Nicolás Maduro

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nicolás Maduro
Maduro en el Congreso peruano.jpg
Venezuelan presidentti
5. maaliskuuta 2013 –
(virkaatekevänä 5.3.-19.4.2013)
Varapresidentti Jorge Arreaza
Edeltäjä Hugo Chávez
Tiedot
Syntynyt 23. marraskuuta 1962
Caracas
Puolue Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue (2007–)
Puoliso Cilia Flores
Uskonto katolinen
Allekirjoitus Nicolás Maduro signature.svg

Nicolás Maduro Moros (s. 23. marraskuuta 1962 Caracas) on venezuelalainen poliitikko ja Venezuelan nykyinen presidentti. Maduro toimi maansa ulkoministerinä vuodesta 2006 ja varapresidenttinä vuodesta 2012. Hän voitti täpärästi vuoden 2013 presidentinvaalit. Maduro on jatkanut edeltäjänsä Hugo Chávezin sosialistista politiikkaa. Maduron kaudella maassa on ollut pahoja talousongelmia, mikä on näkynyt vakavana pulana. Vaikka Maduron puolue hävisi vuoden 2015 parlamenttivaalit, hänen on määrä jatkaa presidenttinä vuoteen 2019.

Varhainen elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nicolás Maduro syntyi 23. tammikuuta 1962 Caracasissa, Venezuelassa. Maduro syntyi vasemmistolaisperheeseen. Hänen isänsä oli ammattiliiton johtaja ja vasemmistolainen MEP-militantti. Maduron äiti oli kolumbialainen.[1] Maduro meni lukioon, muttei valmistunut sieltä. Hän aloitti poliittisen uransa lukion opiskelijayhdistyksessä. Maduro työskenteli 80-luvulla vuosia bussikuskina. Madurosta tuli epävirallinen bussikuskien kauppaliiton edustaja. Maduro oli vasemistolaisen José Vicente Rangelin henkivartija tämän epäonnistuneen presidentinvaalikampanjan aikana. Maduro opiskeli sosialismia Kuubassa vuonna 1986.

Maduro liittyi 1990-luvun alkuvuosina sosialistis-populistisen Hugo Chávezin MBR-200-liikkeeseen. Maduro oli perustamassa Chávezia tukenutta MVR-liikettä. Maduro valittiin Venezuelan parlamentin alahuoneeseen 1998 ja varsinaiseen lakissäätävään parlamenttiin vuonna 2000. Madurosta tuli ulkoministeri vuonna 2006. Maduroa pidettiin ulkomailla 2000-luvulla yhtenä Chávezin lähipiirin kyvykkäimmistä poliitikoista. Mutta Chávezin seuraajaksi uumoiltiin yleensä parlamentin puhemies Diosdado Cabello Rondónia. Chávez nimitti 13. lokakuuta 2012 Maduron varapresidentiksi.

Maduron persoonasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maduro on aviossa asianajaja ja poliitikko Cilia Floresin kanssa. Maduro ja Flores tutustuivat, kun Flores oli Chávezin asianajaja vuoden 1992 epäonnistuneen vallankaappauksen jälkeen. Maduro seurusteli pitkään Floresin kanssa, ja pari avioitui vasta vuonna 2013, jolloin Madurosta tuli presidentti.

Maduroa pidetään roomalaiskatolisena, vaikka hän on intaialisen gurun Sathya Sai Baban opetuslapsi. Maduro antoi monia homoseksuaaleja vastustavia lausuntoja mm. syyttäen opposition edustajia homojen kannattajiksi.

Chávezin perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosialisti Hugo Chávez toteutti maassa laajoja sosiaalisia uudistuksia, joiden myötä esimerkiksi lapsikuolleisuus, äärimmäinen köyhyys ja lukutaidottomuus laskivat, mutta rikollisuus kasvoi räjähdysmäisesti vuodesta 1999. Chávezin hallintoa syytettiin heikosta taloudenpidosta[2] [3] [4] ja sananvapauden rajoittamisesta. Chavezin sosialisointi romautti monella alalla tuotannon. Maa velkaantui. Hintakatto vei säännöstelyyn ja elintarvikkeiden salakuljetukseen muualle. Korruptio, tehottomuus ja rikollisuus jäytivät taloutta. Maasta tuli entistä riippuvaisempi öljystä, mutta sen hinta laski 2008-2009. Vuonna 2012 Chávez valittiin uudelleen presidentiksi 55 % kannatuksella.

