Tämä on lupaava artikkeli.

Päiväntasaajan Guinea

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Päiväntasaajan Guinean tasavalta
República de Guinea Ecuatorial (esp.)
République de Guinée Équatoriale (ransk.)
República da Guiné Equatorial (port.) [1]
Päiväntasaajan Guinean lippu Päiväntasaajan Guinean vaakuna.
lippu vaakuna

Päiväntasaajan Guinean sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Päiväntasaajan Guinean sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Teodoro Obiang Nguema Mbasogo
Pääkaupunki Malabo
3°45′N, 8°47′E
Muita kaupunkeja Acalayong, Bata, Evinayong, Luba, Niefang, Ebebiyín, Mongomo, San Antonio de Palé
Pinta-ala
– yhteensä 28 051 [2] km² (sijalla 145)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2014) 722 254 [2] (sijalla 167)
– väestötiheys 16,9 / km²
– väestönkasvu 2,54 [2] % (2014)
Viralliset kielet espanja, ranska, portugali[1]
Valuutta CFA-frangi (XAF)
BKT
– yhteensä 19 680 milj. USD (sijalla 111)
– per asukas 25 700 USD [2]
HDI (2014) 0,587 [3] (sijalla 138)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 2,3 [2] %
– teollisuus 93,7 [2] %
– palvelut 3,9 [2] %
Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Espanjasta

12. lokakuuta 1968
Lyhenne GQ
– ajoneuvot: GQ
– lentokoneet: 3C
Kansainvälinen
suuntanumero
+240
Motto Unidad, Paz, Justicia (yhtenäisyys, rauha, oikeus)
Kansallislaulu Caminemos pisando las sendas

Päiväntasaajan Guinean tasavalta eli Päiväntasaajan Guinea on valtio Keski-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat Kamerun ja Gabon. Maa koostuu Biokon (ent. Fernando Po) ja Annobónin saarista sekä Río Munin alueesta mantereella. Nimestään huolimatta Päiväntasaajan Guinea ei sijaitse täsmälleen päiväntasaajalla.

Päiväntasaajan Guinean pääkaupunki on Malabo Biokon saarella. Suunnitteilla on kuitenkin uusi pääkaupunki Oyala, joka sijaitsee mantereella sisämaassa.[4] Päiväntasaajan Guinea on Afrikan ainoa maa, jossa virallisena kielenä puhutaan espanjaa. Valtiolla on hyvät tulot öljyvarojen takia, mutta ne eivät ole parantaneet koko kansan elämänlaatua.

Valtio sijaitsee idempänä ja etelämpänä kuin Afrikan länsireunan valtiot Guinea ja Guinea-Bissau.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päiväntasaajan Guinea sijaitsee Keski-Afrikan länsiosassa, mutta ei päiväntasaajan kohdalla, kuten nimestä voisi päätellä, vaan todellisuudessa hieman pohjoisempana. Valtion hallitsema Annobón-saari taas sijaitsee päiväntasaajan eteläpuolella.

Päiväntasaajan Guinean alueeseen kuuluu mantereella olevan Río Munin alueen lisäksi viisi Guineanlahdella olevaa saarta.[5] Suurin saari on Bioko, joka sijaitsee selvästi pohjoisempana kuin Päiväntasaajan Guinean muut alueet, Guineanlahdella noin 40 kilometriä Kamerunin rajasta. Annobón sijaitsee noin 595 kilometriä lounaaseen Bioko-saaresta. Corisco, Elobey Grande ja Elobey Chico sijaitsevat Corisconlahdella.

Mantereella oleva 26 003 neliökilometrin kokoinen Río Muni on valtion harvaanasutuin alue, sillä rannikko on mangrovesuota ja sisämaa tiheää sademetsää.[5] Rannikon tasankojen jälkeen maisema kohoaa hiljalleen ylöspäin, kunnes Gabonin raja tulee vastaan. Rio Benito -joki, joka jakaa Río Munin kahtia, lähtee Päiväntasaajan Guinean itärajalta, ja laskee lopulta Guineanlahteen. Lämpötilat ja kosteus ovat Río Munissa pääosin pienempiä kuin Biokossa tai Annobónissa, mutta kasvavat rannikkoa lähestyttäessä.[5]

Päiväntasaajan Guinean kartta.

