Tämä on lupaava artikkeli.

Saint Lucia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Saint Lucia
Flag of Saint Lucia.svg Coat of arms of Saint Lucia.svg
lippu vaakuna

LocationSaintLucia.png

Valtiomuoto parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia
Kuningatar
Kenraalikuvernööri
Pääministeri
Elisabet II
Sir Neville Cenac
Allen Chastanet
Pääkaupunki Castries
Pinta-ala
– yhteensä 616[1] km² (sijalla 193)
– josta sisävesiä 1,6 %
Väkiluku (2018) 178 696[2] (sijalla 177)
– väestötiheys 290,1 / km²
– väestönkasvu 0,5[3] % (2015)
Viralliset kielet englannin kieli
Valuutta Itä-Karibian dollari (XCD)
BKT
– yhteensä 1,774 miljardia USD[4] (sijalla 188)
– per asukas 10 042 USD[4]
HDI (2014) 0,729[5] (sijalla 89)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 4,5[1] %
– teollisuus 23,1[1] %
– palvelut 72,4[1] %
Aikavyöhyke UTC-4
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Britanniasta

22. helmikuuta 1979
Lyhenne LC
Kansainvälinen
suuntanumero
+1-758
Motto The Land, The People, The Light (Maa, Kansa, Valo)
Kansallislaulu Sons and Daughters of Saint Lucia

Saint Lucia on saarivaltio Karibianmerellä. Se sijaitsee Pienillä Antilleilla, Saint Vincent ja Grenadiinien pohjoispuolella ja Martiniquen eteläpuolella. Asukkaita on noin 178 700. Sokerinviljelyn lakkauttamisen ja banaanikaupan kutistumisen jälkeen turismi on saaren tärkein elinkeino. Matkailukohteina on hiekkarantoja, vuoria ja eksoottisia kasveja sekä Qualiboun tulivuori rikinhajuisine kuumine lähteineen. Saint Lucia kuuluu Kansainyhteisöön, mutta ranskalaiset ovat jättäneet jälkiään paikannimistöön, ja varsinkin maaseudulla puhutaan englannin lisäksi myös ranskan kreolimurretta.

Maantiede, ilmasto ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saint Lucian kartta
Piton-vuoret Saint Lucialla

Saint Lucian saari sijaitsee Karibianmerellä, ja se on toiseksi suurin Pienten Antillien Windwardsaarista. Martinique on noin 39 kilometriä Saint Luciasta pohjoiseen ja Saint Vincent 34 kilometriä lounaaseen. Saint Lucian pinta-ala on 616 neliökilometriä, ja sen pituus on 43 kilometriä ja maksimileveys 23 kilometriä.[6]

Saint Lucia on vulkaaninen saari, ja sen jakaa pohjoisestä etelään kulkeva keskusvuoristo. Sen korkein kohta Mount Gimie kohoaa 959 metriin. Vuorilta virtaa monia jokia, jotka halkovat hedelmällisiä laaksoja. Saaren lounaisosassa on kaksi jyrkästi merestä nousevaa teräväkärkistä vuorta, Pitonit (Gros Piton, 798 metriä ja Petit Piton, 750 metriä). Petit Pitonin lähellä on muinaisen tulivuoren kraatteri, jonka kuumista rikkilähteistä myös läheinen Soufrièren kaupunki on saanut nimensä.[6]

Saint Lucian saari on vuoristoisempi kuin useimmat muut Karibian saaret, ja niinpä siellä sataa enemmän kuin esimerkiksi Barbadoksella. Sadetta saadaan ympäri vuoden, mutta eniten heinäkuusta marraskuuhun, mikä on hurrikaanien esiintymisaikaa. Hurrikaaneja ei osu saarelle joka vuosi, mutta heikoimmat trooppiset myrskyt levittävät sateita laajemmalle alueelle.[7] Hurrikaani Dean aiheutti tuhoja vuonna 2007: se surmasi ainakin yhden ihmisen, tuhosi rakennuksia ja koko banaanisadon.[8] Vuonna 2010 hurrikaani Vincent aiheutti saarella tuhoja.[9] Lämpötila, kosteus ja auringonpaiste ovat Saint Lucialla samanlaisia kuin muuallakin Karibialla.[7] Pääkaupunki Castriesissa päivän keskimääräinen ylin lämpötila on 28–31 ja yön alin 21–23 astetta.[10]

