11,5 prosenttia 15–49-vuotiaista oli vuonna 2023 HIV-positiivisia.[136] Mosambikin HIV-tilanne onkin maailman vaikeimpia, ja vuonna 2024 arviolta 2,5 miljoonaa kantoi virusta. Antiretroviraalien kasvu on kuitenkin 2010-luvulla alkanut vähentää uusien sairastumisen määrää. Vuonna 2010 uusia HIV-potilaita oli 160 000, kun vuonna 2023 niitä oli enää 84 000.[137]

Muita tarttuvia tauteja ovat kolera ja muut bakteerien ja alkueläimien aiheuttamat vatsainfektiot, A-hepatiitti, lavantauti, rutto, skistosomiaasi ja vesikauhu eli rabies.[6] Malariariski on suuri erityisesti maan keski- ja pohjoisosissa. Mosambik ei myöskään ole onnistunut pitämään perusrokotussuojaa tarpeeksi korkealla tasolla, minkä takia maassa oli 2022–2024 polioepidemia.[138] Koleraa on esiintynyt maassa säännöllisesti vuodesta 1973 alkaen. Kevään 2009 sadekaudella koettiin erityisen paha epidemia, jossa kuoli ainakin 157 ja sairastui 12 000 henkeä.[139] 2019 hirmumyrskyn sateiden jälkeen tuli uusi epidemia ja aloitettiin laaja rokotuskampanja. Sen jälkeenkin on nähty epidemioita.[140]

Yleisimmät syöpätaudit Mosambikissa ovat Kaposin sarkooma, kohdunkaulan syöpä, lymfooma, silmäsyöpä ja rintasyöpä.[141] Myös maksasyöpä on Mosambikissa huomattavan yleistä. Arvioitu päivittäinen aflatoksiinin saanti on myös huomattavan korkea; mistään maasta ei ole raportoitu korkeampaa (1974).[142] Aflaktosiinin ja maksasyövän välinen yhteys on havaittu useissa tutkimuksissa.[143] Mosambikissa sairaus on kuutisentoista kertaa yleisempi kuin Yhdysvalloissa.[144]

Maamiinat olivat sisällissodan jälkeen pitkään suuri ongelma, mutta vuonna 2015 maa julistettiin miinattomaksi. Mosambikissa raivattiin sodan jälkeen kaikkiaan 171 000 miinaa. Niihin oli kuollut vuoteen 2013 mennessä noin 2 500 ihmistä, ja ne myös vaikeuttivat maan taloutta.[145]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koulu Maputossa

Mosambikin tilastokeskuksen mukaan 38 prosenttia kansasta on lukutaidotonta.[2] Sukupuolten väliset erot lukutaidossa ovat suuret: lukutaidottomuus on kaksi kertaa niin yleistä naisilla kuin miehillä. Maaseudulla lukutaidottomia oli puolestaan 57 prosenttia kansasta, kun kaupungeissa 23 prosenttia ei osannut lukea.[146]

Koska siirtomaakaudella koulutukseen ei kiinnitetty huomiota, maan itsenäistymisen jälkeen yli 90 % väestöstä oli lukutaidottomia. Opetussektorilla on 1990- ja 2000-luvun aikana edetty. Vuosina 1997–2003 peruskoulun aloitti jo yli puolet kouluikäisistä lapsista.[112] Koulutukseen osallistumisaste on kasvanut edelleen 2000-luvun aikana, ja vuonna 2019 enää yli 140 000 lasta ei käynyt koulua. Vuonna 2011 lapsia koulun ulkopuolella oli vielä melkein 600 000. Toiselle asteelle vuonna 2017 osallistui 35 prosenttia ja korkeakoulutukseen vuonna 2018 seitsemän prosenttia opiskelijoista. Vuonna 2010 toiselle asteelle oli edennyt 25 prosenttia ja korkeakouluun 4,5 prosenttia.[147]

Koulutus on ollut pääsääntöisesti portugalinkielistä, mutta vuodesta 2004 alkaen on kielellisesti yhtenäisillä alueilla lisätty äidinkielen opintoja peruskoulun kahdelle alimmalle luokalle. Peruskoulutus, ensimmäiset seitsemän vuotta, on ilmaista ja pakollista.[131]

Eduardo Mondlane -yliopisto Maputossa on maan vanhin yliopisto. Se avattiin vuonna 1969.[148] Sen lisäksi merkittäviä yliopistoja ovat Universidade Pedagogica ja katolinen yliopisto (Universidade Catolica de Mocambique). Universidade Pedagogican pääpaikka on Maputossa, mutta se järjestää opetusta myös yhdeksässä muussa kaupungissa. Siinä on kuusi tiedekuntaa.[149] Katolinen yliopisto pitää päämajaansa Beirassa mutta toimii myös kuudella muulla paikkakunnalla.[150]