Bioko, jota kutsuttiin ennen 1970-lukua Fernando Poksi, on Guineanlahden suurin saari 2 017 neliökilometrin alueellaan. Se on muodoltaan saappaan näköinen, ja siellä on kaksi suurta vulkaanista muodostumaa. Niiden väliin jää laakso, joka jakaa saaren kahtia sen kapeimmassa kohtaa.[6] Rantaviivaa on 195 kilometriä, ja etelässä ranta on kivikkoista, mutta pohjoisempaan mentäessä ranta muuttuu tasaisemmaksi, ja kylien väleissä on myös muutama maisemallinen hiekkaranta. Saarilla on jo pitkään viljelty kaakaota, ylemmillä rinteillä viljellään nykyään kahvia. Vulkaaniset rinteet kohoavat saaren keskiosissa muodostaen maan suurimman vuoren Pico Basilen (3 011 m).[5] Saaren eteläosassa sijaitsevat 250 metriä korkeat Iladyin vesiputoukset.[7]

Annobón löydettiin uudenvuodenpäivänä vuosien 1472–1475 välisenä aikana.[8] Se on pieni vulkaaninen saari, jonka pinta-ala on 17 neliökilometriä. Ranta on erittäin jyrkkää lukuun ottamatta pohjoisosaa, jossa päätulivuori muodostaa pienen järven.[9] Saarella asuu noin 5 000 asukasta.[10]

Päiväntasaajan Guinean ilmasto on tyypillinen päiväntasaajan seudulle: kuumaa, kosteaa, suuret sademäärät ja runsas pilvisyys ympäri vuoden.[11] Rio Munin alueella vuoden keskilämpötilat ovat 26 asteen paikkeilla, suhteellinen kosteus 80–95 prosenttia ja sademäärät kaikkialla yli 3 000 millimetriä vuodessa, paikoin yli 4 500 millimetriä. Biokon saarella sademäärä vaihtelee vuoristoisuuden mukaan. Eniten sataa Gran Calderan rinteillä saaren eteläosassa, mihin ulottuu lounaismonsuuni. Urekassa on mitattu 11 430 millimetrin sademäärä vuodessa, joten se kuuluu maailman sateisimpiin paikkoihin.[12]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Päiväntasaajan Guinean manneralueen varhaisimpia asukkaita olivat pygmit. Bantuheimot alkoivat vaeltaa alueelle 1100- ja 1200-luvuilla. Bubit asettuivat Biokon saarelle 1200-luvulla.[13]

Siirtomaa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fernão do Pón johtama portugalilainen retkikunta löysi vuonna 1472 Guineanlahden saaren, jonka portugalilaiset nimesivät eurooppalaisen löytäjänsä mukaan Fernando Pó -saareksi (vuodesta 1979 alkaen Bioko). Portugali hallitsi Fernando Póota ja sen lähisaaria vuodesta 1592 lähtien. Hollanti pyrki saamaan saaret haltuunsa vuosina 1642–1648. Vuosina 1777–1778 tehtyjen sopimusten perusteella Portugali luovutti saaret ja Río Munin alueen Espanjalle. Saarille lähetetty espanjalaisretkikunta kärsi tappion taistelussa bubi-kansaa vastaan. Britannia vaati saaria itselleen vuonna 1782. Vuonna 1827 englantilaiset perustivat Fernando Póolle Port Clarencen kaupungin (vuosina 1843–1973 Santa Isabel, nykyään Malabo), mutta vetäytyivät saarilta vuonna 1833. Espanjalaiset valtasivat vuonna 1843 Fernando Póon uudelleen ja vuonna 1856 Río Munin, joita alettiin kutsua Espanjan Guineaksi. Alueen rajat määriteltiin kolonialististen maiden tekemässä Pariisin sopimuksessa vuonna 1900. Alkuperäisväestö joutui pakkotöihin kaakaoviljelmille. Espanjalaiset tukahduttivat vuosien 1898 ja 1906 bubikapinat verisesti. Fernando Póolle tuotiin orjatyövoimaa Río Munista ja Nigeriasta. Alkuperäinen kansa oli vailla kaikkia laillisia oikeuksia.[14]

Postimerkki Espanjan Guineasta vuodelta 1924.

