Optinen harha

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Optinen harha on illuusio, joka johtaa näköaistia harhaan. Siinä aivot tulkitsevat silmien saaman informaation siten, että näköaistimuksessa jokin vaikuttaa mahdottomalta tai todellisuuden vastaiselta.

Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Optiset harhat voidaan luokitella eri lajeihin, joista alla esimerkkejä. (Jotkin kuvat täytyy klikata suuremmiksi, jotta harha toimisi).[1]

Kirkkaus- ja kontrastiharhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkaus- ja kontrastiharhat aiheutuvat siitä, että havaintomme kirkkaudesta voi vaihdella subjektiivisesti, ja siihen vaikuttaa esimerkiksi näkymän konteksti.[2]

Tuikkivat harhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuikkivat harhat ovat kuvia, jotka näyttävät tuikkivan tai säkenöivän, kun katsetta liikutetaan niiden pinnalla. Harhan perusmuoto on nimetty saksalaisen Ludimar Hermannin mukaan, joka eritteli vuonna 1870 kuvan ja taustan välisen simultaanisen kontrastin tarkan vaikutuksen.[3]

Taipumisharhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taipumisharhoissa suorat tai pyöreät linjat näyttävät vääristyvän tai taipuvan.[4]

Kuvio- ja taustaharhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvio- ja taustaharhoissa havaintoharha syntyy siitä, että aivot tulkitsevat merkityksen niin kuvion kuin sen taustankin muodolle, jolloin kuvio ja tausta vaihtavat paikkaa.[5]

Arviointiharhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arviointiharhoissa kuvioiden koko tai suunta toisiinsa nähden näyttää todellisesta poikkeavalta.[6]

Väriharhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valaistusolosuhteet ja ympäröivät värit vaikuttavat voimakkaasti havaintoomme väristä.[7]

Stereoharhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stereoharhat luovat illuusion kolmiulotteisesta kuvasta kun kahdesta itsenäisestä lähteestä tulevat verkkokalvon kuvat sekoittuvat yhdeksi kuvaksi. Stereokuvia katsottaessa silmiä pidetään kuin katsottaisiin kaukaisuuteen. Noin kymmenen prosenttia ihmisistä ei kykene näkemään näitä illuusioita.[8]

Liikeharhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikeharhassa liikkumaton kuva näyttää liikkuvan. Joskus liikkeen havaitsemiseksi täytyy liikuttaa päätä tai silmiä.[9]

Mahdottomat muodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mahdottomissa muodoissa kuvan kolmiulotteinen tulkinta todellisena fyysisenä objektina on mahdoton. Tämän mahdottomuuden voi havaita vasta kun sen eri osia vertailee.[10]

Varjoharhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varjoharhat perustuvat aivojen tapaan tulkita valaistuksen ja varjojen säännönmukaisuuksia ja määrittää niiden perusteella muodot ja syvyydet.[11]

Perspektiiviharhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perspektiivisääntöjen avulla voidaan luoda kuvia, jotka näyttävät perspektiivin takia ristiriitaisilta suhteessa todellisiin mittoihinsa.[12]

Merkitystä vaihtavat harhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkitystä vaihtavat kuvat ovat monitulkintaisia. Aluksi näköjärjestelmä häilyy edestakaisin kahden tulkinnan välillä, mutta kun tulkinta on vakiintunut, sitä on enää hyvin vaikea vaihtaa tai jättää se huomiotta.[13]

Konteksti- ja johdatteluharhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konteksti- ja johdatteluharhassa katsojaa johdatellaan tiettyyn tulkintaan.[14]

Kasvoharhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen kasvojentunnistuskyky on hyvin kehittynyt. Kasvoharhat ovat esimerkiksi ylösalaisin käännettyjä kuvia, jotka näyttävät normaaleilta, vaikka niissä onkin jotain epätavallista.[15]

Näkökulmaharhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisaivot olettavat, että liikkuminen ei vaikuta kohteen yleisiin piirteisiin millään yllättävällä tavalla. Muodot oletetaan pysyviksi ja näköaisti johdonmukaiseksi. Näkökulmaharhassa kohde on monitulkintainen tai rikkoo johdonmukaisuuden oletusta.[16]

Nurinkuriset harhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurinkurisen kuvan tulkitseminen riippuu siitä, mistä suunnasta sitä katsoo.[17]

Yhdistelmäkuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistelmäkuvassa monta pienempää kuvaa yhdistyy yhdeksi selkeäksi pääkuvaksi.[18]

Anamorfoosi ja silmänlume[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anamorfoosi tarkoittaa tekniikkaa, jossa kuvan voi tulkita katsomalla sitä tietystä kulmasta tai vääristävästä peilistä. Trompe l’œil on maalaustaiteessa käytetty tekniikka, jossa katsoja huijataan näkemään kuva ikään kuin todellisuutena luomalla tasaiselle pinnalle realistinen vaikutelma kolmiulotteisuudesta.[19]

Luonnon harhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnon harhoihin kuuluu monia luonnossa tavattavia optisia harhoja.[20]

Arkkitehtoniset harhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkitehtuurissa on hyödynnetty optisia harhoja jo varhain. Usein sillä on pyritty vastustamaan visuaalisen vääristymisen vaikutuksia.[23]

Taiteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet kuuluisat taiteilijat ovat teoksissaan kuvanneet optisia harhoja. Heitä ovat muiden muassa M. C. Escher, Salvador Dalí, Giuseppe Arcimboldo, Marcel Duchamp ja Victor Vasarely.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Seckel, Al: Parhaat optiset harhat. Nemo, 2011 (alkuteos Incredible Visual Illusions, 2009). ISBN 978-952-240-024-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Seckel 2011, s. 5.
  2. Seckel 2011, s. 12.
  3. Seckel 2011, s. 22.
  4. Seckel 2011, s. 32.
  5. Seckel 2011, s. 46.
  6. Seckel 2011, s. 58.
  7. Seckel 2011, s. 68.
  8. Seckel 2011, s. 80.
  9. Seckel 2011, s. 92.
  10. Seckel 2011, s. 112.
  11. Seckel 2011, s. 130.
  12. Seckel 2011, s. 140.
  13. Seckel 2011, s. 150.
  14. Seckel 2011, s. 164.
  15. Seckel 2011, s. 176, 178.
  16. Seckel 2011, s. 184.
  17. Seckel 2011, s. 196.
  18. Seckel 2011, s. 210.
  19. Seckel 2011, s. 218.
  20. Seckel 2011, s. 232.
  21. Seckel 2011, s. 233.
  22. Seckel 2011, s. 243.
  23. Seckel 2011, s. 244.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Optinen harha.