Kulttuuri ja media

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perinteinen mosambikilainen asuinrakennus

Arkkitehtuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Savimajoja Vilankulossa

Perinteisimmät rakennukset tehdään paikallisista aineista: savesta, puusta ja ruohosta. Saviseinäiset talot ovat useimmiten pyöreitä, joskus nelikulmaisia, ja niissä on yhdestä kolmeen huonetta. Oksista ja puunrungoista tehdyt kattotuolit kannattelevat ruokokattoa, jonka leveät räystäät luovat varjoisan ulkoterassin talon joka puolelle. Räystäät myös suojaavat käsittelemättömiä seiniä. Seiniä saatetaan koristella luonnonväreillä maalatuilla kuvioilla.[151] Kaupungeissa eurooppalaisvaikutteiset rakennukset muodostavat ”sementtikaupungin” (port. cidade de cimento) kun taas afrikkalaismallisten talojen kaupunginosaa kutsutaan ruokokattokaupungiksi. port. cidade de caniço.[152] Monet siirtomaa-aikana tehdyt rakennukset ovat tuhoutuneet sotien aikana, mutta paikoin, etenkin Pembassa ja Mosambikinsaarella on säilynyt jäänteitä lähes 400 vuotta vanhasta arkkitehtuurista.[153][154]

Kulttuuripolitiikka ja perinteiset taidemuodot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Makondejen perinteisiä puuveistoksia.

Frelimon kulttuuripolitiikka suosi kirjallisuuden sijasta tanssia, musiikkia, laulua ja kuvataidetta, sillä niitä pidettiin selvemmin perinteisinä taidemuotoina.[155] Maputoon perustettiin pian vuonna 1975 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen taidekeskus Centro de Estudos Culturais in Maputo, jossa kehittyi omaleimaista modernia kuvataidetta.[156] Samoihin aikoihin hallitus perusti myös Kansallisen elokuvainstituutin (INC), jota ei kuitenkaan enää ole.[157] Yksi ensimmäisistä itsenäistymisen jälkeen perustetuista kulttuurilaitoksista on Kansallinen tanssiryhmä CNCD (port. Companhia Nacional de Canto e Danca de Mocambique). Siinä on noin 50 jäsentä. Ryhmä esiintyy vuodessa yli 300 kertaa sekä eri maakunnissa että ulkomaankiertueilla. Se yhdistää modernia tanssia eri etnisten ryhmien perinteisiin kansantansseihin.[158] CNCD aloitti harrastajaryhmänä mutta koostuu nykyisin ammattilaisesiintyjistä.[159]

Mosambik tunnetaan perinteisistä puu- ja norsunluuveistoksistaan. Maan tunnetuin kuvanveistäjä on Alberto Chissano. Erityisesti Cabo Delgadon alueella elävän makonde-heimon perinteisiin kuuluvat symboliset, taidokkaat puuveistokset. Tunnetuin nuorista makondeveistäjistä on Nkatunge. Maalaustaiteilijoista maineikkain on Malangatana. Muita tunnettuja taiteilijoita ovat Euroopassakin näyttelyitä pitäneet Bertina Lopes ja Roberto Chichorro.[160][161][162]

Mosambikilainen musiikki on usein portugalilaisvaikutteista. Yleisin nykymusiikin tyylilaji on marrabenta. Suosittuja yhtyeitä ovat muun muassa Ghorwane,[163] Mabulu, Eyuphuro, ja Kapa Dêch.

Ruotsalainen kirjailija Henning Mankell vietti vuodesta 1986 alkaen puolet ajastaan Mosambikissa, missä hän oli Teatro Avenida -nimisen teatterin taiteellinen johtaja.[164]

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mosambikin kirjallisuus keskittyi siirtomaa-aikana käsittelemään kansallismielisiä aiheita. Tämän vaiheen merkittävimmät kirjailijat olivat Rui de Noronha ja Noémia de Sousa. José Craveirinha alkoi käsitellä 1940-luvulla runoissaan mosambikilaisten yhteiskunnallista todellisuutta ja yllytti kapinointiin. Häntä pidetään nykyään Mosambikin tärkeimpänä runoilijana.[160] José Craveirinha sai Camões-palkinnon vuonna 1991.[165]