Maduro presidentiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chávez nimesi Nicolás Maduron mieleiseksi seuraajaksi virassaan[5]. Chávez kuoli syöpään 5. maaliskuuta 2013.[6] Chávezin hautajaisten jälkeen Maduro vannoi presidentin virkavalan 8. maaliskuuta ja pyysi vaaliviranomaisia määräämään uuden presidentinvaalin ajankohdan.[7]. Kun Maduro käytti Chavez-myyttiä vaalikampanjassaan, oppositio syytti Maduroa Chavezin matkimisesta[8]. Maduro voitti vuoden 2013 vaalit saamalla 51% äänistä, kun 78% äänioikeitetuista äänesti[9]. Maduro vannoi virkavalansa 19. huhtikuuta.

Protestit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venezuelassa puhkesi laajoja mielenosoituksia vuoden 2014 alussa. Mielenosoittajat olivat tyytymättömiä Maduron hallitukseen. He arvostelivat muun muassa hallituksen elintarvikepolitiikkaa ja yhä lisääntynyttä väkivaltaa. Mielenosoittajien keulahahmo oli itseään keskustavasemmistolaisena pitävä Henrique Capriles Radonski[10]. Capriles hävisi vaalit Chavezille sekä Madurolle. Sittemmin oppositio piti keulahahmonaan Leopoldo Lópezia, joka osallistui vuoden 2002 vallankaappausyritykseen.[11] YK on tuominnut molempien osapuolten tekemät väkivaltaisuudet.[12]

Se määräsi useita sanktioita Maduron hallintoa kohtaan ja lisäsi painostustaan vedoten huoliinsa ihmisoikeuksien ja kansalaisyhteiskunnan tilasta.[13] [14]

Presidenttien vierailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2015 Meksikon, Kolumbian ja Chilen entiset presidentit (Felipe Calderón, Andrés Pastrana Arango ja Sebastián Piñera) ilmoittivat vierailevansa Venezuelassa.

He antoivat tukensa Venezuelan oppositiolle ja erityisesti opposition keulahahmolle, Lópezille. Maduro arvosteli suunniteltua vierailua etukäteen. Maduro syyttikin entisiä presidenttejä "äärioikeiston tukemisesta".[15] Entiset presidentit suunnittelivat vierailevansa tuomiotaan istuvan Lópezin luona. Venezuelan hallitus ei tähän suostunut.[16] Maduro on useaan otteeseen sanonut, että hänen hallintonsa on joutunut lukuisien vallankaappausyritysten kohteeksi.

Vallankaappausyritys 2015[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusin hallituksen epäilemä vallankaappausyritys tapahtui 12.2.2015. Kansankokouksen puheenjohtajan Diosdado Cabellon mukaan epäiltyyn vallankaappausyritykseen osallistui sotilaita, oppositiopoliitikkoja ja liikemiehiä.[17] Maduro syytti Yhdysvaltoja väitetystä vallankaappausyrityksestä. Yhdysvallat kiisti väitteet "naurettavina".[18]

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama julisti maaliskuussa 2015 Venezuelan "kansalliseksi uhkaksi" . Yhdysvallat määräsi sanktioita seitsemälle venezuelalaisviranomaiselle. Tätä pidettiin askeleena kohti maalle asetettavia pakotteita.[19]

Maduron sosialismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maduro on vakuuttanut, että maassa jatketaan ja tehostetaan Chávezin aloittamia projekteja. Lopullisena tavoitteena on "bolivariaaninen sosialismi" ja "dollarikapitalismin" syrjäyttäminen.[20] Tähän pyritään, Maduron sanoin, muun muassa nostamalla kotimaan tuotantoa, säätelemällä hintoja, uudistamalla verotusta ja ryhtymällä toimiin "taloudellista sodankäyntiä" vastaan.[21] [22] [23] Vuonna 2015 Maduro ilmoitti, että minimipalkkoihin ja eläkkeisiin tulee korotuksia.[24]

Oikeisto-opposition vaalivoitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chavezia vastustanut oppositio voitti 6. joulukuuta 2015 parlamenttivaalit, mutta Maduron oli määrä jatkaa presidenttinä vuoteen 2019[25]. Maduro syytti Yhdysvaltoja opposition vaalivoitosta[26]. Todellinen syy lienee ollut hallituksen inflaatiota[27] ja pulaa tuottanut[28] talouspolitiikka ja paheneva rikollisuus[29].

Oikeisto-oppositio alkoi purkaa mm. köyhien tukemiseen tarkoitetua asunto-ohjelmaa[30]. Venezuelan oppositio keräsi yli 2 miljoonaa allekirjoitusta Maduron erottamisekksi, mikä ei ollut riittävä määrä kansanäänestykseen[31]. Presidentti ja parlamentti taistelivat vuoden 2016 alkupuoliskolla vallasta protestien ja pahenevan talouskriisin keskellä.

