Seepra

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Seepra on nimitys, jota käytetään Afrikassa elävistä valkomustaraidallisesta hevoseläimistä.

Seeprat ovat kavioeläimiä, jotka kuuluvat hevoseläinten (Equidae) heimon Equus-sukuun. Kaikkien seeprojen silmiinpistävin ominaisuus on niiden valkomustaraidallisuus.

Seeproihin kuuluu kolme elossa olevaa lajia, jotka jakaantuvat useampiin alalajeihin. Aroseepra (Equus burchellii) on seepralajeista tavallisin. Sen elinpiiri ulottuu Etelä-Sudanista ja Etelä-Etiopiasta Etelä-Afrikkaan. Sen alalajeja ovat muun muassa E. b. boehmi, E. b. antiquorum ja E. b. selousi sekä sukupuuttoon kuolleet E. b. quagga (kvagga) ja E. b. burchelli. Kvagga luokitellaan toisinaan omaksi lajikseen Equus quagga.

Vuoriseepra (Equus zebra) puolestaan elää Lounais-Afrikan vuoristoissa. Laji on uhanalainen. Sen alalajeja ovat E. z. zebra ja E. z. hartmanni.

Kolmas seepralaji, grevynseepra eli kuningasseepra (Equus grevyi), elää Etiopiassa, Somaliassa ja Keniassa. Lajin raidat ovat kapeampia kuin muilla seeproilla.

Seeprat voivat risteytyä hevosen tai aasin kanssa. Jälkeläistä kutsutaan seepraristeytykseksi tai sebroidiksi.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raidat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seepran silmiinpistävin tuntomerkki on sen mustavalkoinen raidoitus. Seepran valkoisen vatsan takia aiemmin ajateltiin, että seepra on valkoinen eläin mustilla raidoilla. Sittemmin huomattiin, että seeprat ovat aikaisessa sikiövaiheessa väriltään mustia, ja valkoiset raidat kehittyvät vasta myöhemmin.[1]

Seepran raidoille on pitkään etsitty evolutiivisia syitä. Perinteisesti seepran raitojen ajateltiin olevan eläimen peiteväri, mutta myöhemmin raitojen on ehdotettu toimivan myös kärpästen karkoittajana, lauman keskinäisenä viestintävälineenä ja kehon lämmönsäätelyn järjestelmänä.[2] Todennäköisesti seepran raidoitukselle ei löydy vain yhtä evolutiivista syytä, vaan raidat ovat syntyneet monen ympäristötekijän summana.[3]

  1. Seepralauman raidat voivat luoda petoeläimille optisia harhoja[4]. Petoeläimen voi olla vaikea esimerkiksi erottaa, mistä liikkuvan seepralauman yksi seepra alkaa ja toinen loppuu. Kun petoeläimen näköhavainto saaliista häiriintyy, se saattaa ajoittaa hyökkäyksensä epätarkasti.
  2. Eräs ehdotus on, että seeprat tunnistaisivat toisensa raitojen avulla. Ehdotusta puoltaa se, että jokaisen seepran raitakuvio on yksilöllinen.[2]
  3. Raitakuvio saattaa suojata seepraa tsetsekärpästen ja nautapaarmojen puremilta.[5][6]
  4. Uusimpien tutkimusten mukaan seepran raidat saattavat auttaa pitämään eläimen kehon viileämpänä savannin kuumuudessa.[3]

Seepran raidoituksesta on myös sananlasku "Seepra ei menetä raitojaan".[7]

Risteyttäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aasin ja seepran risteymä Colchesterin eläintarhassa.

Joskus seepran voi risteyttää esimerkiksi aasin kanssa jolloin jälkeläinen on yleensä aasin näköinen seepran raidoilla. Raidat näkee yleensä helposti jaloissa, mutta ruumissa raidat voi havaita huonommin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Prothero, Donald R.: Horns, tusks, and flippers : the evolution of hoofed mammals. Baltimore: Johns Hopkins University Press, 2002. 49681344. ISBN 9780801871351. Teoksen verkkoversio.
  2. a b Grasset, Léo,: How the zebra got its stripes : Darwinian stories told through evolutionary biology. New York: {{{Julkaisija}}}. 959872376. ISBN 9781681774145. Teoksen verkkoversio.
  3. a b Brenda Larison, Ryan J. Harrigan, Henri A. Thomassen, Daniel I. Rubenstein, Alec M. Chan-Golston, Elizabeth Li: How the zebra got its stripes: a problem with too many solutions. Open Science, 1.1.2015, nro 1, s. 140452. doi:10.1098/rsos.140452. ISSN 2054-5703. Artikkelin verkkoversio. en
  4. Martin J. How, Johannes M. Zanker: Motion camouflage induced by zebra stripes. Zoology, {{{Vuosi}}}, nro 3, s. 163–170. doi:10.1016/j.zool.2013.10.004. Artikkelin verkkoversio.
  5. Jeffrey K. Waage: How the zebra got its stripes - biting flies as selective agents in the evolution of zebra coloration. Journal of the Entomological Society of Southern Africa, 1.9.1981, nro 2. ISSN 0013-8789. Artikkelin verkkoversio. en
  6. Ádám Egri, Miklós Blahó, György Kriska, Róbert Farkas, Mónika Gyurkovszky, Susanne Åkesson: Polarotactic tabanids find striped patterns with brightness and/or polarization modulation least attractive: an advantage of zebra stripes. Journal of Experimental Biology, 1.3.2012, nro 5, s. 736–745. PubMed:22323196. doi:10.1242/jeb.065540. ISSN 0022-0949. Artikkelin verkkoversio. en
  7. bookrespond_Test.asp lauhakan.home.cern.ch. Viitattu 18.4.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.