Sinkkivälke

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sinkkivälke
Sinkkivälkettä
Sinkkivälkettä
Luokka Mineraali
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava (Zn,Fe)S
Molekyylipaino 96,98 g/mol
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri Vaihtelee vaaleankellertävästä mustaan
Asu Massamainen tai kiteinen, kiteet tetraedrisia tai rombidodekaedrisia
Kidejärjestelmä Kuutiollinen
Lohkeavuus Etevä
Murros Simpukkamurros
Taottavuus Murenee taottaessa
Kovuus Mohsin asteikolla 3,5-4
Tiheys 3,9 - 4,1 g/cm3
Optiset ominaisuudet
Optiset ominaisuudet Isotrooppinen
Kiilto Hartsinen
Taitekerroin nα = 2.369
Viiru Vaaleankellertävästä ruskeaan
Läpinäkyvyys Voi olla läpikuultava
Lähteet

[1][2]

Sinkkivälke eli sfaleriitti (Zn(Fe)S) on yleisin sinkkimineraali[3]. Sen kidejärjestelmä on kuutiollinen, ja kiteet ovat harvinaisia. Sinkkivälke on yleensä karkea- tai hienorakenteinen. Melkein kaikki sinkkivälke sisältää jonkin verran rautaa, joka korvaa sinkkiä[3].

Sinkkivälkkeen väri määräytyy sen rautapitoisuuden mukaan. Värittömyys on mahdollista, mutta kuitenkin hyvin harvinaista.lähde? Vähän rautaa sisältävät ovat keltaisia tai ruskeita. Suomessa yleisimmät sinkkivälkkeet ovat väriltään harmaita tai miltei mustia.lähde? Viirun väri riippuu rautapitoisuudesta: mitä enemmän rautaa sinkkivälke sisältää, sitä tummempi viiru on. Yleensä viiru vaihtelee ruskeasta vaaleankeltaiseen. Viiru on mineraalin omaa väriä vaaleampi.

Sinkkivälkkeen kiderakenne muistuttaa timanttirakennetta, mutta siinä joka toinen atomi on sinkki-, joka toinen rikkiatomi.[4]

Karkearakenteisella sinkkivälkkeellä on metallikiilto ja hienorakenteisella rasvakiilto. Myös pihkankiilto on mahdollinen. Sinkkivälke on haurasta.

Sen kovuus on 3,5-4 Mohsin asteikolla. Ominaispaino on 3,9–4,1 g/cm³.[3]

Sinkkivälkettä esiintyy usein lyijyhohteen ja muiden suldfidien yhteydessä. Se voi sisältää myös arseenia, elohopeaa, rautaa ja kadmiumia.[3] Suomessa sinkkivälkettä esiintyy myös Pyhäsalmen malmissa sekä Vihannin ja Outokummun kaivoksissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.mindat.org/min-3727.html
  2. http://www.webmineral.com/data/Sphalerite.shtml
  3. a b c d Jones, Adrian: Kivet, s. 38. Suom. Koivisto, Marjatta. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-31579-6.
  4. J. E. Hall: Solid State Physics, s. 38-40. John Wiley & Sons Ltd, 1979. ISBN 0-471-34281-5.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sinkkivälke.
Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.