Ensimmäinen kansallismielinen järjestö Crusada perustettiin vuonna 1947. Kansallinen vapautusliike järjestyi vuonna 1959 MONALIGE- ja IPGE-puolueiksi. Vuonna 1960 Espanja julisti alueen ”merentakaiseksi provinssikseen”. Vuonna 1964 se sai sisäisen itsehallinnon. Vuodesta 1965 lähtien Espanjan Guinean itsenäisyyttä käsiteltiin YK:ssa ja Afrikan yhtenäisyysjärjestössä. Heinäkuussa 1968 Espanjan hallitus ja paikalliset puolueet laativat perustuslain, joka hyväksyttiin elokuussa järjestetyssä kansanäänestyksessä. Syyskuussa pidetyt presidentinvaalit voitti MONALIGE:n ehdokas Francisco Macías Nguema, joka muodosti eri puolueiden edustajista koostuneen maan ensimmäisen hallituksen. Päiväntasaajan Guinea julistettiin itsenäiseksi tasavallaksi 12. lokakuuta 1968. Espanja veti joukkonsa pois maasta maaliskuussa 1969.[15]

Itsenäisyyden aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 1970 Nguema lakkautti maan kaikki poliittiset puolueet ja kansalaisjärjestöt. Samalla perustettiin Työtätekevien kansallinen yhtenäisyyspuolue PUNT, jonka jäseniksi määrättiin maan koko aikuisväestö. Presidentin toimivaltaa rajoittavat perustuslain kohdat mitätöitiin toukokuussa 1971. Taloutta pyrittiin kehittämään paikallista yrittäjyyttä kannustamalla ja ulkomaista pääomaa houkuttelemalla. Samalla lisättiin valtion harjoittamaa talouden sääntelyä. Vuonna 1972 järjestetyssä PUNT:in toisessa edustajakokouksessa Nguema julistettiin elinikäiseksi presidentiksi. Maahan pystytettiin diktatuuri. Järjestelmän vastustajat ja suurin osa espanjalaisista pakeni ulkomaille. Espanjalaisten poismuutto ja Nigerian kielto lähettää maatyöläisiä lamauttivat maan talouden. Ulkomailla perustettu demokratialiike yritti tunkeutua maahan Gabonista heinäkuussa 1976.[15]

Francisco Macías Nguema syrjäytettiin 3. elokuuta 1979 tapahtuneessa vallankaappauksessa. Poliittiset puolueet ja ammattiliitot lakkautettiin ja vallan otti Teodoro Obiang Nguema Mbasogon johtama sotilasneuvosto. Huomattava osa aikaisemmin kansallistetusta omaisuudesta palautettiin entisille omistajilleen. Taloudessa pyrittiin yhteistyöhön Espanjan ja Ranskan kanssa. Elokuussa 1982 järjestetyssä kansanäänestyksessä hyväksytyn perustuslain mukaan Nguema Mbasogosta tuli maan presidentti. Sotilasneuvosto lakkautettiin saman vuoden lokakuussa.[15] Nguema Mbasogo on jatkanut itsevaltiutta. Hän oli vuosien 1996 ja 2002 presidentinvaalien ainoa ehdokas.[5] Myös vuoden 2009 presidentinvaali päättyi hänen voittoonsa, vastaehdokas Placido Mico sai 3,6 prosenttia äänistä.[2] Presidentin poika Teodorin on ollut syytteessä valtion varojen väärinkäytöstä, ja joutui palauttamaan yli 30 miljoonan Yhdysvaltojen dollarin edestä omaisuutta.[16]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teodoro Obiang

