Saint Helena

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee saarta. Saint Helena (täsmennyssivu) käsittelee muita merkityksiä.
Saint Helena
Topographic map of Saint Helena-en.svg

Saint Helenan kartta

Sijainti
Merialue
Korkein kohta
Diana's Peak, 818 m
Pinta-ala
122 km² [1]
Väestö
Asukasluku
4 439
Suurin kaupunki
Luokitus
Maailmanperinnön aieluettelon kohde ()View and modify data on Wikidata

Saint Helena on saari eteläisellä Atlantilla, 1 950 kilometriä Afrikan lounaisrannikosta. Saari kuuluu Britanniaan ja sen pinta-ala on 122 neliökilometriä ja asukasmäärä vuonna 2021 oli 4 439. Saaren pääkaupunki ja satama on Jamestown.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä mereltä Saint Helenan pääkaupunkiin Jamestowniin.

Sijainti ja pinnanmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saint Helena sijaitsee eteläisellä Atlantilla noin 1 950 kilometriä Afrikan lounaisrannikosta. Saaren pinta-ala on 122 neliökilometriä. Ascension sijaitsee siitä noin 1 100 kilometriä luoteeseen ja Tristan da Cunha 2 100 kilometriä etelään.[2]

Saint Helena on syntynyt aikoinaan kahdessa tulivuorenpurkauksessa[3], mutta saarella ei ole nykyään vulkaanista toimintaa.[4] Saari nousee jyrkästi merestä 490–700 metrin korkeuteen, ja saaren keskiosassa on puoliympyrän muotoinen vuoristo, jossa on myös sen korkeimmat kohdat Diana’s Peakin huippu on 818 metriä merenpinnasta.[4][3] Vuoriston eteläpuolella on rotkoja, laaksoja ja useita kirkasvetisiä lähteitä.[4]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saint Helena sijaitsee eteläisen Atlantin viileiden pasaatituulten vyöhykkeellä. Sen ilmasto on lauhkea: kesät ovat lämpimät ja talvet vain hieman viileämmät.[4] Saint Helenan rannikkoalueet saavat vain noin 200 millimetriä sadetta vuodessa, mutta sisämaan ylängöllä sataa yli 1000 millimetriä vuodessa.[5] Vuodessa on kaksi sadekautta, toinen maaliskuussa ja toinen elokuussa.[6]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman vanhin kilpikonna, Jonathan vuonna 2018.

Saint Helenan kotoperäinen kasvi- ja eläinlajisto ovat kehittyneet eristyneen sijainnin ansiosta omaperäisiksi. Ihmisen ja monien vieraslajien takia kotoperäiset lajit ovat kärsineet,[4] mutta kotoperäisiä lajeja on edelleen noin viisisataa. Saarella ei ole yhtään alkuperäistä maanisäkästä, mutta sitäkin enemmän lintuja, kuten uhanalainen sainthelenantylli. Myös saarta ympäröivillä koralliriutoilla elää ainutlaatuisia lajeja.[7]

Saari voidaan jakaa kolmeen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Rannikolla on noin 1,6 kilometrin levyinen kivinen ja karu alue, jossa kasvaa kaktuksia. Keskivyöhyke ulottuu 0,4–1,6 kilometriä edellisestä alueesta sisämaahan. Siellä on ruohoisia rinteitä ja metsää. Keskivyöhyke on noin 5 kilometriä pitkä ja 3 kilometriä leveä, ja siellä kasvaa muun muassa monet saaren kotoperäisistä puulajeista.[4]

1800-luvulla saarelle tuotiin aldabranjättiläiskilpikonnia, joista vanhin, nimeltään Jonathan, on luultavasti yli 180-vuotias ja siten maailman vanhin kuivalla maalla elävä eläin.[7][8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saari oli asumaton vuoteen 1502 asti, jolloin João da Novan johtamat portugalilaiset merimiehet löysivät sen.[9] Portugalilaiset käyttivät sitä yksityisesti jonkin aikaa, mutta saarten olemassaolo tuli myös muiden tietoon,[5] kun englantilainen Thomas Cavendishin retkikunta vieraili saarella 1588.[9]

