Sitoutumattomien maiden liike

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Non-Aligned Movement
NAM Members.svg
Perustettu 1961
Päämaja New York (YK:n päämaja)
Jäsenet 118 jäsenvaltiota
pääsihteeri Egypti Muhammad Hussein Tantawi
Aiheesta muualla
www.csstc.org/
Tämä artikkeli käsittelee järjestöä. NAM on myös Namibian maatunnus.

Sitoutumattomien maiden liike (Non-Aligned Movement; NAM) on nykyisin 118 valtion järjestö, joka perustettiin kylmän sodan aikana vastineeksi lännen ja idän sotilasblokeille. Suurin osa sen jäsenistä on kehitysmaita. Sitoutumattomat maat edustaa 2/3 YK:n jäsenvaltiosta ja 55 % maailman väestöstä.

Sitoutumattomien maiden perustajiin kuuluivat Jugoslavian Josip Broz Tito, Intian Jawaharlal Nehru, Egyptin Gamal Abdel Nasser, Ghanan Kwame Nkrumah ja Indonesian Sukarno.

NAM perusti 2006 NNN (NAM News Network) -uutistoimiston, joka aloitti 27. kesäkuuta 2006, koska järjestön mukaan länsimainen media on menettänyt luotettavuutensa Irakin sodan vuoksi. NNN toimii Malesian Bernama-uutistoimiston alaisuudessa.

Luettelo liittoumattomien maiden kokouksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

järjestys kaupunki kokousaika isäntävaltio
1. kokous Belgrad 1. syyskuuta 1961 – 6. syyskuuta 1961  Jugoslavia
2. kokous Kairo 5. lokakuuta 1964 – 10. lokakuuta 1964  Yhdistynyt arabitasavalta
3. kokous Lusaka 8. syyskuuta 1970 – 10. syyskuuta 1970 Flag of Zambia (1964–1996).svg Sambia
4. kokous Alger 5. syyskuuta 1973 – 9. syyskuuta 1973  Algeria
5. kokous Colombo 16. elokuuta 1976 – 19. elokuuta 1976  Kolumbia
6. kokous Havanna 3. syyskuuta 1979 – 9. syyskuuta 1979  Kuuba
7. kokous New Delhi 7. maaliskuuta 1983 – 12. maaliskuuta 1983  Intia
8. kokous Harare 1. syyskuuta 1986 – 6. syyskuuta 1986  Zimbabwe
9. kokous Belgrad 4. syyskuuta 1989 – 7. syyskuuta 1989  Jugoslavia
10. kokous Jakarta 1. syyskuuta 1992 – 7. syyskuuta 1992  Indonesia
11. kokous Cartagena de Indias 18. lokakuuta 1995 – 20. lokakuuta 1995  Kolumbia
12. kokous Durban 2. syyskuuta 1998 – 3. syyskuuta 1998  Etelä-Afrikka
13. kokous Kuala Lumpur 20. helmikuuta 2003 – 25. helmikuuta 2003  Malesia
14. kokous Havanna 11. syyskuuta 2006 – 16. syyskuuta 2006  Kuuba
15. kokous Sharm el-Sheikh 11. heinäkuuta – 16. heinäkuuta 2009  Egypti
16. kokous Teheran 26. elokuuta – 31. elokuuta 2012  Iran
17. kokous Porlamar 13. syyskuuta – 18. syyskuuta 2016  Venezuela

Vuonna 2006 sitoutumattomat maat kokoontuivat Havannassa, jossa Kuuban Fidel Castro valittiin liikkeen puheenjohtajaksi. Castro ei kuitenkaan osallistunut kokoukseen jouduttuaan aiemmin leikkaukseen ja tapasi vain muutamia vieraita sairaalassa. Hänen sijaisenaan on virkaatekevä presidentti Raúl Castro.