Paheneva talouskriisi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maduro julisti maan taloudelliseen hätätilaan tammikuun puolivälissä 2016[32]. Maata vaivasivat paheneva ruokapula, lääkepula ja sähköpula. Venezuelan maatalous ei tuottanut kyllin ruokaa. Venezuela hankki ruokarahat öljyä myymällä. Öljyn maailmanmarkkinahintojen romahdus oli tyhjentänyt valtion kassan[33]. Maa myi osan kultavarannostaan pois maaliskuussa 2016. Hallitus painatti seteleitä yrittäen pitää romahtavan talouden pyörimässä. IMF ennusti inflaation nousevan 750%:iin. Huhtikuussa työviikko vähennettiin 2-päiväiseksi ja kouluviikko 4-päiväiseksi. Sairaaloissa ei ollut välttämättömiä lääkkeitä ja tarvikkeita[34][35]. Monilla oli varaa vain yhteen ateriaan päivässä[36]. Paikoin ryösteltiin kauppoja. Maduro uhkasi toukokuussa 2016 pakkolunastaa valtiolle ne tehtaat, jotka kieltäytyivät tuottamasta[37]. Toimintansa sulkeneet yritykset sanoivat, että hallituksen talouspolitiikka esti niitä toimimasta. Ulkomailla liikkui huhuja mahdollisesta vallankumouksesta tai vallankaappauksesta.[38] Maduro voimisti hätätilaa 16. toukokuuta 2016 määräten yritykset, turvallisuuden ja ruuanjakelun hallituksen tarkkaan valvontaan[39].

Kiista Maduron asemasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppositio kertoi keränneensä 1,8 miljoonaa nimeä, kun 200000 riittää presidentinvaalien uusimiseksi. Maduro väitti opposition tulosten perustuvan vilppiin. Lain mukaan, jos allekirjoitukset todennettaisin vasta 2017, maan johtoon nousisi silloin varapresidentti Aristóbulo Istúriz ja valta säilyisi sosialisteilla, vaikka Maduro eroaisikin. Niinpä Maduron hallinto pyrki viivyttelemään allekirjoitusten todentamista. Aiemmin Maduro oli estänyt parlamentin sosialistien vastaiset hankkeet oikeuslaitoksella, joka oli Maduron ryhmän ohjauksessa. Maduro sanoi parlamentin "menettäneen poliittisen oikeutuksensa". Mutta oppositiojohtaja Capriles oli huolissaan kansanvallan sivuuttamisesta ja pelkäsi sotilaallista ratkaisua tai sosiaalista räjähdystä[40]. Oppositio uhkasi protesteilla, joissa vaadittaisiin kansanäänestystä Maduron erosta tai jatkosta. Maaliskuun lopussa 2017 Maduroa tukenut Venezuelan korkein oikeus otti parlamentin valtuudet. Muodollisesti tämä johtui siitä, että kolmea kansanedustejaa syytetiin äänien ostamisesta. Mutta todellinen syy oli pitää Maduron ryhmittymä vallassa, kun parlamentti oli joutunut opposition valvontaan[41].