Hollanti julisti 1633 Saint Helenan kuuluvaksi itselleen, mutta se ei asuttanut sitä. Englannin Itä-Intian kauppakomppania perusti sinne siirtokunnan 1659. Hollantilaiset ajoivat heidät saarelta 1673, mutta vain muutaman kuukauden päästä kauppakomppania valtasi sen uudestaan. Saint Helena oli pitkään kauppakomppanian hallussa, mutta vuonna 1834 saaresta tuli kruununsiirtomaa.[5]

Saint Helenassa Intiasta tulevat tai sinne menevät laivat täyttivät muonavarojaan. Saaren työvoimaksi tuotiin orjia erityisesti Madagaskarilta sekä myöhemmin myös kiinalaisia sopimustyöläisiä.[5] Saaren orjat vapautettiin 1826–1836.[9]

Saint Helenan syrjäinen sijainti houkutteli eurooppalaiset lähettämään Napoleon Bonaparten sinne maanpakoon. Hän asui Longwood Housessa viimeiset elinvuotensa 1815–1821.[9][10] Saarelle vietiin paljon myös buurivankeja toisen buurisodan aikana 1900–1902.[5]

Saint Helenan merkitys merenkululle pieneni muun muassa höyrylaivojen ja Suezin kanavan avaamisen jälkeen 1869. Saaren talous on horjunut sen jälkeen pienen kokonsa ja syrjäisen sijaintinsa takia. Pellavan viljelyä ja jalostamista kehitettiin paljon vuosien 1907–1966 aikana. Parhaimmillaan pellavateollisuus työllisti lähes puolet työvoimasta. Synteettisten kuitujen kehittämisen takia pellavateollisuus kaatui 1966. Sen jälkeen Saint Helenan maatalouden merkitys työvoimalle on pienentynyt.[5]

Sainthelenalaiset menettivät vuonna 1983 Britannian kansalaisuuden uuden kansallisuuslain seurauksena. Melkein 20 vuotta kestäneen taistelun ansiosta merentakaisten alueiden asukkaat saivat kansalaisuudet takaisin 2002.[11] Brittihallinto rakennutti saarelle 2010-luvulla lentoaseman, jonka tarkoituksena auttaa saarta omavaraisemmaksi.[12]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saint Helenan, Ascensionin ja Tristan da Cunhan saaret muodostavat Saint Helena, Ascension ja Tristan da Cunha -nimisen Britannian merentakaisen alueen, jonka toimeenpanovalta on Britannian monarkilla. Saarilla on yhteinen kuvernööri, kruununjuristi, korkein oikeus ja vetoomustuomioistuin.[13]

Saint Helenalla, Ascensionilla ja Tristan da Cunhalla jokaisella on sisäinen itsehallinto merentakaisen alueen osina. Jokaisella on myös omat lakinsa ja lainsäädäntöelimensä.[14] Saint Helenan valtuustossa on 12 vaaleilla valittua edustajaa sekä puhemies, varapuhemies ja oikeuskansleri.[15]

Saint Helena on jaettu kahdeksaan piirikuntaan, jotka toimivat myös tilastointi- ja vaalialueina.[16]

Ranskan valtio omistaa muutaman Napoleonin viimeisten vuosien kannalta tärkeitä olevia tontteja saarella. Vuonna 1858 Ranska osti Longwood Housen ja Napoleonin hautalaakson, ja vuonna 1951 rakennuksen alkuperäisen omistajan jälkeläiset lahjoittivat Briarsin paviljongin Ranskalle. Yhteensä Ranska omistaa Saint Helenalla 16 hehtaaria maata ja ne ovat maan ulkoministeriön alaisuudessa.[17][18]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


{{{alt}}}
Lentoaseman sijainti itärannikolla

Aikaisemmin Saint Helena oli laivoille tärkeä hiilen ja juomaveden täydennyspaikka Intian ja Euroopan välisellä meritiellä. Nykyään saaren talous perustuu suurelta osin Ison-Britannian tukeen. Saarella viljellään bataattia ja hamppua. Sen merkittävimmät elinkeinot ovat kuitenkin karjankasvatus, kalastus ja käsitöiden myynti.lähde?