Vuoden 1968 itsenäistymisen jälkeen Päiväntasaajan Guinealla on ollut kaksi päämiestä: ensimmäiset 11 vuotta maata hallitsi Francisco Macías Nguema jonka kaoottisella valtakaudella noin 50 000 guinealaista menetti henkensä ja 150 000 lähti maanpakoon.[17] Nykyinen elinikäinen presidentti Teodoro Obiang Nguema Mbasogo järjesti sotilasvallankaappauksen vuonna 1979. Hän uudistutti perustuslain vuonna 1982, ja se hyväksyttiin kansanäänestyksessä 95,38 prosentin enemmistöllä. Vuonna 2003 Obiang julistettiin ”valtakunnan jumalaksi” ja hän sai oikeuden tappaa tai tapatuttaa kenet tahansa ilman seurauksia maan päällä tai helvettiin joutumista.[18]

Presidentti nimittää pääministerin ja apulaispääministerin. Maassa on kaksikamarinen parlamentti, jonka alahuone valitaan vaaleilla viiden vuoden välein. Senaatin 70 jäsenestä presidentti nimittää 15, loput 55 valitaan vaaleilla. Vuonna 2013 valitussa parlamentissa pääpuolue PDGE:llä (Päiväntasaajan Guinean demokraattinen puolue) on 99 paikkaa alahuoneessa ja 54 paikkaa senaatissa, opposition CPDS:llä (Convergence Party for Social Democracy) yksi paikka kummassakin. Parlamentilla on erittäin vähän valtaa.[2]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päiväntasaajan Guinean provinssit Djiblohon provinssia lukuunottamatta.

Päiväntasaajan Guinea jakautuu hallinnollisesti seitsemään hallintoalueeseen eli provinssiin, jotka puolestaan jakautuvat kuntiin. Djiblohon provinssi muodostettiin vuonna 2017 Ciudad de la Pazin (entinen Oyala) ja Mberen kaupungeista.[19][20]

Päiväntasaajan Guinean hallintoalueet[21]
Nro kartassa Hallintoalue Pääkaupunki Pinta-ala (km2) Väkiluku (4.7.2001) Väkiluku (2013)[22]
1 Annobónin provinssi San Antonio de Palé 17 5 008 20 741
2 Bioko Norten provinssi Malabo 776 231 000 410 541
3 Bioko Surin provinssi Luba 1 241 29 000 181 525
4 Centro Surin provinssi Evinayong 9 931 126 000 202 054
5 Kié-Ntemin provinssi Ebebiyín 3 943 167 000 238 548
6 Litoralin provinssi Bata 6 665 298 000 400 415
7 Wele-Nzasin provinssi Mongomo 5 478 158 000 318 451
- Djiblohon provinssi Ciudad de la Paz

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen itsenäistymistä Päiväntasaajan Guinean tärkeimmät tuotteet olivat kaakao, kahvi ja puutavara.[1]

Vuonna 1996 löytyneet suuret öljyvarat muuttivat maan varallisuutta, vaikka suuri osa voitoista ohjautuu yhdysvaltalaisille öljy-yhtiöille. Alueelta on löytynyt myös maakaasua, ja amerikkalaiset ovat nimittäneet Päiväntasaajan Guineaa jopa uudeksi Kuwaitiksi.[23][24] Usein vertaillaan Päiväntasaajan Guinean brtuttokansantuotetta asukasta kohti; luvuissa on suuria epävarmuuksia, koska arviot maan väkiluvusta ovat olleet hyvin epävarmoja. Joka tapauksessa maan tulot ovat moninkertaiset naapurimaihin verrattuna, mutta samaan aikaan ainakin puolet väestöstä elää köyhyydessä.[25]

Päiväntasaajan Guinean taloudellisesti merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy ja puu. Maalla on hyödyntämättömiä luonnonvaroja, kuten titaania, rautamalmia, mangaania, uraania, kultaa, öljyä ja maakaasua. Valtion talous on valtavassa kasvussa luonnonvarojen ansiosta.[5] Merkittävimmät vientituotteet ovat CIA:n mukaan vuonna 2010 öljy, metanoli, puutavara ja kaakao.[2]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päiväntasaajan Guineassa on seitsemän lentokenttää, joista kuuden kiitotiet on päällystetty. Maanteitä on 2 880 kilometriä.[2] Euroopasta lennetään Malaboon Pariisin, Madridin, Amsterdamin tai Zürichin kautta. Maayhteys on periaatteessa sekä Gabonin että Kamerunin kautta, mutta ulkomaalaisten matkustajien tulee olla tarkkoina viisumien, lähtöleimojen ja muuttuvien sääntöjen kanssa.[26]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bubilapsia