Saint Lucian sisäosia peittää rehevä sademetsä, jossa kasvaa jättiläissaniaisia ja muita kotoperäisiä puita, bromelioita, orkideoita ja sieniä. Metsässä elää myös värikkäitä ja harvinaisia lintuja, kuten saintlucianamatsoni, saintlucianturpiaali, valkorintamatkija ja antillienpiivi.[11]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen eurooppalaisten tuloa saarella asui arawakeja ja karibeita. Arawakit asuttivat saaren ensimmäisinä noin vuosina 200–400, mutta he väistyivät karibien tieltä noin vuosina 800–1000.[12]

Saint Lucian ensimmäistä kohtaamista eurooppalaisten kanssa ei tunneta varmasti, mutta saari tunnettiin noin vuonna 1500. Englantilaiset yrittivät asuttaa saarta vuosina 1605 ja 1638, mutta sairaudet ja karibien vihamielisyys estivät aiheet. Martiniquen ranskalaiset perustivat vuonna 1660 Saint Luciaan asutuksen tehtyään sopimuksen karibien kanssa. Saari siirtyi tämän jälkeen Ranskalta Englannille ja takaisin. Bredan rauhassa 1667 Saint Lucia palautettiin Ranskalle, ja vuonna 1674 se asetettiin Martiniquen alaisuuteen. Englantilaiset ja ranskalaiset kiistelivät uudestaan saarten hallinnasta 1700-luvulla. Saari määriteltiin muutamia kertoja myös puolueettomaksi.[6] Saari vaihtoi 1700-luvulla omistajaa 14 kertaa.[13]

Britannia sai Saint Lucian Pariisin rauhassa 1814, ja siitä tehtiin sen jälkeen kruununsiirtomaa. Saarta hallinnoitiin vuosina 1838–1885 Barbadokselta. Orjat vapautettiin vuonna 1834, jolloin saarella oliyli 13 000 orjaa, 2 600 vapaata mustaihoista ja 2 300 valkoihoista. Orjuuden lakkauttaminen iski sokeriruokoteollisuuteen, mutta talous elpyi banaanin ja kaakaon viljelyn myötä.[6]

Saint Lucia sai ensimmäisen itsehallinnollisen edustuslaitoksen 1924. Vähitellen autonomia laajeni ja yleinen äänioikeus tuli voimaan 1951. Saint Lucia oli osa Länsi-Intian federaatiota vuosina 1958–1962.[14] Vuodesta 1960 saarella oli toimeenpaneva neuvosto, johon kuului pääministeri ja neljä muuta ministeriä. Lainsäädäntöneuvostoon valittiin kymmenen jäsentä vaaleilla, kaksi nimitettiin, ja lisäksi siihen kuului territorion asiamies ja puheenjohtaja. Vuodesta 1967 alkaen Saint Lucia oli itsehallintoalue, jolla oli päätäntävalta sisäisiin asioihin, kun taas Britannia vastasi sen ulkopolitiikasta ja puolustuksesta neuvotellen saaren paikallishallinnon kanssa. Tässä vaiheessa emämaan edustajan nimikkeeksi tuli taas kuvernööri, mutta ensimmäistä kertaa kuvernöörin valinnasta alettiin neuvotella asukkaiden äänestämän neuvoston puheenjohtajan kanssa.[15] Saari itsenäistyi vuonna 1979, ja ensimmäiseksi pääministeriksi valittiin John Compton.[14]

Saint Lucian ensimmäinen hallinto oli vasemmistolainen, ja se solmi diplomaattiset suhteet muun muassa Kuubaan ja liittyi sitoutumattomien maiden liikkeeseen. Saint Lucian työväenpuolue yritti luoda maahan sekataloutta, mutta vuoden 1980 hurrikaani Allen tuhosi banaanisadon. Lisäksi työväenpuolueen ja United Workers Partyn (UWP) välinen kilpa aiheutti poliittista epäjärjestystä, mistä puolestaan kärsi matkailuala. UWP:n kaudella maanviljelyalaa alettiin jälleen kehittää, ja Yhdysvaltojen nousukausi toi lisää matkailijoita.[6]

Vuonna 1993 banaanin maailmanmarkkinahintojen lasku johti levottomuuksiin. Vuonna 2002 trooppinen myrsky Lil tuhosi puolet banaanisadosta. Vuonna 2004 Piton-vuoret julistettiin Unescon maailmanperintökohteiksi.[14]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saint Lucia on Kansainyhteisöön kuuluva perustuslaillinen monarkia, jonka valtionpäämies on Britannian monarkki, jota edustaa saarella kenraalikuvernööri. Toimeenpanovalta on pääministerin ja hallituksen käsissä. Pääministeri on yleensä parlamenttivaalit voittaneen puolueen puheenjohtaja.[6] Parlamentti on kaksikamarinen. Alahuoneeseen valitaan suorilla vaaleilla 17 jäsentä. Ylähuoneessa eli senaatissa on 11 nimitettyä edustajaa. Pääministeri valitsee kuusi senaattoria, opposition johtaja kolme ja kenraalikuvernööri kaksi.[16]