Itsenäisyystaistelun aikana Frelimon sissit kirjoittivat taistelustaan runoja. Yksi parhaista tämän vaiheen runoilijoista oli Marcelino dos Santos. Itsenäisyystaistelua seurasi sisällissota, jonka aikana uusina kirjailijoina nousivat esiin Mia Couto, Ungulani Ba Ka Khosa, Heliodoro Babtista ja Eduardo White. Couto on edelleen tärkeä toimija Mosambikin kirjallisuuspiireissä ja hyvin tunnettu portugalinkielisissä maissa. Mia Couton romaaneja on käännetty useille kielille, myös suomeksi. Nykyisistä kirjailijoista merkittäviä ovat myös Lília Momplé ja Paulina Chiziane, jonka Balada de Amor ao Vento oli ensimmäinen julkaistu mosambikilaisen naisen kirjoittama romaani. Muita kirjailijoita ovat João dos Santos Albasini, Heliodoro dos Santos Baptista, Rui Knopfli, Luís Bernardo Honwana ja Noémia de Sousa.[160][165]

Useimmat mosambikilaiset kirjailijat ja runoilijat kirjoittavat portugaliksi. Maassa julkaistaan vuosittain vain noin 20 kirjaa, ja painokset ovat useimmiten vain muutamia satoja.[155]

Ruoka ja alkoholikulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naisia jauhamassa riisiä isoissa mortteleissa

Perinteinen mosambikilainen ruoka koostuu paksusta viljapuurosta, joka muistuttaa rakenteeltaan perunasosetta. Siihen voidaan käyttää jauhettua riisiä, maissia tai maniokkia. Lisukkeena on kastiketta, johon käytetään vihanneksia, papuja tai pähkinöitä ja joskus kanaa. Myös hirssiä ja bataattia kasvatetaan kotitarpeiksi.[166][167] Rannikolla käytetään luonnollisesti myös kalaa ja äyriäisiä. Portugalilaisten vaikutus näkyy viinin, myös portviinin, käytössä ruoanlaitossa.[168]

Mosambikissa juodaan alle kaksi litraa puhdasta alkoholia henkeä kohti vuodessa. Noin 23 % vuosittaisista auto-onnettomuuksista johtuu rattijuopumuksesta.[169]

Media

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mosambikissa on virallisten tietojen mukaan lähes tuhat erilaista mediatoimijaa, mutta iso osa niistä ei ole aktiivisia taloudellisten syiden takia. Monet mediat ovat suoraan tai epäsuorasti johtavan puoleen Frelimon hallinnassa. Keskeisin sanomalehti on valtion osittain omistama Notícias. Suosituin itsenäinen joka päivä ilmestyvä sanomalehti on O País.[170]

Maaseudulla radio on heikon lukutaidon takia merkittävä uutisten lähde. Televisiokin on suosittu joukkotiedotusväline, ja maassa on noin 20 televisiokanavaa. Valtiollisella Televisão de Moçambiquella on kansallinen verkosto, ja yksityinen STV on myös suosittu. Portugalilaisella RTP Áfricalla ja brasiliaisella TV Miramarilla on myös paljon katsojia.[171]

Vuoden 2024 tietojen mukaan Mosambikissa oli 7,9 miljoonaa internetin käyttäjää. Se vastasi noin 23 prosenttia väestöstä. Varsinkin kaupungeissa monet käyttävät WhatsAppia uutisten jakamiseen ja poliittiseen keskusteluun.[171]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perinteinen mosambikilainen kalastusalus

Mosambikin ainoa olympiamitalisti on yleisurheilija Maria Mutola. Hän saavutti 800 metrin juoksussa pronssia Atlantassa 1996 ja kultaa Sydneyssä 2000.[172] Mosambik on osallistunut kaikkiin kesäolympialaisiin vuodesta 1980.[173]

Mosambikin suosituimmat urheilulajit ovat jalkapallo ja koripallo, joita monet mosambikilaiset harrastavat. Mosambikin kuuluisin koripalloilija on naisten NBA:ssakin pelannut Clarisse Machanguana.[174]