Kokouksessa tuomittiin Israelin suhteeton voimankäyttö Libanonia kohtaan ja tuettiin Irania sen ydinohjelmassa. Monet kokousvieraat myös arvostelivat Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa. Pakistan ja Intia sopivat aloittavansa uudelleen rauhanneuvottelut.[1]

Jäsenmaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset [2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aasia [2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1.  Afganistan (1961)
  2.  Bahrain (1973)
  3.  Bangladesh (1973)
  4.  Bhutan (1973)
  5.  Brunei (1993)
  6.  Kambodža (1961)
  7.  Intia (1961)
  8.  Indonesia (1961)
  9.  Iran (1979)
  10.  Irak (1961)
  11.  Jordania (1964)
  12.  Kuwait (1964)
  13.  Laos (1964)
  14.  Libanon (1961)
  15.  Malesia (1970)
  16.  Malediivit (1976)
  17.  Mongolia (1993)
  18.  Myanmar (1961)
  19.    Nepal (1961)
  20.  Pohjois-Korea (1976)
  21.  Oman (1973)
  22.  Pakistan (1979)
  23.  Palestiina (1976)
  24.  Filippiinit (1993)
  25.  Qatar (1973)
  26.  Saudi-Arabia (1961)
  27.  Singapore (1970)
  28.  Sri Lanka (1961)
  29.  Syyria (1964)
  30.  Thaimaa (1993)
  31.  Itä-Timor (2003)
  32.  Turkmenistan (1995)
  33.  Yhdistyneet arabiemiirikunnat (1970)
  34.  Uzbekistan (1993)
  35.  Vietnam (1976)
  36.  Jemen (1990)

Afrikka[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1.  Algeria (1961)
  2.  Angola (1976)
  3.  Benin (1964)
  4.  Botswana (1970)
  5.  Burkina Faso (1973)
  6.  Burundi (1964)
  7.  Kamerun (1964)
  8.  Kap Verde (1976)
  9.  Keski-Afrikan tasavalta (1964)
  10.  Tšad (1964)
  11.  Komorit (1976)
  12.  Kongon demokraattinen tasavalta (1961)
  13.  Djibouti (1983)
  14.  Egypti (1961)
  15.  Päiväntasaajan Guinea (1970)
  16.  Eritrea (1995)
  17.  Swazimaa (1970)
  18.  Etiopia (1961)
  19.  Gabon (1970)
  20.  Gambia (1973)
  21.  Ghana (1961)
  22.  Guinea (1961)
  23.  Guinea-Bissau (1976)
  24.  Norsunluurannikko (1973)
  25.  Kenia (1964)
  26.  Lesotho (1970)
  27.  Liberia (1964)
  28.  Libya (1964)
  29.  Madagaskar (1973)
  30.  Malawi (1964)
  31.  Mali (1961)
  32.  Mauritania (1964)
  33.  Mauritius (1973)
  34.  Marokko (1961)
  35.  Mosambik (1976)
  36.  Namibia (1979)
  37.  Niger (1973)
  38.  Nigeria (1964)
  39.  Kongon tasavalta (1964)
  40.  Ruanda (1970)
  41.  São Tomé ja Príncipe (1976)
  42.  Senegal (1964)
  43.  Seychellit (1976)
  44.  Sierra Leone (1964)
  45.  Somalia (1961)
  46.  Etelä-Afrikka (1994)
  47.  Sudan (1961)
  48.  Tansania (1964)
  49.  Togo (1964)
  50.  Tunisia (1961)
  51.  Uganda (1964)
  52.  Sambia (1964)
  53.  Zimbabwe (1979)

Amerikka[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1.  Antigua ja Barbuda (2006)
  2.  Bahama (1983)
  3.  Barbados (1983)
  4.  Belize (1976)
  5.  Bolivia (1979)
  6.  Chile (1973)
  7.  Kolumbia (1983)
  8.  Kuuba (1961)
  9.  Dominica (2006)
  10.  Dominikaaninen tasavalta (2000)
  11.  Ecuador (1983)
  12.  Grenada (1979)
  13.  Guatemala (1993)
  14.  Guyana (1970)
  15.  Haiti (2006)
  16.  Honduras (1995)
  17.  Jamaika (1970)
  18.  Nicaragua (1979)
  19.  Panama (1976)
  20.  Peru (1973)
  21.  Saint Kitts ja Nevis (2006)
  22.  Saint Lucia (1983)
  23.  Saint Vincent ja Grenadiinit (2003)
  24.  Suriname (1983)
  25.  Trinidad ja Tobago (1970)
  26.  Venezuela (1989)

