Fluoriitti
Fluoriitti | |
---|---|
Fluoriittikiteitä |
|
Luokka | halogenidimineraalit |
Kemialliset ominaisuudet | |
Kemiallinen kaava | CaF2 |
Molekyylipaino | 78,07 g/mol |
Fysikaaliset ominaisuudet | |
Väri | violetti, kellertävä, punertava tai väritön |
Asu | kiteinen, kuutiolliset kiteet yleisiä |
Kidejärjestelmä | kuutiollinen |
Lohkeavuus | etevä |
Murros | sälöinen, lähes simpukkamainen |
Taottavuus | murenee taottaessa |
Kovuus Mohsin asteikolla | 4 |
Tiheys | 3,175–3,56 g/cm3 |
Sulamispiste | 1360 °C |
Optiset ominaisuudet | |
Optiset ominaisuudet | isotrooppinen |
Kiilto | lasikiilto |
Taitekerroin | n = 1,433–1,448 |
Kahtaistaitto | ei ole |
Dispersio | 0,007 |
Pleokroismi | ei ole |
Ultravioletti fluoresenssi | useimmiten sininen, muut värit epäpuhtauksien aiheuttamia |
Viiru | valkoinen |
Läpinäkyvyys | läpinäkyvä |
Lähteet | |
Aiheesta muualla | |
Fluoriitti eli fluorisälpä (CaF2) on halogenidimineraali, jota tavataan usein hydrotermisissä juonissa sekä sedimenttikivissä. Fluoriitin kidejärjestelmä on kuutiollinen; sen asu on tavallisesti kiteinen, mutta joskus myös massiivinen tai rakeinen. Fluoriitti esiintyy useimmiten omamuotoisina, kuutiollisina kiteinä, mutta joskus tavataan myös kahdeksankulmaisia kiteitä. Fluoriitin kiteet ovat usein kaksostuneita.
Fluoriitin nimi on johdettu latinan sanasta fluo, joka tarkoittaa 'virrata'. Mineraalilla on varsin alhainen sulamispiste, noin 1 360 °C. Tämän vuoksi fluoriittia hyödynnetään esimerkiksi teräksen valmistuksessa. Alkuaine fluori löydettiin fluoriitista, jonka mukaan se on saanut nimensä.[3]
Vihreää fluoriittia kutsutaan myös nimellä Afrikan smaragdi.[4]
Fluoriitti on muodostunut kiteytymällä vesiliuoksista. Sitä esiintyy tavallisesti suurten syväkivimassojen juonissa sinkkivälkkeen, lyijyhohteen, baryytin ja kvartsin kanssa. Sitä saattaa esiintyä myös alkalikivissä.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Fluorite Mindat.org. (englanniksi)
- ↑ Fluorite Mineral Data Mineralogy Database. (englanniksi)
- ↑ The discovery of fluoride and fluorine fluoride-history.de. (englanniksi)
- ↑ Schumann, Walter: Jalokivet ja korukivet. Suomentanut Matti Vaasjoki, tark. Marjatta Virkkunen. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10837-9
- ↑ Jones, Adrian: Kivet, s. 43. Suomentanut Koivisto, Marjatta. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-31579-6