Saint Lucian suuret puolueet ovat United Workers Party (UWP) ja Saint Lucian työväenpuolue (SLP). UWP on ollut valtapuolue useammin, ja sen pitkäaikainen johtaja John Compton oli moneen otteeseen maansa pääministerinä.[12] Parlamenttivaalit pidetään viiden vuoden välein.[16] Vuoden 2016 vaaleissa UWP sai 11 paikkaa ja SLP 6 paikkaa. UWP:n Allen Chastanet aloitti Saint Lucian pääministerinä 7. kesäkuuta.[17]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saint Lucian saari on jaettu kymmeneen kuntaan, ja niitä hallinnoi 15 piirivaltuustoa. Kunnallisvaaleja ei järjestetä, vaan paikallishallinnosta vastaava ministeri nimittää kaikki valtuutetut.[18] Kunnat ovat:[1]

  1. Anse-la-Raye
  2. Canaries
  3. Castries
  4. Choiseul
  5. Dennery
  6. Gros-Islet
  7. Laborie
  8. Micoud
  9. Soufiere
  10. Vieux-Fort.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Castriesin kaupunkia. Kuvan keskellä suuri risteilyalus.

Matkailu on Saint Lucian merkittävin talouden haara. Se vastaa noin 65 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja se on tärkein ulkomaisen valuutan lähde. Valtion talous on kuitenkin varsin riippuvainen ulkoisista tekijöistä: matkailun mielenkiinnosta, luonnonkatastrofien vaikutuksesta ja tuontiöljyn saatavuudesta. Saint Lucian talous on kasvanut hitaasti maailmanlaajuisen taantuman jälkeen. Monet lentoyhtiöt vähensivät vuonna 2012 lentojaan Saint Luciaan, ja samana vuonna valtion otti viimeisenä Karibian maana käyttöön arvonlisäveron.[1] Vuonna 2018 Saint Lucian talouskasvu oli 0,6 prosenttia. Edellisenä vuonna se oli peräti 3,7 prosenttia, mutta monien julkisten rakennushankkeiden viivästyminen hidasti kehitystä.[19]

Banaani on maatalouden tärkein tuote. Sokeriruoko oli pitkään maatalouden keskeisin tuote, mutta sen viljely loppui vuonna 1964. Yhdysvaltain tuoella Saint Lucialla on kehitetty valmisteteollisuutta, ja Vieux Fortin lähellä on teollisuuden vapaakauppavyöhyke. Siellä valmistetaan vientiin elektroniikkaa ja leluja. Saarella valmistetaan myös pahvia, vaatteita, rommia, tupakkaa, kookostuotteita, betoniharkkoja ja kaljaa.[6]

Saint Lucian tärkeimmät kauppakumppanit ovat Yhdysvallat, Britannia, Trinidad ja Tobago, Dominica ja Barbados.[6] Saint Lucian rahayksikkö on Itä-Karibian dollari (EC$), jota käytetään Itä-Karibian rahaliiton jäsenmaissa.[12]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaren päälentoasema on Hewanorran kansainvälinen lentoasema Vieux-Fortissa saaren eteläkärjessä. Maan sisäisiä ja alueellisia lentoja varten on myös pienempi George F. L. Charlesin lentoasema Castriessa. Castriesistä ja Vieux-Fortista operoivat myös kansainväliset risteilyalukset.[6][20]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saint Lucian tilastokeskuksen mukaan valtiossa oli vuoden 2018 puolivälissä arviolta 178 696 asukasta.[2] Vuotuinen väestönkasvu saarella on alle prosentin luokkaa. Saaren väestö on 1900-luvun lopun jälkeen ikääntynyt. Sekä hedelmellisyysluku että kuolleisuus ovat laskeneet. Vielä vuonna 1990 väestöpyramidin pohja oli selvästi leveä, ja suurin osa väestöstä oli alle 30-vuotiaita. Alle 25-vuotiaiden osuus oli vuoden 2015 väestöpyramidissä selvästi pienempi.[21]