Jalkapallon ylin sarjataso Mosambikissa on Moçambola.[175] Mosambikin jalkapallomaajoukkue ei ole selviytynyt kertaakaan MM-kilpailujen lopputurnaukseen.[176] Afrikan-mestaruuskilpailussa se on päässyt lopputurnaukseen kuudesti. Ensimmäisen voittonsa se sai vasta kuudennessa turnauksessaan 2025, jolloin se pääsi myös ensimmäisen kerran jatkopeleihin.[177] Portugalin maajoukkueessa pelannut mosambikilaissyntyinen Eusébio oli vuoden 1966 jalkapallon MM-kilpailujen paras maalintekijä.[178]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Anuário Estatístico 2015. Instituto Nacional de Estatística, 2016. Teoksen verkkoversio (pdf) Viitattu 22.10.2016. (portugaliksi, englanniksi)
  • Anuário Estatístico 2025. Instituto Nacional de Estatística, 2026. Teoksen verkkoversio (pdf) Viitattu 17.9.2026. (portugaliksi, englanniksi)
  • Briggs, Philip: Mozambique, 4th: The Bradt Travel Guide. Bradt Travel Guides, 2007. ISBN 9781841621777 Google Books. (englanniksi)
  • Fitzpatrick, Mary: Lonely Planet:Mozambique Travel Guide, s. 21–23. (2.painos) Lonely Planet Publications, 2007. ISBN 978-174059188-1 (englanniksi)
  • Kiljunen, Kimmo: Valtiot ja liput. Otava, 2004. ISBN 951-1-18177-7
  • King, David C.: Mozambique. Marshall Cavendish, 2007. Google Books Viitattu 29.11. 2009. (englanniksi)
  • Rodrigues, Eugénia: "History of Mozambique". Teoksessa Oxford Research Encyclopedia of African History. (Thomas Spaer (toim.)) Oxford University Press, 2007. ISBN 9780197851722 Wikipedia-kirjasto Viitattu 18.9.2026. (englanniksi)
  • Sheldon, Kathleen Eddy & Penvenne, Jeanne Marie: Mozambique Encyclopædia Britannica. 10.3.2021. Viitattu 7.8.2021. (englanniksi)
  • Streissguth, Thomas: Mozambique in Pictures. Twenty-First Century Books, 2009. Google Books Viitattu 9.12. 2009. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Anuário Estatístico 2015, s. 12.
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Anuário Estatístico 2025, s. v.
  3. ↑ Mozambique: GDP, current prices IMF Datamapper. International Monetary Fund. Viitattu 25.9.2026. (englanniksi)
  4. ↑ GDP per capita, current prices IMF Datamapper. International Monetary Fund. Viitattu 25.9.2026. (englanniksi)
  5. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  6. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 Mozambique CIA Factbook. Arkistoitu 4.2.2021. Viitattu 16.9.2021.
  7. ↑ Mozambique leads southern Africa in energy resources 2008. Souvereign Publications. Arkistoitu 21.10.2009. Viitattu 18.12.2009. (englanniksi)
  8. ↑ The Cahora Bassa Dam, Mozambique WWF. Arkistoitu 17.3.2010. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  9. ↑ Machado Z: Watching the Water Flow Away 23.10.2009. Inter Press Service IPS. Arkistoitu 28.10.2009. Viitattu 18.12.2009. (englanniksi)
  10. ↑ 76126 Fear of more flooding to come 7.1.2008. IRIN. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  11. ↑ King, s. 11
  12. ↑ Signing of Japanese ODA Loan Agreement with the Republic of Mozambique 7.3.2013. Japan International Cooperation Agency. Arkistoitu 2.11.2013. Viitattu 8.9.2014.
  13. 1 2 3 Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica – suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 345. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9
  14. ↑ Facta – Tietosanakirja, s. 508. WSOY, 2006. ISBN 951-0-31930-9
  15. ↑ About the Great Limpopo Transfrontier Park Peace Park. Arkistoitu 26.8.2007. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  16. 1 2 O Parque Nacional do Limpopo Limpopo National Park (PNL). Arkistoitu 16.1.2021. Viitattu 28.11.2009. (portugaliksi)
  17. ↑ Quirimbas Archipelago Island Safari. Arkistoitu 11.12.2009. Viitattu 10.12.2009. (englanniksi)
  18. ↑ Bazaruto Archipelago Island Safari. Arkistoitu 31.1.2010. Viitattu 10.12.2009. (englanniksi)
  19. ↑ Tentative lists: The Quirimbas Archipelago Unesco. Viitattu 10.12.2009. (englanniksi)
  20. 1 2 Maailma tänään, s. 14-15. (Eteläinen Afrikka) Tieteen kuvalehden kirjasto, 1996. ISBN 87-427-0812-5
  21. ↑ Maailma nyt, s. 122-125. (Eteläinen Afrikka) Weilin+Göös, 1993. ISBN 951-35-4925-9