Heinäkuussa 2014 CIA arvioi maassa olevan 722 000 asukasta, ja väestönkasvun 2,5 prosentin luokkaa.[2] YK:n uutistoimisto IRIN on esittänyt epilyjä, että hallitus on peukaloinut väestötilastoja mieluisan vaalituloksen varmistamiseksi.[25]

Useimmat Päiväntasaajan Guinean asukkaat kuuluvat bantuheimoihin. Suurimmat yksittäiset kielet ovat fang (Vuonna 2013 maassa oli 589 000 fangin puhujaa), bube (51 000 vuonna 2011) ja seki (11 000 vuonna 2001).[27] Pygmiheimot ovat integroituneet hallitseviin bantuheimoihin. Viralliset kielet ovat espanja ja ranska.[9]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fang-naamio

Päiväntasaajan Guinean tärkeimmät kulttuurilliset ja etniset ryhmät ovat Biokon saaren bubit ja mantereen fangit. Ne yhdistyivät samaan valtioon Espanjan siirtomaavallan alla, ja ihmisten ensisijainen kulttuurillinen identiteetti on edelleen etnisen ryhmän eikä valtionrajojen mukainen. Fangeja asuu myös Gabonissa ja Kamerunin puolella.[13]

Ruokavalion perustana ovat maniokki, banaanit, riisi ja jamssi. Sitä täydennetään metsästämällä ja kalastamalla. Palmuviini ja sokeriruo’osta valmistettu alkoholijuoma malamba ovat suosittuja. Juhlatilaisuuksissa syödään kanaa ja ankkaa.[13]

Vähintään 15-vuotiaista Päiväntasaajan Guinean asukkaista lukutaitoisia oli YK:n kehitysohjelma UNEPin mukaan 95,3 prosenttia vuonna 2015.[28] Maan ainoa oma yliopisto on Päiväntasaajan Guinean kansallinen yliopisto (Universidad Nacional de Guinea Ecuatorial, UNGE), on perustettu vuonna 1995, ja toimii kahdella paikkakunnalla: Malobossa ja Batassa.[29][30][31] Lisäksi maassa toimii Espanjan kansallinen etäopiskelu-yliopisto ja Keski-Afrikan amerikkalainen yliopisto.[32] Varakkaat vanhemmat lähettävät jälkikasvunsa Espanjaan tai Ranskaan opiskelemaan.[13]

Maan televisioyhtiö ja toinen kahdesta radioyhtiöstä ovat valtion omistuksessa, ainoan yksityisen radioyhtiön omistaa presidentin poika. Satelliittitelevisiota ja ulkomaisia radiolähetyksiä seurataan laajasti. Vuonna 2011 internetin käyttäjiä oli 42 000.[33]

Maan pitkäaikainen siirtomaa-aika synnytti maahan espanjankielisen kirjallisuusperinteen, joka on poikkeuksellisesti säilynyt nykypäivään saakka.

Päiväntasaajan Guinean kuvataiteessa on vahvat perinteet kuvanveistossa ja naamioiden tekemisessä. Monet naamiot esittävät eri eläimiä.[13]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päiväntasaajan Guinea on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1984 alkaen 2–7 urheilijan joukkueella. Mitaleita se ei ole saanut.[34]