Eurooppa[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1.  Azerbaidžan (2011)
  2.  Valko-Venäjä (1998)

Oseania[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1.  Fidži (2011)
  2.  Papua-Uusi-Guinea (1993)
  3.  Vanuatu (1983)

Entiset jäsenmaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1.  Pohjois-Jemen (1961-1990)[3]
  2.  Kypros (1961–2004) [4]
  3. Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan lippu Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta (1961–1992) [5]
  4.  Etelä-Jemen (1970-1990) [3]
  5.  Malta (1973–2004) [4]

Tarkkailijajäsenet[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1.  Argentiina
  2.  Armenia
  3.  Bosnia ja Hertsegovina
  4.  Brasilia
  5.  Kiina
  6.  Costa Rica
  7.  Kroatia
  8.  El Salvador
  9.  Kazakstan
  10.  Kirgisia
  11.  Meksiko
  12.  Montenegro
  13.  Paraguay
  14.  Serbia
  15.  Tadžikistan
  16.  Ukraina
  17.  Uruguay

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtaja Valtio Virkakausi
Josip Broz Tito (1892–1980) Jugoslavia 1961 1964
Gamal Abdel Nasser (1918–1970)  Yhdistynyt arabitasavalta 1964 1970
Kenneth Kaunda (s. 1924)  Sambia 1970 1973
Houari Boumediène (1932–1978)  Algeria 1973 1976
William Gopallawa (1896–1981)  Sri Lanka 1976 1978
Junius Richard Jayawardene (1906–1996) 1978 1979
Fidel Castro (1926–2016)  Kuuba 1979 1983
Neelam Sanjiva Reddy (1913–1996)  Intia 1983
Zail Singh (1916–1994) 1983 1986
Robert Mugabe (1924–2019)  Zimbabwe 1986 1989
Janez Drnovšek (1950–2008) Jugoslavia 1989 1990
Borisav Jović (s. 1928) 1990 1991
Stjepan Mesić (s. 1934) 1991
Branko Kostić (s. 1939) 1991 1992
Dobrica Ćosić (1921–2014)  Serbia ja Montenegro 1992
Suharto (1921–2008)  Indonesia 1992 1995
Ernesto Samper (s. 1950)  Kolumbia 1995 1998
Andrés Pastrana Arango (s. 1954) 1998
Nelson Mandela (1918–2013)  Etelä-Afrikka 1998 1999
Thabo Mbeki (s. 1942) 1999 2003
Mahathir Mohamad (s. 1925)  Malesia 2003
Abdullah Ahmad Badawi (s. 1939) 2003 2006
Fidel Castro (1926–2016)  Kuuba 2006 2008
Raúl Castro (s. 1931) 2008 2009
Hosni Mubarak (1928–2020)  Egypti 2009 2011
Mohamed Hussein Tantawi (s. 1935) 2011 2012
Mohammed Mursi (1951–2019) 2012
Mahmoud Ahmadinejad (s. 1956)  Iran 2012 2013
Hassan Rouhani (s. 1948) 2013 2016
Nicolás Maduro (s. 1962)  Venezuela 2016 2019
Ilham Aliyev (s. 1961)  Azerbaidžan 2019 2022

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Gibbs, Stephen: Cuba summit sends strong message BBC News. 17.9.2006. London: British Broadcasting Corporation. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g Membership Nuclear Threat Initiative. Viitattu 24.5.2020.
  3. ↑ a b Bühler, Konrad (2001). State Succession and Membership in International Organizations. Martinus Nijhoff Publisher. ISBN 9041115536. 
  4. ↑ a b XIV MINISTERIAL CONFERENCE OF THE NON-ALIGNED MOVEMENT NAM. Viitattu 24.5.2020.
  5. ↑ Yugoslavia casts shadow over non-aligned summit independent.co.uk. The Independent. Viitattu 24.5.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sitoutumattomien_maiden_liike&oldid=19019195”