  22. ↑ Mozambique – Geological Outline University of Guelph. Arkistoitu 23.9.2010. Viitattu 21.12.2009. (englanniksi)
  23. ↑ Maputo, Mozambique BBC Weather. Viitattu 5.6.2014.
  24. 1 2 Country Guides: Mozambique BBC Weather. Arkistoitu 6.6.2014. Viitattu 5.6.2014.
  25. ↑ Mozambique: How disaster unfolded 2006. BBC. (englanniksi)
  26. ↑ Lang S.: Tulvasuojelu tepsii Mosambikissa – mutta kolera tappaa 19.5.2008. KEPA. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 19.12.2009.
  27. ↑ Mozambique Vegetation Go 2 Afrika. Arkistoitu 4.5.2009. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
  28. ↑ Fatoyinbo et al: Landscape-scale extent, height, biomass, and carbon estimation of Mozambique's mangrove forests with Landsat ETM+ and Shuttle Radar Topography Mission elevation data AGU. Arkistoitu 11.5.2011. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
  29. 1 2 Mozambique. Environmental Profile Mongabay. Viitattu 21.11.2009.
  30. 1 2 Fauna and Flora: Mozambique Easy Voyage. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  31. ↑ Maputaland coastal forest mosaic WWF. Viitattu 18.12.2009. (englanniksi)
  32. ↑ Many New Species Discovered In Hidden Mozambique Oasis With Help Of Google Earth 2009. ScienceDaily. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  33. ↑ List of Birds in Mozambique Birds of the World. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  34. ↑ Support to the development and management of Niassa Reserve Fauna & Flora International / Wayback Archive. Arkistoitu 5.3.2010. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  35. ↑ Six South African Elephants Make Their Home In Gorongosa Gorongosa National Park / Wayback Archive. Arkistoitu 23.7.2011. Viitattu 5.6.2014.
  36. ↑ Mozambique: Return of the wild to the fields of battle 2011. The Independent. Viitattu 5.6.2014.
  37. ↑ About the Great Limpopo Transfrontier Park Peace Park. Arkistoitu 26.8.2007. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  38. 1 2 3 4 5 6 7 Fitzpatrick, s. 21–23.
  39. ↑ Sheldon & Penvenne: Mozambique: Early settlement Encyclopaedia Britannica. Viitattu 17.9.2026. (englanniksi)
  40. 1 2 3 4 Louis-John Havemann: History of Mozambique Mozambique Happenings. Arkistoitu 26.11.2009. Viitattu 25.11.2009. (englanniksi)
  41. 1 2 Briggs, s. 7.
  42. ↑ King, s. 22–23
  43. ↑ Fitzpatrick, s. 22.
  44. 1 2 Briggs, s. 8.
  45. 1 2 3 4 Kiljunen, s. 271–271.
  46. 1 2 3 Rodrigues: History of Mozambique: Building Modern Colonialism Oxford Research Encyclopedia of African History. Viitattu 18.9.2026. (englanniksi)
  47. ↑ Briggs, s. 13.
  48. 1 2 Timeline: Mozambique BBC
  49. ↑ Briggs, s. 14.
  50. ↑ Rodrigues: History of Mozambique: Citizenship, Labor, and Migration Oxford Research Encyclopedia of African History. Viitattu 18.9.2026. (englanniksi)
  51. ↑ King, s. 28.
  52. ↑ Rodrigues: History of Mozambique: The Struggle for Liberation Oxford Research Encyclopedia of African History. Viitattu 20.9.2026. (englanniksi)
  53. ↑ Briggs, s. 15.
  54. ↑ King, s. 30.
  55. 1 2 King, s. 31.
  56. ↑ Briggs, s. 16.
  57. ↑ Briggs, s. 17
  58. ↑ Rodrigues: History of Mozambique: The Civil War and Political Democratization Oxford Research Encyclopedia of African History. Viitattu 20.9.2026. (englanniksi)
  59. ↑ Briggs, s. 17
  60. 1 2 King, s. 32.
  61. ↑ ONUMOZ 1996. United Nations. Viitattu 25.11.2009. (englanniksi)
  62. ↑ Comunidade dos Países de Língua Portuguesa 2004. Unesco. Viitattu 25.11.2009. (englanniksi)
  63. 1 2 Encyclopædia Britannica.
  64. ↑ http://yle.fi/uutiset/mosambikille_uusi_presidentti__vaalikilpailija_piilotteli_vuoristossa/7588142
  65. ↑ Sheldon & Penvenne: Mozambique: Economic developments Encyclopaedia Britannica. Viitattu 17.9.2026. (englanniksi)
  66. 1 2 Corbet, Shaen & Larkin, Charles: Understanding the Tuna Bond Scandal (PDF) SSRN. Viitattu 17.9.2026. (englanniksi)
  67. ↑ Tobin, Sam: Mozambique seeks $3 billion from Privinvest in 'tuna bonds' scandal 17.10.2023. Reuters. Viitattu 17.9.2026. (englanniksi)
  68. ↑ Stemming the Insurrection in Mozambique’s Cabo Delgado 11.6.2021. Crisis Group. Viitattu 7.8.2021. (englanniksi)
