OPEC

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Organization of Petroleum Exporting Countries
Flag of OPEC.svg
Perustettu 1961
Tyyppi öljyntuottajamaiden etujärjestö
Päämaja Itävallan lippu Wien, Itävalta
Jäsenet 12 jäsenvaltiota
Viralliset kielet englanti
pääsihteeri Abdallah el-Badri ( Libya)
Sivusto www.opec.org

OPEC (Organization of the Petroleum Exporting Countries, Öljynviejämaiden järjestö[1][2]) on öljynviejämaiden yhteistyöorganisaatio. Järjestöön kuuluu 12 jäsentä: Algeria, Angola, Ecuador, Iran, Irak, Kuwait, Libya, Nigeria, Qatar, Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Venezuela. Vuodesta 1965 lähtien sen kansainvälinen päämaja on ollut Wienissä, Itävallassa. Organisaation tehtävänä on neuvotella öljy-yhtiöiden kanssa öljyn tuotannosta, hinnoista ja tulevista oikeuksista. OPEC on suhteellisen avoimesti kartelli, joka palvelee jäsenmaidensa etuja.

Järjestön rooli ja historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

OPEC:in uusi päämaja

OPEC perustettiin 14. syyskuuta 1960 Bagdadissa pidetyssä konferenssissa, jolloin siihen liittyi viisi maata. OPECin jäsenet muodostavat kartellin, jonka päämääränä on neuvotella jäsenmaista viedyn öljyn hyväksyttävä määrä ja hinta. Yhteistoiminnalla OPEC pyrkii säätelemään öljyntuotantoa ja hintoja, pääasiassa asettamalla kiintiöitä jäsenilleen.

Jäsenmaat pitävät hallussaan noin kahta kolmasosaa maailman öljyreserveistä. Ne hallitsevat 40 % maailman vuotuisesta maaöljytuotannosta ja puolet viennistä. OPECin toiminnan ansiosta jäsenvaltiot saavat huomattavasti paremman vastineen öljylleen kuin ne saisivat ilman järjestöä.

Koska maailmanlaajuisessa öljymyynnissä käytetään Yhdysvaltain dollareita, muutokset dollarin arvossa suhteessa muihin valuuttoihin vaikuttavat OPECin päätöksiin tuotannon määrästä. Esimerkiksi jos dollarin arvo heikkenee suhteessa muihin valuuttoihin, OPECin jäsenvaltiot saavat vähemmän tuloja muilla valuutoilla, mikä johtaa näiden ostovoiman huomattavaan vähentymiseen.

Euron käyttöön ottamisen jälkeen Irak päätti yksipuolisesti vastaanottaa maksuja euroissa dollareiden sijaan. Jotkut arvelevat, että tämä päätös olisi voinut vahingoittaa vakavasti Yhdysvaltojen taloutta, jos muut OPECin jäsenet olisivat toimineet samoin. Irakin sodan jälkeen maksuvaluutta muutettiin takaisin dollariksi.

OPECin päätöksillä on huomattava vaikutus kansainvälisiin öljyhintoihin. Esimerkiksi vuoden 1973 öljykriisin yhteydessä OPEC kieltäytyi kuljettamasta öljyä länsimaihin, jotka olivat tukeneet Israelia Jom kippur -sodassa Egyptiä ja Syyriaa vastaan. Tämä johti öljyn hinnan nelinkertaistumiseen viideksi kuukaudeksi.

Teollisuusmaiden yhteisö OECD ryhtyi etsimään vaihtoehtoja öljyriippuvuudelle, ja sen jäsenmaat perustivat kansainvälisen energiajärjestön IEA:n, jota voidaan pitää eräänlaisina vastavetona OPECille.

Toisin kuin monet muut kartellit, OPEC on menestyksekkäästi nostanut öljyn hintaa pitkinä ajanjaksoina. Huomattava osa OPECin menestyksestä voidaan liittää Saudi-Arabian joustavuuteen. Se on sallinut sopimusten rikkomisia muiden kartellin jäsenien osalta ja vähentänyt tuotantoaan kompensoidakseen muiden tuotantokiintiöiden ylityksiä. Aikaisemmin Saudi-Arabia oli ainoa maa, jolla oli varakapasiteettia ja mahdollisuus nostaa vaivatta tuotantoaan, mutta tämä ajanjakso on päättynyt, eikä OPEC enää pysty hallitsemaan öljyn hintoja entisellä tavalla.[3][4]

OPEC hallitsee tulevaisuudessa maailman öljyntuotantoa yhä voimakkaammin, sillä tuotannon muissa kuin OPEC-maissa on arvioitu kääntyvän laskuun aikaisemmin, ehkä jo muutaman vuoden kuluessa. OPEC-maiden todellisista reserveistä ei kuitenkaan ole varmaa tietoa: esimerkiksi 1980-luvulla Kuwait nosti kiintiöiden käyttöönoton yhteydessä reserviarviotaan 50 prosentilla yhdessä yössä, jota muut maat seurasivat, eivätkä reserviarviot ole koskaan laskeneet.[5]

Öljy on yhä edelleen tärkein länsimaiden käyttämistä fossiilisista polttoaineista ja yksi nykyaikaisen talouselämän pääpilareista, minkä takia OPECin päätöksillä on maailmanlaajuista merkitystä.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

OPECin 12 jäsenvaltiota, suluissa öljyn nettovientimäärät (miljoonaa barrelia päivässä) vuonna 2004 EIA:n mukaan.

Nykyiset jäsenvaltiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

OPECin jäsenvaltiot
Afrikka
  • Libya (1,19) liittyi vuonna 1962
  • Algerian lippu Algeria (5,68), liittyi vuonna 1969
  • Nigerian lippu Nigeria (2,19) liittyi vuonna 1971
  • Angolan lippu Angola (2,19) liittyi vuonna 2007
Lähi-itä
Etelä-Amerikka
  • Venezuelan lippu Venezuela (2,36*) liittyi vuonna 1960
  • Ecuadorin lippu Ecuador liittyi vuonna 1963, erosi 1993, liittyi uudelleen 2007

Entiset jäsenvaltiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gabon, liittyi vuonna 1975, erosi 1994
  • Indonesia, liittyi vuonna 1962, erosi 2009

Ehdokasvaltiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita öljyntuottajamaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joitakin öljyä tuottavia maita, jotka eivät ole OPECin jäseniä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 16.6.2013.
  2. Weilin + Göösin tietosanakirja 5, s. 2209. Gütersloh: Weilin + Göös, 1994.
  3. http://www.msnbc.msn.com/id/7190109/
  4. http://www.energybulletin.net/3483.html
  5. http://news.bbc.co.uk/2/hi/business/4681935.stm

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matthew R. Simmons, Twilight in the Desert: The Coming Saudi Oil Shock and the World Economy, Wiley, 2005, ISBN 0-471-73876-X

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]