Vientikauppa on pientä, saaren vienti on vuodessa alle 200 000 puntaa ja koostuu lähinnä pakastetusta tonnikalasta, kahvista ja hunajasta.[19] Uudenseelanninpuuvilla oli saaren ainut viljelykasvi 1960-luvulle asti.lähde?

Saint Helena oli aiemmin erittäin eristynyt, sillä mantereelle on noin 2 000 kilometrin matka, ja saarelle pääsi ennen vuotta 2017 ainoastaan laivalla. Nopein reitti oli kahden päivän matka lentokentälliseltä Ascensionilta, tai kolmen ja puolen päivän matka Namibiasta.[19] Saarelle avattiin lentokenttä huhtikuussa 2016.[20] Vuonna 2012 alkaneen rakentamisen vaikeutta kuvaa se, että kiitotien kohdalla oleva sata metriä syvä rotko piti täyttää maa-aineksella.[21] Mereen päättyvä kiitotie on noin kaksi kilometriä pitkä, eli se ei mahdollista saarelta suoraan Eurooppaan lentämistä. Lentoja sille piti tehdä viikoittain ja sen oli tarkoitus tuoda saarelle runsaasti turismia, mutta kaupalliset lennot osoittautuivat kuitenkin vaikeiksi saaren tuuliolosuhteiden vuoksi. Säännölliset kaupalliset lennot kentälle aloitettiinkin vasta 14. lokakuuta 2017.[22] Kentän rakentaminen maksoi Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle 285 miljoonaa puntaa.[23]

RMS Saint Helena kävi James Bayn satamassa noin 30 kertaa vuodessa ja kulki Etelä-Afrikan Kapkaupungin, Walvis Bayn, Ascension Islandin, Espanjan Teneriffan, Vigon ja Britannian Isle of Portlandin väliä. Se on yksi viimeisistä Britannian kuninkaallisen postilaitoksen postilaivoista. Alus oli tarkoitus poistaa käytöstä lentokentän valmistumisen aikaan vuonna 2016[24], mutta jatkoi edelleen toimintaansa[25] vuoteen 2018 asti, jolloin se poistettiin käytöstä. Sitä korvaa rahtiliikenteessä MV Saint Helena.lähde?

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saint Helenassa oli vuoden 2021 väestönlaskennan mukaan 4 439 asukasta, joista sainthelenalaisia oli 4 118. Asukasluku oli laskenut vuoden 2016 laskennasta noin sadalla. Laskuun oli osittain vaikuttamassa saaren lentoaseman valmistuminen ja useiden sitä rakentamassa olleiden ihmisten poistuminen. Asukasluku on tasaantunut 2010-luvulla noin 4 500:een. Vuoden 1987 väestönlaskennassa asukkaita oli noin 5 500, mutta sen jälkeen monet muuttivat töiden parissa pois. Asukasluku oli kasvanut 80 vuodessa kuitenkin tasaisesti vuoden 1901 noin 3 300 asukkaasta.[26]