  69. ↑ Sheldon & Penvenne: Mozambique: Insurgency in the north Encyclopaedia Britannica. Viitattu 17.9.2026. (englanniksi)
  70. ↑ Opperman, Jasmine & Pigou, Piers: SAMIM withdrawal from Cabo Delgado: uncomfortable truths ISS Today. 30.5.2024. Institute for Security Studies. Viitattu 25.9.2026. (englanniksi)
  71. ↑ Sheldon & Penvenne: Mozambique: The 2024 elections Encyclopaedia Britannica. Viitattu 17.9.2026. (englanniksi)
  72. 1 2 Mosambik Globalis. 11.4.2025. Suomen YK-liitto. Viitattu 21.9.2026.
  73. ↑ Mozambique 11.4.2025. Inter-Parliamentary Union. Viitattu 21.9.2026. (englanniksi)
  74. ↑ Q&A: Mozambique goes to the polls 27.10.2009. BBC. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  75. ↑ BTI 2026 Country Report — Mozambique, s. 16.
  76. 1 2 Background Note: Mozambique (arkistoitu) 2011. US Department of State. Viitattu 19.10.2013. (englanniksi)
  77. ↑ Richard Clark: Capital punishment in the Commonwealth 1995–2009. Capital Punishment U.K. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  78. ↑ Kerola, Päivi: Mosambik laillisti homoseksuaalisuuden Yle Uutiset. 29.6.2015. Viitattu 23.2.2025.
  79. ↑ Mozambique decriminalises gay and lesbian relationships 1.7.2015. BBC. Viitattu 23.2.2025. (englanniksi)
  80. ↑ Ammon, Richard: Gay Mozambique News & Reports 1.1.2009. GlobalGays. Viitattu 23.2.2025. (englanniksi)
  81. 1 2 3 4 Mozambique: Freedom in the World 2024 Country Report Freedom House. Viitattu 24.9.2026. (englanniksi)
  82. ↑ French energy giant Total faces war crimes allegations over Mozambique massacre www.bbc.com. 18.11.2025. Viitattu 18.11.2025. (englanniksi)
  83. ↑ Districts of Mozambique Statoids. Viitattu 12.12.2009. (englanniksi)
  84. ↑ Newitt M.D.D.: A history of Mozambique, s. 381. Indiana University Press, 1995. ISBN 978-025334006-1 (englanniksi)
  85. ↑ Electoral notes EISA. Viitattu 21.12.2009. (englanniksi)
  86. ↑ Frelimo victory confirmed 17.11.2009. Mosambikin Lontoon-suurlähetystö. Viitattu 21.12.2009. (englanniksi)
  87. 1 2 Anuário Estatístico 2025, s. 14.
  88. ↑ Mozambique Citypopulation. Thomas Brinkhoff. Viitattu 25.9.2026. (englanniksi)
  89. ↑ Mozambique: Politics, Economy, and U.S. Relations (PDF) 18.7.2019. Congressional Research Service. Arkistoitu 8.8.2021. Viitattu 8.8.2021. (englanniksi)
  90. ↑ Daniel, Egas: Poverty eradication in Mozambique: Progress and challenges amid COVID-19 16.10.2020. IGC. Viitattu 8.8.2021. (englanniksi)
  91. ↑ BTI 2026 Country Report — Mozambique, s. 28.
  92. ↑ BTI 2020 Country Report — Mozambique, s. 18.
  93. ↑ Mozambique Metical Currency Converter. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  94. ↑ Penvenne & Sheldon: Mozambique: Economy Encyclopedia Britannica. Viitattu 8.8.2021. (englanniksi)
  95. 1 2 Mozambique-Mining Mozambique - Mining and Mineral Resources Privacy Shield Framework. The International Trade Administration. Viitattu 8.8.2021. (englanniksi)
  96. ↑ Mozambique-Oil-Gas Mozambique - Oil & Gas Privacy Shield Framework. The International Trade Administration. Viitattu 8.8.2021. (englanniksi)
  97. 1 2 3 4 5 The economic context of Mozambique Lloyds Bank. Viitattu 17.9.2026. (englanniksi)
  98. ↑ Anuário Estatístico 2025, s. 64–65.
  99. ↑ Provinces: Gaza, Inhambane, Manica, Zambezia (loput linkit sivun vasemmassa laidassa) Visit Mozambique. Arkistoitu 31.12.2013. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  100. 1 2 3 4 Briggs, s. 19–22.
  101. 1 2 Lotta Valtonen: IMF: Mosambikin talous hyvällä mallilla Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 5.7.2013. Viitattu 5.12.2009.
  102. 1 2 Foreign trade figures of Mozambique Lloyds Bank. Viitattu 17.9.2026. (englanniksi)
  103. ↑ BTI 2026 Country Report — Mozambique, s. 22.
  104. ↑ Anuário Estatístico 2025, s. 105–106.
  105. ↑ BTI 2026 Country Report — Mozambique, s. 21.
  106. ↑ BTI 2026 Country Report — Mozambique, s. 18.
  107. 1 2 Manhique, Ivan & Mambo, Felix & Mascarenhas, Jennifer: How did Mozambique become one of the world’s poorest countries? 16.6.2026. International Growth Centre. Viitattu 24.9.2026. (englanniksi)
  108. 1 2 Mozambique Economic Update, s. 3.
