Fluoriitti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fluoriitti
Fluoriittikiteitä
Fluoriittikiteitä
Luokka halogenidimineraalit
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava CaF2
Molekyylipaino 78,07 g/mol
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri violetti, kellertävä, punertava tai väritön
Asu kiteinen, kuutiolliset kiteet yleisiä
Kidejärjestelmä kuutiollinen
Lohkeavuus etevä
Murros sälöinen, lähes simpukkamainen
Taottavuus murenee taottaessa
Kovuus Mohsin asteikolla 4
Tiheys 3,175–3,56 g/cm3
Sulamispiste 1360 °C
Optiset ominaisuudet
Optiset ominaisuudet isotrooppinen
Kiilto lasikiilto
Taitekerroin n = 1,433–1,448
Kahtaistaitto ei ole
Dispersio 0,007
Pleokroismi ei ole
Ultravioletti fluoresenssi useimmiten sininen, muut värit epäpuhtauksien aiheuttamia
Viiru valkoinen
Läpinäkyvyys läpinäkyvä
Lähteet

[1][2]

Aiheesta muualla

Fluoriitti Commonsissa

Fluoriitti eli fluorisälpä (CaF2) on halogenidimineraali, jota tavataan usein hydrotermisissä juonissa sekä sedimenttikivissä. Fluoriitin kidejärjestelmä on kuutiollinen; sen asu on tavallisesti kiteinen, mutta joskus myös massiivinen tai rakeinen. Fluoriitti esiintyy useimmiten omamuotoisina, kuutiollisina kiteinä, mutta joskus tavataan myös kahdeksankulmaisia kiteitä. Fluoriitin kiteet ovat usein kaksostuneita.

Fluoriitin nimi on johdettu latinan sanasta fluo, joka tarkoittaa 'virrata'. Mineraalilla on varsin alhainen sulamispiste, noin 1 360 °C. Tämän vuoksi fluoriittia hyödynnetään esimerkiksi teräksen valmistuksessa. Alkuaine fluori löydettiin fluoriitista, jonka mukaan se on saanut nimensä.[3]

Vihreää fluoriittia kutsutaan myös nimellä Afrikan smaragdi.[4]

Fluoriitti on muodostunut kiteytymällä vesiliuoksista. Sitä esiintyy tavallisesti suurten syväkivimassojen juonissa sinkkivälkkeen, lyijyhohteen, baryytin ja kvartsin kanssa. Sitä saattaa esiintyä myös alkalikivissä.[5]

  1. Fluorite Mindat.org. (englanniksi)
  2. Fluorite Mineral Data Mineralogy Database. (englanniksi)
  3. The discovery of fluoride and fluorine fluoride-history.de. (englanniksi)
  4. Schumann, Walter: Jalokivet ja korukivet. Suomentanut Matti Vaasjoki, tark. Marjatta Virkkunen. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10837-9
  5. Jones, Adrian: Kivet, s. 43. Suomentanut Koivisto, Marjatta. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-31579-6
Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.