Useat ulkomaiset ja maan sisäiset tahot protestoivat Madurion päätöstä, joka uhkasi laukaista suuria protesteja[42].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. García, Jacobo G: El origen colombiano de Maduro El Mundo. 4.4.2013. Viitattu 17.5.2016.
  2. Sedghi, Ami: How did Venezuela change under Hugo Chávez? The Guardian. 6.3.2013. Viitattu 9.10.2015.
  3. Andrianova, Anna: Venezuela after Chavez: An economy on the verge CNBC. 26.11.2013. Viitattu 9.10.2015.
  4. Curtis&Keyssar: Post-Chavez Venezuela: One country, divided in two MSNBC. 5.3.2015. Viitattu 9.10.2015.
  5. Profile: Nicolas Maduro 10.12.2012. BBC News. Viitattu 13.12.2012.
  6. YLE Uutiset 6.3.2013: Hugo Chàvez 1954-2013
  7. Hanne-Mari Tarvonen: Nicolas Madurosta Venezuelan presidentti 9.3.2013. YLE Uutiset. Viitattu 9.3.2013.
  8. Maduro ratsasti vaalivoittoon Chávezin myytillä Viitattu 8.12.2015.
  9. Maduro voitti Venezuelan presidentinvaalit niukasti Viitattu 8.12.2015.
  10. Capriles se considera de centro izquierda El Espectador. 4.5.2012. Viitattu 27.12.2014.
  11. Brian Ellsworth: Prison Could Be The Best Thing That Ever Happened To Venezuela’s Harvard-Educated Opposition Leader Business Insider. 22.2.2014. Viitattu 27.12.2014.
  12. Venezuela: UN concerned at renewed violence, reported excessive use of force Viitattu 27.12.2014.
  13. S.2142 - Venezuela Defense of Human Rights and Civil Society Act of 2014 congress.gov. Viitattu 27.12.2014.
  14. President Obama signs bill authorizing sanctions against Venezuela The Guardian. 18.12.2014. Viitattu 27.12.2014.
  15. Maduro ataca a Pastrana por visitar a Leopoldo López Semana. 23.1.2015. Viitattu 14.2.2015.
  16. Valentina Larez Martiz: Gobierno Maduro prohibió visita de Pastrana y Piñera a Leopoldo López El Tiempo. 25.1.2015. Viitattu 14.2.2015.
  17. Venezuela accuses 11 of plotting anti-Maduro coup BBC News. 13.2.2015. Viitattu 14.2.2015.
  18. EE UU dice que acusaciones de Maduro sobre un golpe dirigido desde Washington son “ridículas” Noticias24. 13.2.2015. Viitattu 14.2.2015.
  19. Pasanen, Tuukka: Yhdysvallat julisti Venezuelan uhkaksi kansalliselle turvallisuudelle Yle. 10.3.2015. Viitattu 10.3.2015.
  20. Maduro llama a crear 'nueva economía' en modelo socialista www.elcomercio.com. Viitattu 8.10.2015.
  21. Maduro dice que tarea principal de su segundo año de mandato será la economía El Espectador. 21.4.2014. Viitattu 9.10.2015.
  22. En Detalle: Gobierno venezolano emprende ofensiva económica contra el contrabando TeleSur. 4.9.2014. Viitattu 9.10.2015.
  23. Maduro anuncia la "revolución fiscal" para el segundo semestre El Universal. 16.6.2015. Viitattu 9.10.2015.
  24. Maduro anunció aumentos de 30% del salario mínimo y pensiones El Universal. 1.5.2015. Viitattu 9.10.2015.
  25. Sosialistien valta Venezuelassa päättyi murskatappioon Viitattu 7.12.2015.
  26. Venezuelan oppositio historialliseen vaalivoittoon Viitattu 7.12.2015.
  27. Väkivalta varjostaa Venezuelan vaaleja Viitattu 7.12.2015.
  28. Venezuelan sosialistinen vallankumous on koetuksella sunnuntain vaaleissa Viitattu 7.12.2015.
  29. Venezuelaa 17 vuotta hallinnut sosialistinen liike tunnusti vaalitappionsa Viitattu 7.12.2015.
  30. Jaana Kanninen: Yle Venezuelassa: Köyhille rakennetuista asunnoista tuli poliittisten voimien mittelökenttä (HTML) Yle uutiset ulkomaat. 6.3.2016. Viitattu 14.5.2016. suomi
  31. Venezuelan oppositio kerännyt liki kaksi miljoonaa allekirjoitusta
  32. Venezuelan presidentti: Talouskriisi katastrofaalinen SSS.fi. Viitattu 15.5.2016.
  33. Öljyn hinnanromahdus uhkaa luhistaa Venezuelan Taloussanomat.fi. Viitattu 15.5.2016. fi-FI
  34. Venezuelan talouskriisi koettelee terveydenhuoltoa – "Tilanne kuin 1800-luvulla" mtv.fi. Viitattu 16.5.2016.
  35. Vauvoja kuolee Venezuelassa sähkökatkosten piinaamissa sairaaloissa www.iltalehti.fi. Viitattu 17.5.2016. fi-FI
  36. Venezuelan ruokakaapit ammottavat tyhjyyttään – kansalaiset vaativat kaduilla presidentin eroa HS.fi. Viitattu 17.5.2016.
  37. Venezuelan presidentti uhkaa tehtaanomistajia: Tuotanto käyntiin tai tehtaat valtiolle Yle Uutiset. Viitattu 15.5.2016.
  38. http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/suomalaistutkija-venezuelan-kriisi-syvenee-kapinakin-on-mahdollinen/5896876
  39. Venezuela säännöstelee sähköä, ruokaa ja työaikaa jatkuvan poikkeustilan aikana Yle Uutiset. Viitattu 17.5.2016.
  40. Venezuelalaiset uhmaavat presidentin asettamaa poikkeustilaa – ”Hänen täytyy turvautua ilmavoimiin ja panssarivaunuihin” HS.fi. Viitattu 18.5.2016.
  41. Venezuelan korkein oikeus otti parlamentin tehtävät itselleen – oppositio syyttää vallan­kaappaukseksi Helsingin Sanomat. 30.3.2017. Viitattu 1.4.2017.
  42. Venezuelan perustuslaillinen kriisi syvenee – YK:n ihmisoikeusvaltuutettu tuomitsi korkeimman oikeuden toimet, sosialistipuolueenkin rivit rakoilevat Helsingin Sanomat. 31.3.2017. Viitattu 1.4.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Nicolás Maduro