  109. ↑ BTI 2026 Country Report — Mozambique, s. 19.
  110. ↑ Suomen kehitysyhteistyö Mosambikissa 2013. Suomen Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 10.8.2014. Viitattu 4.6.2014.
  111. ↑ Väärinkäytökset veivät Suomen tuen Mosambikin metsäohjelmalta 2012. Kepa. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 4.6.2014.
  112. 1 2 Mosambik nousee vähitellen köyhyydestä 2006. Global Finland. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 21.11.2009.
  113. ↑ IMF warns Mozambique on mounting AIDS crisis 2006. Reuters. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  114. 1 2 About the Mozambique Liquefied Natural Gas Project (maakaasukentän sijainti ilmenee videon kartalta) mzlng.total.com. Viitattu 5.4.2021. (englanniksi)
  115. ↑ Provinces: Tete, Cabo Delgado Visit Mozambique. Arkistoitu 30.10.2013. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  116. ↑ Anuário Estatístico 2015, s. 106.
  117. ↑ Encouraging Investemnt and economic growth in Mozambique 2007. IDA & World Bank. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  118. ↑ Mozambique's lost cashew nut industry 2003. BBC. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  119. ↑ Anuário Estatístico 2025, s. 94.
  120. 1 2 Streissguth, s. 62
  121. ↑ Railways back in business (Nacala railway serving Mozambique and Malawi resumes operations) African Business. 2003. Highbeam. Arkistoitu 9.4.2016. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  122. ↑ 73230&theSitePK=40941&menuPK=228424&Projectid=P082618 Beira Railway Project web.worldbank.org. 2004. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  123. ↑ Maputo Corridor MCLI. Arkistoitu 5.11.2011. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  124. ↑ Airports in Mozambique 2009. Air Broker Center International AB. Arkistoitu 28.3.2009. Viitattu 25.11.2009. (englanniksi)
  125. 1 2 Anuário Estatístico 2025, s. 15.
  126. 1 2 3 Anuário Estatístico 2015, s. 19.
  127. ↑ King, s. 64
  128. ↑ King, s. 67
  129. 1 2 Penvenne & Sheldon: Mozambique: People Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.8.2021. (englanniksi)
  130. ↑ Mozambique 2012 International Religious Freedom Report (pdf) United States Department of State. Viitattu 22.10.2016. (englanniksi)
  131. 1 2 Education in Mozambique SACMEQ. Arkistoitu 23.3.2009. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  132. ↑ Gadelii K: Languages in Mozambique african.gu.se. 1981, 1999, 2001. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
  133. ↑ Paasche, K.: Mozambique – higher education StateUniversity.com Education Encyclopedia. University of Phoenix. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
  134. ↑ BTI 2026 Country Report — Mozambique, s. 7.
  135. ↑ Mozambique WHO. Viitattu 26.9.2026. (englanniksi)
  136. ↑ HIV and TB Overview: Mozambique 30.6.2025. U.S. Centers for Disease Control and Prevention. Viitattu 26.9.2026. (englanniksi)
  137. ↑ Gubo, Eduardo Samo ym: HIV incidence and prevalence among adults in Mozambique: estimates from the Population‐based HIV Impact Assessment Survey (INSIDA 2021) and district‐level modelling. Journal of the International AIDS Society, 2025, 28. vsk, nro 11. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.9.2026. (englanniksi)
  138. ↑ CDC in Mozambique 23.3.2026. U.S. Centers for Disease Control and Prevention. Viitattu 26.9.2026. (englanniksi)
  139. ↑ 83638 Worst cholera outbreak in a long time IRIN. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
  140. ↑ Cholera kills 55 persons in northern Mozambique- UNICEF Africa News. 24.2.2021. Viitattu 16.9.2021.
  141. ↑ Apca.co.ug: The Situation in Mozambique (Arkistoitu – Internet Archive)
  142. ↑ Assembly of Life Sciences (U.S.). Committee on Diet, Nutrition, and Cancer: Diet, nutrition, and cancer, s. 236. National Academies, 1982. Teoksen verkkoversio.
  143. ↑ Jackson PE, Groopman JD.: Aflatoxin and liver cancer 1999. PubMed. Viitattu 5.12.2009. (englanniksi)
  144. ↑ Statistics And Causes Of Liver Cancer 2008. NetHealthBook. Arkistoitu 27.11.2010. Viitattu 5.12.2009. (englanniksi)