Suurin osa Saint Lucian väestöstä on afrikkalaisperäisiä.[21] Englanti on virallinen kieli, mutta saarella puhutaan myös paljolti ranskaan pohjautuvaa kreolikieltä patois’ta.[6] Sitä puhutaan erityisesti maaseudulla.[22] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan asukkaista 62 prosenttia oli katolisia, 10 prosenttia adventisteja, 9 prosenttia helluntailaisia, 2 prosenttia rastafareja ja 2 prosenttia anglikaaneja.[23]

Saint Lucialla on kymmenen vuotta kestävä kouluvelvollisuus, joka alkaa viiden vuoden iässä. Vuonna 2010 noin 92 prosenttia oppilaista suoritti peruskoulun.[23] Korkeakoulutusta tarjoaa Castriesissa oleva Länsi-Intian yliopiston avoin kampus. Lisäksi saarella on muun muassa teknillinen college ja opettajankoulutuslaitos.[6]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuin Saint Lucialla syntynyt ja kasvanut kirjailija on 1992 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut Derek Walcott.[14] Saaren toinen nobelisti on taloustieteilijä Arthur Lewis.[24]

Perinteinen Saint Lucian ruoka sisältää paljon hiilihydraatteja, joita saadaan jamssista, taarosta ja sen sukulaisesta eddoesta, banaaneista ja leipäpuun hedelmistä. Sen kanssa syödään liha- tai kalakastiketta. Itse ruoka ei ole kovin mausteista, mutta sen kanssa tarjotaan aina chilikastiketta.[25]

Valtio pitää yllä yleisradioverkkoa. Sanomalehdet ovat yksityisiä ja ilmestyvät yhdestä kolmeen kertaan viikossa. Kolme televisiokanavaa ovat myös yksityisiä, yksi niistä on katolinen kanava.[26]

Saint Lucia on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1996 lähtien 2–6 urheilijan joukkueella.[27] Kriketti ja purjehdus ovat suosittuja urheilulajeja.[28]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f The World Factbook: Saint Lucia CIA. (englanniksi)
  2. a b Estimated mid-year population by sex and five year age groups, 2011 to 2018 (XLSX) The Central Statistical Office of Saint Lucia. Viitattu 14.8.2019. (englanniksi)
  3. Saint Lucia UNData. United Nations Statistics Division. Viitattu 14.8.2019. (englanniksi)
  4. a b Report for Selected Countries and Subjects World Economic Outlook Database. 10/2018. International Monetary Fund. Viitattu 14.8.2019. (englanniksi)
  5. Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen PDF-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (UNDP) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  6. a b c d e f g h i j k David Lawrence Niddrie, Janet D. Momsen et al.: Saint Lucia Encyclopædia Britannica. 18.7.2019. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 6.8.2019. (englanniksi)
  7. a b Sain Lucia Country Guide BBC Weather
  8. Hurricane Dean's path of destruction BBC 2007
  9. Hurricane hits eastern Caribbean CBC News 2010
  10. Average conditions Castries BBC Weather
  11. Ecology and Wildlife of St. Lucia My St. Lucia (englanniksi)
  12. a b c Background Note (previous Editions) US Department of State. Viitattu 27.12.2014.
  13. A look at our past - From Settlement and Colonization to Independence Visiti SLU
  14. a b c d Timeline: Saint Lucia BBC News
  15. History of Saint Lucia Permanent Mission of St. Lucia to the United Nations. Viitattu 25.9.2011. (englanniksi)
  16. a b Saint Lucia: Constitution and politics Commonwealth Secretariat. Viitattu 7.8.2019. (englanniksi)
  17. General Election Results – 6 June 2016 Knowledgewalk Institute. Viitattu 7.8.2019. (englanniksi)
  18. The Local Government System in Saint Lucia (PDF) CLGF. Viitattu 7.8.2019. (englanniksi)
  19. Country Economic Review 2018 - Saint Lucia (PDF) Caribbean Development Bank. Viitattu 12.8.2019. (englanniksi)
  20. Getting there and away Lonely Planet
  21. a b Saint Lucia Regional Office for the Americas of the World Health Organization. Viitattu 14.8.2019. (englanniksi)
  22. Featuring the Caribbean: Saint Lucia matches skills and labour market needs with a lifelong learning perspective 24.3.2017. UNESCO Institute for Lifelong Learning. Viitattu 14.8.2019. (englanniksi)
  23. a b Saint Lucia: Society Commonwealth Secretariat. Viitattu 14.8.2019. (englanniksi)
  24. Industry and Commerce Visit SLU
  25. Sain Lucia Countries and their cultures
  26. St Lucia country profile BBC News
  27. Saint Lucia in Olympics Sport reference
  28. Sports Visit SLU

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saint Lucia.