Saint Helenan väestö on pääosin eurooppalaisten, etelä- ja itäaasialaisten ja afrikkalaisten jälkeläisiä. Englanti on ainoa puhuttu kieli, ja suurin osa asukkaista on anglikaaneja.[27] Vuoden 2021 väestönlaskennan mukaan anglikaaneja oli 63,2 prosenttia saaren asukkaista ja kristittyjä yleensä 78,5 prosenttia. Saarella on kuitenkin myös joitakin muslimeita ja Bahai-uskon seuraajia.[28] Asukkaista 82,1 prosenttia on syntynyt Saint Helenalla, 8 prosenttia Britanniassa, 3,6 prosenttia Etelä-Afrikassa ja 2,8 prosenttia Ascensionilla.[29]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Geographica. Maailmankartasto. Maanosat, maat, kansat. Tandem Verlag GmbH, 1999. ISBN 978-3-8331-4130-0.
  • Royle, Stephen: St. Helena: A Geographical Summary. Geography, 1991, 76. vsk, nro 3, s. 266–268. Geographical Association.
  • Saint Helena Encyclopædia Britannica. 2.12.2022. Viitattu 18.1.2023. (englanniksi)
  • St Helena 2021 Population & Housing Census: Main Report (PDF) Jamestown, St Helena: St Helena Statistics Office. Viitattu 18.1.2023. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Saint Helena Ascension, and Tristan da Cunha. The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. Saint Helena: Introduction Encyclopædia Britannica. Viitattu 18.1.2023. (englanniksi)
  3. a b Geology of Saint Helena sainthelenaisland.info. Viitattu 4.3.2022.
  4. a b c d e f Saint Helena: Land Encyclopædia Britannica. Viitattu 18.1.2023. (englanniksi)
  5. a b c d e f Royle, s. 266.
  6. Weather sainthelenaisland.info. Viitattu 4.3.2022.
  7. a b St Helena Wildlife Highlights Natural World Safaris. Viitattu 4.3.2022.
  8. Elizabeth Gamillo: At 190, Jonathan the Tortoise Is the World’s Oldest Smithsonian Magazine. 4.2.2022. Viitattu 4.3.2022.
  9. a b c d Saint Helena: Land Encyclopædia Britannica. Viitattu 18.1.2023. (englanniksi)
  10. Napoleon’s Final Days (PDF) Napoleonic Society. Viitattu 15.10.2012.
  11. Britt-Gallagher & Hayne, s. 22.
  12. St Helena, Ascension, Tristan da Cunha profiles BBC News. 4.10.2022. BBC. Viitattu 15.1.2023. (englanniksi)
  13. Saint Helena: Government and society Encyclopædia Britannica. Viitattu 18.1.2023. (englanniksi)
  14. General Introduction to Legislation St Helena Government. Viitattu 15.1.2023. (englanniksi)
  15. Legislative Council St Helena Government. Viitattu 15.1.2023. (englanniksi)
  16. St Helena 2021 Population & Housing Census: Main Report, s. 6.
  17. The French Domains of St Helena Fondation Napoleon. 2023. Viitattu 11.1.2023. (englanniksi)
  18. Consul General Laurent Alberti visits Saint Helena Island Consulat Général de France au Cap. Viitattu 11.1.2023. (englanniksi)
  19. a b Scott, Kirsty: St Helena prepares to see the flights The Guardian. 15.3.2005. Viitattu 15.12.2017. (englanniksi)
  20. Remote UK island colony of St Helena to get airport BBC News. 3.11.2011. Viitattu 12.2.2016. (englanniksi)
  21. First project variation order signed – Additional Runway Works to Allow for Future Expansion St Helena Airport. 23.7.2012. St Helena Government Access Office. Arkistoitu 18.4.2013. Viitattu 12.2.2016. (englanniksi)
  22. First flight lands on remote St Helena BBC News. 14.10.2017. Viitattu 3.9.2018. (englanniksi)
  23. Britit rakensivat käyttökelvottoman kentän keskelle Atlanttia Kauppalehti. 18.12.2016. Viitattu 15.12.2017.
  24. "Airport Approved"[vanhentunut linkki] The St Helena Herald, Volume XI Number 28, 4th November 2011, p. 4
  25. Schedules & Fares (ja muut sivuston sivut) RMS St. Helena. Arkistoitu 1.10.2012. Viitattu 15.10.2012. (englanniksi)
  26. St Helena 2021 Population & Housing Census: Main Report, s. 5.
  27. Saint Helena: People Encyclopædia Britannica. Viitattu 18.1.2023. (englanniksi)
  28. St Helena 2021 Population & Housing Census: Main Report, s. 17.
  29. St Helena 2021 Population & Housing Census: Main Report, s. 9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saint Helena.