  145. ↑ Gutiérrez, Pablo ym.: How Mozambique was cleared of landmines – a visual guide The Guardian. 17.9.2015. Guardian News & Media Limited. Viitattu 8.8.2021. (englanniksi)
  146. ↑ Learning literacy as a family in Mozambique 1.9.2019. Unesco. Viitattu 7.8.2021. (englanniksi)
  147. ↑ Mozambique 1.9.2019. UNESCO Institute of Statistics. Viitattu 7.8.2021. (englanniksi)
  148. ↑ Universidade Eduardo Mondlane (UEM) uem.mz. Viitattu 28.11.2009. (portugaliksi)
  149. ↑ Universidade Pedagógica up.ac.mz. Viitattu 25.11.2009. (portugaliksi)
  150. ↑ Universidade Catolica de Mocambique ucm.ac.mz. Arkistoitu 31.7.2010. Viitattu 25.11.2009. (englanniksi, portugaliksi)
  151. ↑ Shelter in Mozambique (Wayback Archive) Lutheran Church in Australia. Arkistoitu 2.3.2011. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  152. ↑ Port city & Desire: Ricardo Rangel's Photos (1950s-60s) (wayback archive) Roskilde Universitet. Arkistoitu 23.11.2009. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  153. ↑ Mozambique Colonial History in Mozambique Island Pilot Guides. Arkistoitu 23.9.2020. Viitattu 5.6.2014.
  154. ↑ Mozambique Alexa Safari (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  155. 1 2 Kun kirja ei kannata (Arkistoitu – Internet Archive) Kepa Kumppani 2006
  156. ↑ Stanley J: Mozambique Modern African Art : A Basic Reading List Smithsonian Libraries. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  157. ↑ Kuxa Kanema: The Birth of Cinema 2009. Icarus Films. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  158. ↑ National Song and Dance Company of Mozambique (Ohjelma, 2001–2002 School Matinee Series) 2001. UC Davis. Arkistoitu 11.6.2010. Viitattu 12.12.2009. (englanniksi)
  159. ↑ Song and Dance Company of Mozambique (Radioaseman soittolistan taustatietoja) WFMU. Viitattu 12.12.2009. (englanniksi)
  160. 1 2 3 Murphy, Alan et al.: Southern Africa, s. 243-244. Lonely planet, 2010. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  161. ↑ Bertina Lopes Culture Africa Network. Viitattu 15.12.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  162. ↑ Roberto Chichorro African Loxo. Viitattu 15.12.2009. (englanniksi)
  163. ↑ Salminen E: Mosambikin Ghorwane ensivierailulle Pohjolaan 7.5.2009. Kepa. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 19.12.2009.
  164. ↑ Teatro Avenida Henning Mankell. Arkistoitu 7.3.2014. Viitattu 5.6.2014.
  165. 1 2 Writers: José Craveirinha (mosambikilainen kustantamo) Plural Editores. Arkistoitu 27.12.2014. Viitattu 21.11.2009.
  166. ↑ Makhuwa Serving in Mission. Arkistoitu 10.1.2011. Viitattu 26.11.2009. (englanniksi)
  167. ↑ Sena NT Seed Company – Accelerated Bible Translation. Arkistoitu 20.10.2009. Viitattu 26.11.2009. (englanniksi)
  168. ↑ Mozambique Menus & Recipes from Africa Africa Cookbook. African Studies Center at the University of Pennsylvania. Arkistoitu 29.11.2009. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  169. ↑ Alcohol Country Profile: Mozambique 2004. World Health Organization. Arkistoitu 19.1.2010. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  170. ↑ Mozambique Reporters Without Borders. Viitattu 24.9.2026. (englanniksi)
  171. 1 2 Mozambique media guide BBC News. 25.10.2024. BBC. Viitattu 24.9.2026. (englanniksi)
  172. ↑ Siukonen, Markku (toim.): Suuri olympiateos 11. Jyväskylä: Graface, 2001. ISBN 951-98673-0-9
  173. ↑ Mozambique Olympics at Sports-Reference.com. Arkistoitu 22.6.2019. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  174. ↑ Streissguth, s. 55
  175. ↑ Living in Maputo (s. 3) 7.3.2008. Club of Mozambique. Arkistoitu 8.7.2011. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  176. ↑ Mozambique – List of International Matches www.rsssf.com. Viitattu 3.6.2009. (englanniksi)
  177. ↑ A team, a dream, a nation rewarded: Mozambique step into history CAFonline.com. 4.1.2026. CAF. Viitattu 24.9.2026. (englanniksi)
  178. ↑ Eusebio ifhof.com. International Football Hall of Fame. Viitattu 18.12.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mosambik Wikimedia Commonsissa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mosambik&oldid=24291438”