Päiväntasaajan Guinean jalkapallomaajoukkue ei ole liiemmin menestynyt arvokisoissa, mutta maa isännöi yhdessä naapurimaa Gabonin kanssa vuoden 2012 Jalkapallon Afrikan-mestaruuskilpailut, ja se on valittu myös vuoden 2014 isäntämaaksi, kun Marokko joutuu perumaan kisat ebolan takia.[16] Fifan rankingissa maajoukkue oli heinäkuussa 2018 sijalla 143.[35]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Country Profile: Equatorial Guinea 2010. U.S. Department of State. Viitattu 27.12.2014. [vanhentunut linkki]
  2. a b c d e f g h i j k l Equatorial Guinea The World Factbook. CIA. Viitattu 21.7.2018. (englanniksi)
  3. Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen PDF-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (UNDP) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  4. Sackur, Stephen: Equatorial Guinea: Obiang’s future capital, Oyala BBC News. 17.12.2012. BBC. Viitattu 20.12.2012. (englanniksi)
  5. a b c d e f Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica – suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
  6. Biokon kartta (JPG) lib.utexas.edu. Viitattu 1.1.2008.
  7. Iladyi Waterfalls Visit Guinea Equatorial. Viitattu 21.7.2018. (englanniksi)
  8. Equatorial Guinea: History Encyclopædia Britannica. Viitattu 19.11.2012. (englanniksi)
  9. a b Background Note: Equatorial Guinea (arkistoitu) Kesäkuu 2007. U.S. Department of State. Viitattu 27.12.2014. (englanniksi)
  10. Evolución y Distribución de la población total por sexo y región Dirección General de Estadística y Cuentas Nacionales. Viitattu 19.11.2012. (espanjaksi)
  11. Country Guide: Equatorial Guinea BBC Weather. BBC. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  12. Equatorial Guinea Ramsar Wetlands. Viitattu 10.10.2010. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  13. a b c d e Equatorial Guinea Countries and their Cultures. Everyculture.com. Viitattu 21.7.2018. (englanniksi)
  14. Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 2, s. 570–571. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987. (venäjäksi)
  15. a b c Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 2, s. 571. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987. (venäjäksi)
  16. a b Equatorial Guinea profile – Timeline BBC News. BBC. Viitattu 28.12.2014. (englanniksi)
  17. Despot’s Fall Time. 20.8.1979. Viitattu 1.1.2008. (englanniksi)
  18. Equatorial Guinea’s ”God” BBC News. 26.7.2003. BBC. Viitattu 28.12.2014. (englanniksi)
  19. Solemn inauguration of the new city of Djibloho 3.8.2015. Guineaecuatorialpress.com. Viitattu 19.7.2018. (englanniksi)
  20. La Presidencia de la República sanciona dos nuevas leyes Guineaecuatorialpress.com. Viitattu 19.7.2018. (espanjaksi)
  21. Brinkhoff, Thomas: Equatorial Guinea: Provinces Citypopulation.de. Viitattu 10.10.2010. (englanniksi)
  22. Beziz, Pierre: [http://www.dgecnstat-ge.org/ Web oficial de la Dirección General de Estadisticas y Cuentas Nacionales – Guinea Ecuatorial] Dirección General de Estadística y Cuentas Nacionales. Viitattu 19.7.2018. (espanjaksi)
  23. Oil and Gas Africa: Ophir Runs Up The Score In Equatorial Guinea 24.10.2014. AFK Insider. Viitattu 28.12.2014. (englanniksi)
  24. Kuwait of Africa? CBS News. 14.11.2003. Viitattu 28.12.2014. (englanniksi)
  25. a b Equatorial Guinea: Poverty rife in Africa’s “Kuwait” IRIN. 6.10.2008. Viitattu 28.12.2014. (englanniksi)
  26. Getting there Lonely Planet. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  27. Equatorial Guinea Ethnologue. SIL. Viitattu 28.12.2014. (englanniksi)
  28. Adult literacy rate (% ages 15 and older) (2015 tiedot) UNDP, undp.org. Viitattu 22.7.2018. (englanniksi)
  29. La Universidad Nacional de Guinea Ecuatorial - Informaxión geneeal. Introducción Päiväntasaajan Guinean kansallinen yliopisto, unge.education. Viitattu 22.7.2018. (espanjaksi)
  30. UNGE – Universidad nacional de Guinea Ecuatorial 17.8.2014. guineainfomarket.com. Viitattu 22.7.2018. (espanjaksi)
  31. Arcadia and UNGE (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  32. Universidades y centros educativos de Guinea Ecuatorial guineainfomarket.com. Viitattu 22.7.2018. (espanjaksi)
  33. Equatorial Guinea profile – Media BBC News. BBC. Viitattu 28.12.2014. (englanniksi)
  34. Equatorial Guinea Sports-Reference.com. Viitattu 21.7.2018. (englanniksi)
  35. Equatorial Guinea FIFA. Viitattu 21.7.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]